Urheilu on kovaa peliä jo divisioonatasolla. Tai siellä kilpailu on kaikkein kovinta, puoliammattilaistasolla kynnys potkaista nilkkaan, koukata kylkeen tai estää poikittaisella kyynärpäällä on matalin. Kun voima ja nopeus eivät kinnerjänteissä ihan riitäkään ylivoimaiseen omaan suoritukseen, monenlaiset tunteet pulpahtavat pintaan ja jäljelle jää vastustajan pelin tai jopa pelaajan jäsenten rikkominen.
Samanlaista kykyjen loppumista kesken tapaa usein lehdistössäkin. Maaliskuun alussa Koillis-Hämeen toimittaja IP otsikoi paikallisen joukkueen menestyksestä näin:
Kiekko-Susille kärsiin Keuruulla.
Ilmiantajakuuntelijamme Nimetön kommentoi, että
IP käyttää yleensä aika värikästä kieltä, mutta eläinoppi taitaa olla sekaisin.
Ja Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen mielestä hän on aivan oikeassa. Turpiin ovat maamme jääkiekkojoukkueet saaneet aina vuodesta 1926 saakka, jolloin laji otti ensimmäiset askeleensa Tampereen Pyhäjärven jäällä. Mutta susien saaminen kärsiin edustaa jo niin dadaistista suhdetta kieleen ja biologiaan, että ilmaus kuuluu sanomalehden sijasta mieluummin läänin kirjoituskilpailun harrastajasarjaan.
Tästä tuomiosta saa valittaa kolmenkymmenen päivän ajan, muttei sivullisten läsnäollessa, kiitos.
Kärsä vai kirsu?
Tuotahan voisi melkein pitää kirjoitusvirheenäkin. Koiraeläinten kuononpäätähän kutsutaan nimellä kirsu, joka on jo varsin lähellä kärsää. Mikäli susi sattuu pääsemään sikalaan...
Kiekko-Susille kirsuihin Keuruulla.