Miksi aina sanoa asiat suoraan? Miksemme miettisi vielä kerran ennen kuin sanomme asiamme ja laatisi sille kalskean kovan ilmiasun sijasta hieman kerroksellisemman ja värikkäämmän muodon?
Aristoteleen kantapään turkulainen ystävä harrastaa vapaa-aikoinaan juniorijalkapallo-otteluiden erotuomarointia. Nämä kiihkeät ottelut ovat täynnä monenlaisia tilanteita ja erotuomarin pitää olla alituisesti varuillaan tapahtumien vaihtuessa tiheään.
Ystävämme kirjoittaa seuraavasti:
Kulmapotkua odotellessa kaverit painivat maalin edustalla, johon totesin: "lopettakaa se Brokeback Mountain siellä". Osoittautui tehokkaaksi tavaksi rauhoittaa jalkapalloileva nuoriso; heti tuli etäisyyttä.
Samalla kun jalkapallojuristiystävämme sai tilanteen kekseliäästi jatkumaan, paljastui, miten laajasti Anne Proulxin novelliin perustuvan kahden cowboyn rakkautta käsittelevän elokuvan nimi on muodostunut synonyymiksi miehiselle kiintymykselle.
Samalla tämä kiertoilmaus antaa maskuliiniselle lemmelle kosolti sen ansaitsemaa runollisuutta ja syvyyttä. Joten rakkaat lännenmiehet, ei muuta kuin stetson kallelleen ja brokeback mountain vaan käyntiin, jos siltä tuntuu!
jouhea/juohea
Olen jo muutamia vuosia ihmetellyt, milloin adverbi juoheasti muuttui muotoon jouhevasti. 30 v. sitten äidinkielen kirjoitusten aikaan en tuntenut moista termiä. Tiedän, että hevosilla on jouhia, mutta mistä tulee sana jouheasti? Tätä muotoa kuulee jatkuvasti radiossa ja myös kirjoitetussa mediassa.
Olisivatko vellit ja puurot taas menneet sekaisin, eli juoheasti (jonka etymologia on minulle epäselvä ja varmaan muillekin) olisi jollain tavalla sotkeutunut sanaan joustavasti.