Meillä nykyisten sukupolvien sukankuluttajilla on haastava tehtävä mahtua maineikkaiden edellisten sukupolvien suurhahmojen suuriin saappaisiin, kun kuljemme heidän jalanjäljissään. Aina mahtuminen ei ole kitkatonta.

Tämän on huomattu myös Kotkassa, kun on tullut eteen löytää kaupunkiin uusi Saksan kunniakonsuli kohta väistyvän Hartmut Zimmermannin tilalle. Asia ajankohtaistui suurlähettiläs Schumacherin Kotkan vierailulla, ja Kymen Sanomat kirjoitti suurlähettilään haastattelun kuvatekstissä seuraavasti:

Kunniakonsuliksi Kotkaan etsitään henkilö, joka voisi täyttää edeltäjänsä suuret kengänjäljet.

Suuri osa suussamme viihtyvistä sanonnoista on peräisin jonkun suurmiehen tai suurnaisen sanallisesta repertuaarista. Kaikki me tiedämme, miten värikäs aarrearkku on ollut kuuluisilla Annikki Tähdellä, entisellä miehellä ja Ketolalla, joka ei tuntenut Jeesusta.

Aina lausahdus ei kuitenkaan ole säilynyt kansan suussa tarkasti alkuperäisen kaltaisena. Silloin on hyvä tarkistaa fraasin alkuperäinen ilme vaikkapa Ylen internetsivujen elävästä arkistosta. Sieltä voimme iloisesti kaivaa esiin vaikkapa tammikuun 1985 A-studion, jossa toimittaja Arvo Tuominen haastattelee kahta nuorta muusikkoa Hanoi Rocks –nimisestä nuoriso-orkesterista. Heidän taitelijanimensä ovat Andy McCoy ja Michael Monroe.

Tiesitkö, että liiketoimintaa tarkoittava englannin kielen sana bisnes tulee muinaisten anglien puhuman northumbrian kielen sanasta bisigness, joka tarkoitti huolta, ahdistusta ja kiirettä? Vaikka sana bisnes sai nykymerkityksensä vasta 1700-luvulla, on jotenkin sopivaa, että alkuperäiset merkitykset sopivat liikemiesten elämään nykyäänkin.

Entä tiesitkö, että englannin kielen vaihtokauppaa tarkoittava sana barter juontuu kelttiläisestä sanasta brath, joka tarkoittaa pettämistä? Vaihtokaupan tekoon kaikkialla liittyneet rituaalit ovatkin tavallaan koettaneet peitellä operaatioon liittyvää pettämistä. Ja nykyajalle sopivaa on sekin, että nyttemmin rituaaleista on luovuttu.

Suomi eli vuonna 1952 suurta toivon aikaa. Maassa järjestettiin onnistuneet olympiakisat ja viimeinen sotakorvausjuna lähti Neuvostoliittoon, mutta kuka valittiinkaan tuolloin Miss Suomeksi. Vastauksia voi soittaa Kyllä kansa muistaa -lähetykseen puolen tunnin ajan klo 10 alkaen tuttuun numeroon 09-144 800. Oikea vastaus kerrotaan 17.30 alkavassa puhelinkontaktilähetyksessä.

Kukapa meistä ei olisi ilahtunut siitä, kun kaupasta ostetut uudet housut
istuvat hyvin jalkaan eli sopivat täydellisesti. Ja mikä sen mukavampaa jos
työkalu istuu hyvin kouraan ja työskentely sujuu ripeästi hyvän työvälineen
ansiosta. Mutta varmasti palkitsevaa on myös se, jos moottoriurheilija
huomaa tiukan kisan aikana että moottoripyörä istuu hyvin käteen. Näin kävi
moottoripyöräilijä Mika Kalliolle Portugalin ensimmäisten aika-ajojen
jälkeen. Aamulehden välittämässä STT:n uutisessa Mika Kallio kertoi, että:

Pyörä alkoi istua paremmin käteen, mutta vieläkin on paljon kehitettävää.

Sodan jälkeen kaupungeissa lämmitettiin hiilillä ja haloilla. Maaseudulla hevonen teki kaiken raskaan työn eikä navetoissa ollut aina sähkövaloa. Pulaa oli kaikesta: jauhoista, perunoista, kahvista ja tupakasta. Ehkäisyvälineitä myytiin huomiota herättämättä pikkuilmoituksin. Yleisradio ei soittanut renkutuksia. Pikkupojilla oli polvihousut ja tukka jakauksella. Tytön hiuksissa oli rusetti ja edessä essu. Kyllä kansa muistaa -lähetyksen aiheena on jälleenrakennusvuodet 1945 - 1952!

Lataa/kuuntele(mp3)

Lukupiirin ensimmäinen vuosi päättyy dickensiläisiin tarinoihin. Lukupiirin seuraava lähetys on vasta joulun jälkeen, ja joulun otamme vastaan kirja kourassa, vanhan joulusävelmän soidessa. Luemme Charles Dickensin joulukertomusta itaruudesta ja pitkinä pyhinä on aikaa uppoutua myös Oliver Twistin tylyihin kohtaloihin.
Näitä tarinoita kutsutaan hyvällä syyllä klassikoiksi ja niiden vaiheissa loppuvuoden tunnelma on hyvä, lämmin hellä.
Selviytymistarinoiden jälkeen alkaa Radion Lukupiirin toinen vuosi ja ohjelman tekijät kiittävät kuuntelijoita ja soittajia puheenvuoroista, jotka ovat avanneet meille ennestään tuttuihin kirjoihin niin monta uutta näkökulmaa. Kiitos oivaltavat lukijat!

Kirjailija Pentti Holapan mielestä Helsingin Sanomilla on liikaa valtaa suomalaisessa kulttuurielämässä. Helsingin Sanomien kulttuuriosasto on kääntynyt sisäänpäin, unohtanut muut tiedotusvälineet ja Helsingin ulkopuolisen Suomen, sanoo Pentti Holappa.

Holappa on huolestunut myös WSOY:n ja Sanoma Osakeyhtiön taloudellisen liiton vaikutuksista kulttuurin kentillä.

Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Saska Snellman ihmettelee, miksi taiteilijat suhtautuvat nimenomaan Helsingin Sanomien kulttuurikritiikkiin kuin Jumalan sanaan. Suomessa ilmestyy paljon sanomalehtiä, miksi kulttuuri-ihmiset lukevat pelkästään Helsingin Sanomia, hän kysyy.

Arvostan sellaista taidetta, joka arvostaa yleisöään. Se, että arvostaa yleisöään ei ole sama kuin että kosiskelee yleisöään. Se, että arvostaa yleisöä tarkoittaa, että antaa arvoa yleisölle sellaisena kuin yleisö on. Mielestäni tehdään liian paljon sellaista taidetta, taiteen eri aloilla, jonka lähtökohtana on ajatus, että yleisössä on jotain vikaa. Että yleisön pitää muuttua. Yleisö muka odottaa tai haluaa vääriä asioita. Yleisö on tyhmä ja ymmärtämätön. Yleisö on muutoksen este, staattinen ja konservatiivinen.

Tai sitten yleisöllä ei ole mitään väliä, tärkeintä on vaikkapa teatteri, niin kuin Jumalan teatterin nuoret urhot vuonna 1987 ajattelivat syytäessään paskaa katsomoon. Heidän koko huomionsa oli siinä, kuinka mätä laitosteatteri oli, ja kuinka vaikeaa nuorten teatterintekijöiden oli päästä esiin. Ei heitä kiinnostanut yleisö. Heitä kiinnosti, että he pääsisivät itse esiintymään ja tekemään poliittisesti vaikuttavaa teatteria.

Suomen aktiivinen vastustuspuolue perustettiin marraskuussa 1904 salaisessa kokouksessa Helsingissä. Puolueen puheenjohtajaksi valittiin Johannes Gummerus. Puolueen ohjelmassa oli hävittää suomalaisten hallitsijaa kohtaan perinteellisesti tuntemaa uskollisuudentunnetta, levittää aseita väestön keskuuteen ja vahvistaa vapaudentuntoa julkaisutoiminnalla.