Tuhlaajatyttö

Hätäjarrutus

Olen pysäyttänyt Rooma-Milano-junaliikenteen kertaalleen kesällä 1993. Se kahva, jonka väänsin alas ei ollutkaan vaunun lukitsemiseen tarkoitettu, vaan bondi pimeässä tajusi painaneensa hätäjarrua, kun vauhtimme alkoi hidastua.

Tämänhetkinen, Islannista lähtöisin oleva hätäjarrutus hämmentää ja pelottaa huomattavasti enemmän kuin tuo itseaiheuttamani. Kuinka suhtautua ryöppyyn, jonka pirskahtamiseen minulla tai muilla pikkutekijöillä ei ole osaa eikä arpaa?

Rooma-Milano-reissun jälkeen jännittin aikani, lähetettäisiinko minulle lasku perään. Junavaununi jakaneet saksalaiset reppureissaajat panikoivat puolestani: mitä tapahtuisikaan, jos olisin vääntänyt väärästä kahvasta heidän kotimaassaan? Hätäjarrutukselle tulee hinta, kun renkaatkin kuluvat, vierustoverini höösäsivät.

Itse ymmärsin esittää tyyntä ja hymyilin madonnamaisesti. Myös italialaiset ottivat iisisti. Kävivät pällistelemässä matkan keskeyttäjää, totesivat, että sattuuhan tuota ja ojentelivat käyntikorttejaan.

Tämänhetkinen luonnon/liikennekatastrofi on laittanut meidät ihan eri tavalla polvilleen. Ilmatila ei normalisoidu ainakaan parin tunnin kuluttua niin kuin Rooma-Milano-välillä kävi, kiitos uuden, Roomasta saapuneen veturin.

Se, että lukuisat matkustajat ovat tälläkin hetkessä jumissa jossain saattaa olla vasta alkua. Tiedekään ei tiedä, joten mitä tavis tuumisi? Tällä hetkellä maksamme katasrofin seurauksista ainakin välillisesti. Tuhlaajatyttöydestäni huolimatta ainakaan minä en unelmoikaan omista lomalennoista, mietin isompia asioita.

Myös voimistunut pyrkimykseni suojata omaa lintukotoani lienee luontainen reaktio. Aion katsoa Ilmastodieetit-sarjan uudelleen ja pohtia, olisiko minulla sittenkin resursseja suurempiin ekotekoihin. Ensi viikonloppuna ohjelmassani on myös Helsingin Kaapelitehtaalla järjestettävä Kierrätystehdas-tapahtuma. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö?

Eilinen Ilmastodieetit uusitaan jälleen tänä iltana YLE Teemalla.

Tämä laite pitäisi määrätä pakollisesti varsinkin meille kälättäville naisille: lataa kännykkäsi kuntopyörällä tai puhu vähemmän. Tuhlaajatyttö kokeili uutta innovaatiota hotelli Panoraman Ilmastonmuutos-näyttelyssä Levillä.

Lentäminen ei olekaan itsestäänselvyys, eikä Lappiin siirrytäkään puolessatoista tunnissa, kuten Tuhlaajatyttö on tottunut.

Muun muassa Teemu Selänteen ja Jussi Salonojan omistamassa luksuslomakylässä työskentelevä Magnus Mali kertoo, että nykyasiakkaat ovat vaativia myös ympäristöasioiden suhteen. - Meillä on käytössä esimerkiksi maalämpö.

Tuhlaajatyttö opiskeli kierrätystä Ilmastonmuutosnäyttelyn tietsikkapelin avulla. Pelin pitäisi löytyä myös kaikkien ipanoiden koneilta!

Kuvan piirtäjä haluaisi elää tällaisessa maailmassa, mutta voi vaikuttaa ympäristön tilaan vielä aika vähän.

Asiasanat:

Islanti katastrori Ilmastodieetit

Reviiritietoinen

0 kommenttia

Tuhlaajatyttö on todella reviiritietoinen. Tulen pipiksi, jos joudun viipymään kaupungissa liian pitkään. Jotta sisäinen iloni eläisi, minun on päästävä säännöllisesti esimerkiksi Pohjois-Karjalaan tai Lappiin.

Kireä ekoajattelu tuntuu hirttosilmukalta varsinkin nyt, kun etsin uutta kotia. Tämänhetkisiä, Helsingin keskustassa pikkukyläläisittäin asuvia naapureitani tulee hillitön ikävä, mutta tarvitsen avaruutta, pihan tai merinäköalan, saunan ja mieluusti myös pukeutumishuoneen. Loin sellaisen äskettäin reissussa ollessani - ja ai että nautin.

Nyt tiedän päästäneeni suustani koko liudan ekoihmisten mielestä tuomittavia toiveita. Mikä oikeus minulla, yksineläjällä, on tilaan? Mitä sitten, vaikka muuttuisin apeaksi - metron ulottuvilla en ainakaan saatuttaisi ympäristöäni. Ja sauna! Paheksuttavaakin paheksuttavampi keksintö, varsinkin yksin nautittuna.

Viihdyn omissa oloissani, mutta mustavalkoinen ajattelu nostaa karvani pystyyn. En taida tulkita kovin väärin, kun väitän, että tiukkapipojen mielestä haja-asutusalueilla saisivat elää vain vetensä kaivosta kantavat hörhöt?
Meidän autottomien yksineläjien tulisi tyytyä keskustassa tai radan varressa sijaitseviin luukkuihimme. Ainakaan meidän maalla-asumistamme ei tueta liftikyydin vertaa. Kokeilin viime kesänä.

A-PU-VA. Eikö asuminenkin pitäisi nähdä osana kokonaisuutta? Emme kai voi puntaroida vain hiilijalanjälkeä, vaan asettaa vaakakuppiin myös onnellisuuden ja viihtyisyyden? Vai mikä suunta ghettoutetaan seuraavaksi?

Minun ajatusleikkeissäni katulapset ja viisastelevat varakkaat vaihtavat roolejaan. Lapset muuttavat ökyasunnot huvikummuiksi sillä aikaa, kun sanahelinöivät kakkiaiset joutuvat lomailemaan Delhin tai Katmandun talvisilla kaduilla.

Köyhyysrajan alapuolella kukaan ei välitä syyttävästä sormesta. Niin kauan kuin katuihmiset joutuvat pitämään itsensä lämpiminä polttamalla mitä tahansa jätettä (+omat näppinsä), heille on turha opettaa ekotekoja.

Tuhlaajatyttö on hoitanut monen katulapsen palovammoja, mutta itkenyt heidän edessään vain kerran: soittaessani äidilleni ja kysyessäni, mitä tehdä, kun katuvauva meinasi kuolla käsiini. Sekin tilanne oli osittain irvokas. Rikkaat delhiläiset pysähtyivät tuijottamaan meitä tasan siksi, että itkijänainen olin minä, valkoinen turisti.

Pelisäännöt ovat niin erilaiset, että ymmärrän hyvin, miksi jonkin kehitysmaan edustaja keksi syyttää pohjoisen asukkaita saunomisesta Kööpenhaminassa flopanneessa ilmastokokouksessa.

Pallo on ennen kaikkea teollisuusmailla. Myös sinä ja minä, etuoikeutetut, voimme tehdä jotain. Ilmastodieetit -ohjelman asumista käsittelevästä jaksosta löytyy vinkkejä siihen, miten säästää luontoa tulematta onnettomaksi.

Ilmastodieetit -ohjelman uusin jakso uusintana YLE Teemalla tiistaina 13.4. sekä perjantaina 16.4.2010.

Näitten kuvien henkilöistä vain ylhäällä hymyilevällä pikkuneidillä on koti. Tuhlaajatyttö vei Anitan, Sunita-äidin ja kuvasta puuttuvan Padamin syömään ravintolaan (kuva alh.vasemmalla). Sen jälkeen palattiin kadulle, jossa saman muovikatoksen alla makasivat myös perheen isä, koira, juoppo sekä vauva ja sen vanhemmat.

Pitäisikö majoissa ja kaduilla elävien revetä ekotekoihin? Hah. Myös iäkäs nepalirouva asuu ulkona sijaitsevassa vanhainkodissa.

Tuhlaajatytön luona eri uskonnot ovat edustettuina rinta rinnan. Hyvää onnea tuova Ganesha on lahja hindulaiselta ystävältä ja käsinmaalattuun mandalaan on ripoteltu hiven kultaa. Enkelin siivet särkyivät kuljetuksessa, vaikka otimme sisustuskaupasta taksin kotiin.

Minusta makuuhuoneeni on vielä karkkisempi kuin Andy Warholin hopeisiksi maalaamat seinät.

Ennen olohuoneeni oli tilava. Nyt sohva on siirretty syrjään ja koko kämppä toimii kotikonttorina.

Asiasanat:

Häivähdys häpeää

7 kommenttia

Kuinka moni teistä kiljuisi riemusta, jos voittaisi Thaimaan-matkan? Minä ainakin olisin lentoon lähdössä, vaikka Ilmastodieetit-ohjelman uusimmassa jaksossa kerrottiin, että pelkät lennot Thaimaahan kasvattavat matkaajan vuosittaista hiilijalanjälkeä kahdellatuhannella kilolla.
Se on yhtä paljon kuin yksittäinen kuluttaja saisi tuottaa ilmastopainoa per vuosi – jos mieli hidastaa ilmastonmuutosta omalta osaltaan.

Tuskin kukaan peruu jo varaamaansa kaukomatkaa Ilmastodieetit -ohjelman viestistä huolimatta. Entä te lukuisat facebook-kaverini, jotka olette käyneet Thaimassa kuluneen puolen vuoden aikana: hävettääkö, tunnetteko syyllisyyttä?
Minä pääsin viime marraskuussa kauas pois. En vaihtaisi edelleenkään Etelä-Afrikkaa kotimaan kylpylälomaan ilmastodieetillä olevan näyttelijä Sinikka Sokan tavoin.

Tuhlaajatyttönä koen, että lomailu omissa nurkissani ei toimi. Maiseman on pakko vaihtua. Tällä hetkellä, lällällää, työskentelen ja lomailen pari viikkoa Lapissa. Hiihdän murtsikkaa ja asun osan aikaa äidin ja isän siivellä, eli ilmastotohtorikaan tuskin löytäisi meiningistäni moitteen sijaa.

Tunturissa myös pääni toimii paremmin kuin kotikonttorissani. .Jos tyytyisin nyhjäämään kotikonttorissani, en olisi tavannut edellisellä työreissullani esimerkiksi tahkolaista yrittäjää Jouko Liinamaata. Kunnioitukseni lähes linkolalaisesti elävää Joukoa kohtaan sai minut kyseenalaistamaan joitain tapojani. Jouko hiihtää, meloo tai pyöräilee töihin, ei törsää vaatteisiin ja nuukailee muun muassa sähkön käytössään. Miksi minussa ei ole enempää Joukoa?

Olen jättänyt mainitsematta pari ekologisesti tuomittavaa tekoa tässä kirjoituksessa. Lensin nimittäin sekä Tahkolle että tänne Leville. Eilisen Ilmastodieetit-jakson jälkeen tuli nolo olo: Ohjelmassa kerrottiin, että Helsinki-Oulu -lento kuormittaa ympäristöä kymmenen kertaa enemmän kuin vastaava junamatka.

Valitettavasti kyse taitaa olla vain häpeän häivähdyksestä.

YLE Teeman Ilmastodieetit-ohjelman kolmas jakso uusitaan tänä tiistaina ja perjantaina.

Kaikkihan me haaveilemme lisääntyvästä vapaa-ajasta ja hedonistisistakin nautinnoista.

Tämäkin lemmenloma Kanarialla on aiheuttanut ilmastodieetit-ohjelman mukaan yhteensä 3200 kilon hiilijalanjäljen.

Mieleni lepää Lapissa, mutta miksi lennän laduille?

Etelä-Afrikan reissu avarsi maailmankuvaani. Myös mehumainoksen filmausta biitsillä oli kiva katsella.

Asiasanat:

hiilijalanjälki lomailu ilmastodieetit

Ekomonsteri

4 kommenttia

Olen jo aiemmin nostanut käteni ylös ja myöntänyt olevani Tuhlaajatyttö, mutta aivan ekomonsterina en ole sentään itseäni pitänyt.
Nyt ketuttaa, ensimmäistä kertaa yli viikkoon.

Käykää tekin ilmastopuntarilla – jos uskallatte (ks. yle.fi/ilmastodieetit). Minun 15 342 kilon vuosittainen ilmastopainoni on suurempi kuin yhdelläkään Yle Teeman Ilmastodieetit -ohjelman osallistujalla. Olen horror-luokkaa niin asumiseni, ruokailutottumusteni, matkustustapojeni kuin muun kulutukseni suhteen.
Puntarin perusteella olen lähellä keskivertokuluttajaa vain jätteiden tuottajana.

HALOO! Miksi testi ei tarjoa sijaa selityksiin?
Onko väärin, että hiilijalanjälkeni on normaalia suurempi, vaikka työllistän siivoajia, kulutan vaatteeni puhki, myyn kirppareilla tai jaan niitä köyhille ulkomaanmatkoillani?
Miksi en saa bonuspisteitä siitä, että en käytä lähiliikennettä, vaan jopoilen, tassuttelen tai turvaudun taksiin? Autoa en omista.
Onko ravintolaruokailukin syntiä? Jääkaapissani ei happane mikään ja liha on usein luomua - tai ainakin lähempänä tuotettua - kuin talvisaikaan maailman ääristä raahattava vegaanimuona.

Lupaan harkita perusparannusta. En vaan muutu pyhimykseksi enkä palaa 1920-luvulle. Vähän aikaa sitten ostin elämäni ensimmäiset feikkilaukut, neljä helmeä kymmenien entisten kassien joukkoon.

Päätös oli harkittu, vaikka kaduilla myytävät aarteet ovat epäeettisesti, elleivät lapsityövoimalla tehtyjä.

Muutan kantani, jos joku vakuuttaa minut siitä, että MiuMiut, Chanelit ja muut sijoittavat tuntuvan osan merkkiin perustuvista voitoistaan ympäristötekoihin.
Siihen saakka kasvatan laukkukokoelmaani, ja niin kauan kuin muihinkin kulutustottumuksiini suhtaudutaan syyllistäen, muutosvastarintani on kova.

Hauskaan iltaan kuului pullo espanjalaista punaviiniä sekä kaksi sushiannosta. Kuka kieltäytyisi moisesta?

Minä ja jopo olemme liikkeellä aina, kun kelit sallivat.

Onko minun vikani, että ennen Suomen itsenäistymistä rakennettu asuntonikin lienee energiasyöppö? Kakluunin ahkerasta käytöstä annan itselleni plussaa.

Ilmastodieetit -ohjelman toisen jakson uusinta ti 30.3. 2010 klo 23.10 sekä pe 2.4.2010 klo 17.55

Asiasanat:

hiilijalanjälki ilmastopuntari ilmastodieetit

Naapurirakkautta

0 kommenttia

Kuva: Pasi Hytti

Ai miksikö alan kirjoittaa naapurirakkaudesta, vaikka minun piti paljastaa hiilijalanjälkeni ennen justiinsa (klo 20.15) YLE Teemalla alkanutta Ilmastodieetit-sarjaa?

Siksi, että ainakin meidän naapurirakkautemme tarkoittaa myös lukuisia ekotekoja.

Viikonloppuisin postilaatikostani tippuu Hesari, yleensä jo aamupäivän puolella. Kierrätämme myös kaikki aikakauslehdet.

Edes meidän kadun kukkakauppa ei ole mikä tahansa kukkakauppa. Monet jemmaavat siellä avaimiaan ja henkilökunta tietää, mistä kukkasista tutut tykkäävät.

Kuinkahan monesti olen ajatellut, selviäisinkö ilman naapureitani? Kovin usein se kävi mielessä viime kesänä, jolloin makasin pitkään sisällä selkä murtuneena. Mutta naapurit kävivät puolestani kaupassa ja kiskalla – sekä kysymässä kuulumiset, päivittäin.

Millaistahan Ilmastodieetit-ohjelman osallistujien elämä on? Jännityksellä odotan, kuuluuko heidän arkensa naapurirakkautta.

Hyvän mielen kierrättäminen on minusta ihan ykkösasia. Mutta kuten tänään ilmestyneessä Helsingin seudun ympäristöpalvelujen lehdessä mainitaan, yhteisöllisyys on myös tapa suojella luontoa.

Mitä teet, kun tarvitset remonttiin sirkkeliä, lehden Näin sinäkin vähennät jätettä -artikkelissa kysytään. Jutussa suositellaan lainaamista.

Meidän kadulla kukaan ei ostaisi uutta sirkkeliä, vaan laittaisimme sanan kiertämään. Itse selvisin kerrankin turhien sulakkeiden ostamisesta, kun naapurin talkkari tuli käymään omiensa kanssa. Nyt blondi tietää, että en edes tarvitse sulakkeita, riittää kun painan nappia.

HSY:n lehdessä kerrotaan Kumpulan ja lähialueiden vaihtopiiristä. Piiri on perustettu viime syksynä ja siinä on lähes sata jäsentä.

Me asumme ihan Helsingin keskustassa, Lapinlahdenkadulla. Piirimme on avoin ja toimii kaveria ei jätetä -periaatteella.

Usein, kun tulen ulkomaanreissuiltani kotiin, jääkaapissani ei pala pelkkä valo. Naapurit ovat keränneet sinne täytettä, kolehdilla.

Tärkeitten ihmisten lisäksi en vaihtaisi muutamia ei-niin ympäristöystävällisiä tapojani. Yksityisyrittäjänä suhaan esimerkiksi mieluummin taksilla kuin myöhästyn sovituista aikatauluista.

PS. Erityiskiitokset naapurilleni ja ystävälleni Pasi Hytille. Ammattivalokuvaaja teki ison työn etsiessään omaan macciiinsä ja minun kameraani sopivat piuhat ja lähettäessään räpsimäni otokset Ylelle. Palkkiona yksi olut alakerran baarissamme.

PSS. Minä tajusin pyytää naapuriapua liian myöhään, joten tämän blogin kuvat ilmestyvät Tuhlaajatytön sivuille vasta huomenna. Niistä selviää, että meidän naapurustossamme arvostetaan myös suoraa puhetta. Minä saan usein huutia siitä, että pidän ikkunaa auki talvisaikaan.

Ilmastodieetit -ohjelma alkaa tänään klo 20.15, uusinta huomenna. Tuhlaajatyttö pyrkii ottamaan oppia ohjelman osallistujista, mutta kertoo blogissaan myös, mitkä ympäristöteot tökkivät.

Asiasanat:

Yhteisöllisyys ekoteot Ilmastodieetit YLE Teema

Varaslähtö

6 kommenttia

Lupaan, että ilmastotohtori Ari Nissinen saa mitata minun hiilijalanjälkeni, mutta vasta kun YLE Teeman Ilmastodieetit-ohjelma on alkanut. Ennen maaliskuun 22:sta päivää ennätän ottaa vielä jonkinlaisen varaslähdön.

Kirjoitan blogiani kirkasvalolampun alla, mutta printterini päällä palaa myös kynttilä ja kakluuni lämpenee lepällä ja laudoilla. Isäni on ekomies, turha siltä on kunnon koivua kinuta.

Itse olen pahis, ainakin ympäristöasioissa. Viime aikoina minulle on alettu marmattaa siitä, kuinka paljon lennän, kotimaassakin. Se, että tuhoaisin maailman, koska ostan niin paljon vaatteita, oli sentään aika överi väite - ainakin omasta mielestäni.

Ja hei, sinkkuus!

Herra paratkoon, mutta kyllähän meitä yksin asuvia katsotaan kieroon senkin takia, että asumismuotomme ja kulutustottumuksemme kuormittavat ekosysteemiä muka enemmän kuin kimppakämppäläisten, avoparien tai suurperheiden arki.

Joskus kauppakassia raahatessani saatan hetken jopa kadehtia perheenäitiä tai -isää, joka hurauttaa maasturillaan markettiin eikä joudu monta askelta ottamaan. Vaan minäpä saan hyötyliikuntaa ja tuen pikkukauppiaita, eikä lähikaupassa käyntini pilaa ilmanlaatua.

Wordwatch-instituutin tutkija Erik Assadourian piristi juuri mieltäni toteamalla Kauppalehdessä, että hänestä meidän pitäisi muuttaa tapaa, jolla puhumme ympäristöongelmista.

Jos kestävän kehityksen vaatimukset sälytetään yksilöiden niskaan, emme voi onnistua, tutkija latasi.

Assadourian kieltäisi luultavasti kaiken markkinoinnin, jos hänelle annettaisiin yksi mahdollisuus muuttaa maailmaa.

Viettäisinköhän minä älä osta mitään -päivän näin ensi alkuun? Ei minulla muuhun taida olla varaakaan, varsinkin kun maksoin juuri Egyptin-matkan visalaskun.

Tuhlaatyttö jatkaa ekoharjoituksiaan Ilmastodieetit-ohjelman edessä. Seuraavassa blogissa selviää muun muassa blogistin todennäköisesti poskettoman suuri hiilijalanjälki.

Niin tuhlaajatyttö kuin olenkin, en kehdannut lillua kylpyammeessa Egyptin kuivuuden keskellä. Hiekkasotasilla oli kyllä kivaa.

Asiasanat:

hiilijalanjälki

Ilmastodieetit

yle teema

Freelancetoimttaja Leila Itkonen, 37, paljastaa blogissaan ympäristörikkomuksiaan ja yrittää ottaa oppia YLE Teeman Ilmastodieetit-ohjelmassa hiilijalanjälkeään pienentävistä julkkiksista.

Ilmastodieetit-ohjelman sivut

Ilmastolaskuri

Ilmastotohtori-blogi