Musiikkilääketieteseen erikoistunut lääkäri Miikka Peltomaa kertoo millaiset vaivat ovat tyypillisiä muusikoille ja miten ammattimuusikot selviävät työnsä fyysisistä haasteista.
Meidän festivaalien Synttäripäivänä kuultiin musiikkia säveltäjiltä, joiden syntymästä on kulunut tasavuosia.
Synttärityyliin pihalla oli pomppulinna ja tarjolla hattaraa sekä pop cornia.
Myös Pekka Kuusisto ja amerikkalainen jonglööri Jay Gilligan esiintyivät syntymäpäivillä.
Meidän festivaaleilla soudettiin Tuusulanjärvellä Halosenniemeltä Tuusulan kirkolle. Matkalla nähtiin ja kuultiin useita esityksiä.
Lähtösatamassa ja perillä kirkkorannassa soutajille esiintyi Ylioppilaskunnan laulajien kvartetti.
Maestrot Pekka Kuusisto ja Jyrki Sukula takahuoneessa Meidän festivaalin toisen päivän jälkeen pohtimassa millainen maku ruokapäivästä jäi.
Jyrki Sukula opiskeli kokiksi oppisopimuksella Kallio-Kuninkalan kartanon keittiössä.
Hän kokkasi samassa paikassa lähes 30 vuoden tauon jälkeen valmistaessaan musiikillisen menun Meidän festivaalin ruokapäivään.
]Meidän festivaali alkoi eilen. Avajaiskonsetissa pianisti Olli Mustonen ja viulisti Pekka Kuusisto soittivat sonaatteja pianolle ja viululle Beethovenilta, Stravinskylta ja Ravelilta, sekä Olli Mustoselta.
Festivaalin johtaja Pekka Kuusisto esiintyy itse koko kahdeksan päivän tapahtumassa kahdesti päivässä ja harjoitttelee useita kertoja joka päivä, siis soittaa monta tuntia vuorokaudessa.
Hän kertookin, että urakka on fyysisesti vaativa ja viulistin kädet menevät maitohapoille.
Viulisti Pekka Kuusiston johtama Meidän festivaali alkaa tänään Järvenpäässä Pekan ja pianisti Olli Mustosen yheiskonsertilla.
Eilen Kuusisto markkinoi festivaaliaan improvisoimalla sähköviulunsa kanssa, Järvenpään keskustan kävelykadulla. Sitä ennen hän harjoitteli Kallio-Kuninkalan kartanon navetan ylisillä.
Stradan blogi seuraa tiiviisti koko kahdeksan päivän ajan festivaalia, luvassa runsaasti kuvaa ja ääntä.
Striimaamme myös suorana lähetyksenä Yle Areenaan maanataina järjestettävän Kirkkovene-konsertin Tuusulan järveltä. Lähetys on katsottavissa osoitteesta http://areena.yle.fi/tv/1985228
.
Julkaisemme kesän aikana täällä muutaman koosteen Stradan Facebook ja YouTube -sivuilla olleita videoita. Suurin osa niistä on juttujamme varten tehtyjen haastattelujen leikkaamatonta raakamateriaalia, jota ei ole koskaan voivut nähdä muualla.
Kirjailijat Karo Hämäläinen, Kari Hotakainen ja Kalle Isokallio kertovat kirjailijan työstä, siitä millaista on aloittaa romaanin kirjoitus, itse työstä ja mistä tietää koska kirja on valmis.
(15. syyskuuta 2011)
[areena
[/areena]
Kirjailija Jari Tervo puhuu väkivallasta ja murhista.
(23. syyskuuta 2011)
[areena]
[/areena]
Syyskauden 2011 ensimmäisen Stradan juttu musiikin rahoituksesta nosti kiihkeän keskustelun. Puheiden rauhoituttua toistensa syyttelyn sijaan eri alueiden musiikintekijät hakivat keskusteluyhteyttä.
Aiheesta Stradassa oli puhumassa mm. viulisti, Sinfonia Lahden konserttimestari Jaakko Kuusisto.
(27. syyskuuta 2011)
[areena]
[/areena]
Ivan pyrki tamburinin soittajaksi Jari Sillanpään orkesteriin.
(7.10.2011)
[areena]
[/areena]
Hector muisteli Ivanin kanssa nuoruutensa Töölöä ja nä'ytti paikat, jossa Ake Make Pera ja mä seikkailivat.
(24. lokakuuta 2011)
[areena]
[/areena]
...ja lisää on tulossa, Popedasta professoreihin ja mafiatutkijoihin...
Stradan toimitus toivottaa hyvää juhannusta!
Sodankylän elokuvajuhlia vietettiin jo 28. kerran. Välillä vaikeuksissakin rypenyt festivaali porskuttaa vahvasti ja voi hyvin. Nimekkäiden ohjaajavieraiden nimilista oli kovempi kuin vuosiin.
Syitä on useita. Kaivosteollisuus, kaikkine ongelmineenkin, on nostanut Sodankylän yhdeksi Suomen nopeimmin kasvista kunnista. Sinne ollaan rakentamassa 80 uutta vuokra-asuntoa, kokoon suhteutettuna Helsingissä pitäisi tehdä 5 500 uutta kämppää. Kasvava ja vaurastuva kunta pystyy tukemaan festivaalia voimakkaammin kuin ennen. Myös valtion tuki on hieman kasvanut.
Ehkä vielä suurempi vaikutus on sillä, että majoitusongelmien ratkaisu on löytynyt järjestämällä toimiva yhteysliikenne 50 km päässä olevalle Luostolle, jossa on tuhansia tasokkaita vuodepaikkoja. Sodankylässä yhdenkin löytäminen voi tehdä tiukkaa.
Tietenkään ei pidä unohtaa festivaalin voimamiehiä, tänä vuonna poissa pysytelleitä Aki ja Mika Kaurismäkeä, jotka hankkivat suhteillaan suuren osan nimekkäistä ulkomaan vieraista, tasokkaan ohjelmiston laatinutta taiteellista johtajaa Timo Malmia, sekä viime vuoden kesken jättänyttä, mutta tänä vuonna senkin edestä vanhan ja vihaisen miehen energialla sauhunnutta Peter von Baghia.
Kumarrus myös järjestävän organisaation käytännön toiminnasta jo vuosia vastanneille Johanna Saariselle ja Ari Lehtolalle.
Sodankylän ainutkertaisin piirre ovat oudot, spontaanit kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa, maailmankuuluista taiteilijoista odottamattomiin vanhoihin ja uusiin ystäviin.
Minulla oli tänä vuonna ilo ottaa autokyytiini Sodiksesta Rovaniemen kentälle festivaalien ehkä kuumin vieras, romanialainen Cannes-voittaja Cristian Mungiu, joka on monen elokuvaihmisen listalla hyvin korkealla tämän hetken mielenkiintoisimpia ohjaajia luetellessa.
Ehdin jutella Cristianin kanssa puolitoista tuntia mm. romanialaisesta sarjajääkiekosta. Auton takapenkillä samaan aikaan nukkuivat tyytyväisinä Yle-kollegani Anna Tulusto ja suomalaisen kulttuurin superveteraani Jukka Virtanen.
Koska keskustelut suljetussa autossa ovat yksityisiä, en lähde niitä tässä ulkomuistista referoimaan. Sen verran kuitenkin kerron, että Cristian Mungiu pohti ihastuneena Sodankylän festivaalien onnistumisten syitä. Hänen mukaansa tärkeilemättömyys, punaisten mattojen puute ja aito intohimo elokuvaan ovat syyt Sodiksen menestykseen. Hänet oli Lappiin kutsunut Aki Kaurismäki, joka tapasi Mungiun Thessalonikin festivaaleilla Kreikassa.
Vielä tärkeämpänä Cristian piti sitä, että festivaaleilla ei ole kilpasarjaa. Kilpailu hänen mielestään aina estää luontevan kanssakäymisen tekijöiden välillä. Samoin hän kertoi erityisesti nauttivansa siitä, ettei Sodankylässä ole lainkaan perinteisiä edustus- tai gaalatilaisuuksia.
Cristian Mungiu kertoi kiertäneensä seitsemän kuukautta ja 50 ensi-iltajuhlaa ympäri maailmaa, toisena vaatteena ja jokailtaisen univormuna smokki, elokuvansa 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää voitettua Cannesissa 2007.
Perhe-elämä ja kaikki luova työ oli pitänyt siirtää sivuun kuukausiksi.
Vaikka Cristian Mungiu nautti Sodankylän matkastaan, sen huipennus jäi hieman vajaaksi. Hän halusi vierailla napapiirillä, Joulupukin maassa ottamassa lapsilleen kuvia tuliaisiksi. Kesäinen, onnettoman halvan ja keinotekoisen oloinen joulumaa, jossa kaiuttimista soi aivan liian lujaa muovinen Heinillä härkien kaukalon –instrumentaaliversio, ei vastannut ohjaajamestarin odotusta maagisesta Joulupukin kylästä.
Sekään ei silti saanut häntä katumaan festivaalimatkaansa. Sodankylässä kun juhlivat elokuvan ystävät ja itse elokuva.
Italialainen veteraaniohjaaja Marco Bellochio oli yksi Sodankylän elokuvajuhlien päävieraista.
[areena]
[/areena]
Vuonna 1939 syntynyt Bellochio kasvatettiin sodanjälkeisen tavan mukaan tiukasti katoliseksi, mutta hänestä kasvoi ajan henkeen tiukka vasemmistolainen. Perhe tuki silti kommunistipoikaansa ja pitkän esikoiselokuvan I pugni in tasca (Nyrkit taskussa, 1965) rahoitti Bellochion suku ja se myös kuvattiin perheen kotona. Elokuva oli suuri läpimurto ja mm. Risto Jarvan mukaan suurimpia vaikuttajia Työmiehen päiväkirja -elokuvaan kaksi vuotta myöhemmin.
1960-luvulla Bellochio esiintyi italialaisten kiihkeiden vasemmisto-ohjaajien eturivisssa hyvän ystävän Pasolinin kanssa.
Myöhemmin hän on etääntynyt politiikasta, vaikka olikin 2005 parlamenttivaaleissa ehdokkaana.
Aktiivisesti ohjaavan Bellochion viimeinen elokuva on 2012 ensi-illassa ollut Bella addormentata, jonka pääosassa on iIsabella Huppert.
Marco Bellachion filmografia:
Il popolo calabrese ha rialzato la testa (1969) - osaohjaus
Viva il 1º maggio rosso proletario (1969) -osaohjaus
Matti da slegare (1975), osaohjaus
La macchina cinema (1979), osaohjaus
Sogni infranti (1995) - tv-elokuva
Addio del passato (2002)
Stradan blogissa taustoitetaan juttujamme, julkaistaan ohjelmista poisleikattuja videopätkiä sekä arvioidaan kokemaamme ja näkemäämme.
