Seksuaaliset vähemmistöt ovat viime vuosina nousseet yhä näkyvämmin yleiseen keskusteluun. Homomiehet ovat stailanneet heteromiehiä televisiossa sillä silmällä ja amerikkalainen lesbonaisten elämästä kertova tv-sarja L-koodi on pyörinyt Suomenkin kanavilla jo vuosia.
Voisi siis luulla, että sekä naisten että miesten homoseksuaalisuus olisi uusi asia. Uutta lienee kuitenkin se, että asiasta tehdään numeroa, homoseksuaalisuutta on ollut ihmisten keskuudessa aina. Ihmisten sukupuolinen suuntautuminen nostetaan nykyään tapetille mielellään vapaamielisyyden nimessä, vaikka kyseessä olisikin tirkistelynhaluun puettu liiketoiminnan edistäminen.
Homokulttuurin esiinmarssi on tuonut jokapäiväiseen kielenkäyttöömme paljon uusia sanoja ja käsitteitä. Sanan homoseksuaalisuus kehitti homojen oikeuksia ajanut saksalainen lakimies Karl Heinrich Ulrichs erästä oikeudenkäyntiä varten vuonna 1869. Englannin kielessä sana gay taas tarkoitti iloista siitä saakka kun se siirtyi kanaalin yli ranskasta noin 1100-luvulla. 1600-luvulla sana alkoi merkitä myös seksuaalisilla nautinnoilla elämöintiä ja prostituutiota, mutta vasta 1920-luvulla gay alkoi vakiintuneemmin tarkoittaa homoseksuaalia.
Sateenkaaren liittyminen seksuaalivähemmistöjen kulttuuriin onkin sitten monivivahteisempi juttu. Kuusivärinen sateenkaarilippu on etenkin Välimeren maissa tunnettu rauhanlippuna, mutta homopiireissä se on gay pride -lippu. Ensimmäisen sateenkaarilipun suunnitteli ja käsin värjäsi Gilbert Baker San Franciscossa kesällä 1978 homomarssia varten ystävälleen Harvey Milkille.
Legendan mukaan Baker sai inspiraation lippuun Judy Garlandin ikivihreästä Over The Rainbow -kappaleesta. Ja Judy Garlandia taas on nimetty jopa homojen Elvikseksi; jo 1960-luvulla Time-lehti kertoi, miten the boys in the tight trousers eli piukkapöksyiset pojat olivat tähdestä innoissaan.
Mutta miksi juuri sateenkaari? Erilaisten elementtien muodostama harmoninen yhtenäisyys on kaunis selitys, mutta tuntuu jälkiviisaalta etenkin, kun muistaa, että jo vuonna 1915 D.H.Lawrence julkaisi romaanin nimeltään The Rainbow, sateenkaari. Kiihkeän romaanin päähenkilöiden Gudrunin ja Ursulan aviomiehet alkavat romaanin jatko-osassa keskenään homoeroottisen suhteen.
Seksipainotteisuuteen saakka vapaamielisenä nykyaikana saattaa olla vaikea ajatella, että seksihommat eivät ehkä olleet esi-isillemme ja esi-äideillemme mitenkään erityisen korostunut piilottelun tai tirkistelyn kohde. Sekä sanat heteroseksuaalinen että homoseksuaalinen ovat suomessa vierasperäisiä sanoja. Kotoperäisiä sanoja tämän erottelun ilmaisemiseen ei aivan helpolla tule edes mieleen. Niin voisikin ajatella, että aihe on ollut edeltäjillemme niin luonnollinen, ettei asialle ole tarvinnut edes antaa nimeä.
Mutta riittääkö kielemme perussanasto silloin, kun hetero- ja homomiehet etsivät seuraa teksti-tv-kanavan tekstiviesti-chatissä? Eroavatko heteroiden ja homojen sanankäänteet? Entä huomionkiinnityksen strategiat? Mikä on teksti-tv-kanavan tekstiviesti-chat? Pauli Valo istahti tv:n ääreen ja otti asiasta selvää. Nyt hän kertoo meille, mitä hän sai selville.
– – –
aristoteles(at)yle.fi
Uutta lienee se, että asiasta tehdään numeroa?
"Voisi siis luulla, että sekä naisten että miesten homoseksuaalisuus olisi uusi asia. Uutta lienee kuitenkin se, että asiasta tehdään numeroa, homoseksuaalisuutta on ollut ihmisten keskuudessa aina."
Ottakaapa nyt se kukkahattu pois päästä!
Homoseksuaalisuudesta on kyllä "tehty numeroa" jo ainakin sadan vuoden ajan, mutta eri merkeissä kuin nykyisinä, vapaamielisempinä aikoina.
Suunnilleen ensimmäisestä maailmansodasta lähtien homoseksuaalisuus on meillä länsimaissa nähty ongelmana - milloin sairautena, milloin syntinä tai rikoksena. Homnoseksuaalit on marginaalistettu ja syyllistetty, ja kiusaaminen on yleensä tapahtunut hyvässä ja reippaassa yhteishengessä! Lukemattomat ihmiset ovat Suomessakin saaneet vakavia traumoja.
Miksi vaikenette tästä kipeästä lähimenneisyydestä?