Perjantaina 23.8. syyskauden ensimmäisessä Stradassa haastateltiin esikoiskirjailija Maija Vilkkumaata. Hänen ensimmäinen romaaninsa Nainen katolla ilmestyy tänään 12.9.
Kun yli 300.000 levyä myynyt, sukupolvensa suosituimpiin kuuluva muusikko heittäytyy kirjailijaksi, hän tekee rohkean loikan. Vilkkumaan kirjaa väistämättä lukee tarkemmin, ehkä ankarammin kuin mitä tahansa kenen tahansa esikoista.
Kuinka sitten Maija Vilkkumaa onnistuu esikoisessaan? Varsin hyvin.
Nainen katolla on hauska ja tarkkanäköinen romaani. Se vyöryttää eri näkökulmilla leikitellen esiin lauman itsensä kanssa eksyksissä olevia tämän vuosikymmenen suomalaisia. Jokaisella on oma äänensä ja jokainen kirjoittaa kirjassa omalla tyylillään.
Nämä fragmentit avaavat näkymän johonkin isompaan ja vähitellen palmikoituvat kokonaisuudeksi.
Vilkkumaa tavoittaa hyvin henkilöittensä äänen, kirjan kieli on runsasta ja hersyvää, se on ehdottomasti romaanin parasta antia. Vahvimmillaan Nainen katolla on tarkkanäköinen ja hauska, se kieppuu ja pursuilee moniin moniin suuntiin kiihtyvällä vauhdilla.
Tämä pursuilevuus on myös kirjan heikoin kohta. Näkökulmien ja eri äänien vyöryessä sivuilta romaanin rakenne ei kestä koko aikaa kasassa. Näkökulmien ja kirjoitustapojen kiihkeä pyörittely on välillä läkähdyttävää luettavaa.
Tarinan dramaturgia kärsii kaasu pohjassa kirjoittamisesta.
Heikkouksineenkin Nainen katolla on kuitenkin kelpo esikoinen ja ansaitsee saatteekseen paljon positiivisemman adjektiivin kuin 'lupaava'.
Kirjailija Maija Vilkkumaalla on jo nyt oma tunnistettava äänensä ja hänen seuraavia teoksiaan kelpaa odottaa.
Maija Vilkkumaa: Nainen katolla (Kaiku Books), ilmestyy 12.9.2013
