Luokaton Suomi?

Haatasen ja Erolan, sinänsä älykäs, keskustelu yksinkertaisti luokkaerojen kaventumista: erot ovat hämärtyneet, eivät hävinneet. Väite, että Suomessa on ollut pyrkimys erojen kaventamiseen on historiaa yksinkertaistava. Luokka- ja tuloerojen kaventuminen on eri luokkien välisen ja niitä edustavien sekä puolueiden että järjestöjen välisen poliittisen kamppailun tulosta eikä tietoista yhteisymmärryksessä tapahtunutta. Konsensuspolitiikkakin on ollut luokkaeturistiriitojen sovittelun tulosta. Se on toisaalta mahdollistanut taloudellista kasvua, mikä on antanut jakovaraa tuloerojen kaventamiseen, joka on puolestaan ylläpitänyt konsensusta. Mikään yhteiskuntaluokka ei luovu vapaaehtoisesti eduistaan.

Alemmissa yhteiskuntaluokissa on heikompi luokkatietoisuus,ns. väärää tietoisuutta eli ei osata sijoittaa omaa yhteiskunnallista asemaansa oikein. Objektiivinen luokka-asema on eri asia kuin subjektiivinen luokkatietoisuus: asema tuotantoprosessissa ja tulonjaossa.

Eri luokilla on erilaiset intressit (edut ja kiinnostuksen). Pierre Bourdieu on osoittanut olevan useita pääoman lajeja: taloudellinen, sosiaalinen, kulttuuripääoma, koulutuspääoma ja symbolinen pääoma. Ne voivat kasaantua. Ne ne ovat sekä luokkajaon seuraus että sen muodostumisen perusteita. Koulutusta ei pidä liiaksi korostaa luokkajaon perusteena, koska koulutuksen yleistymisen vuoksi sen merkitys on inflatoitunut. Esimerkiksi samansisältöisen maisterikoulutuksen suoritettuaan toinen maisteri voi pää-omiensa ansiosta sijoittua yläluokkaan ja toinen päätyä työttömänä ryysyköyhälistöön. Keskiluokka käsitteenä on hämärämpi. Mitään yhtenäisen luokkatietietoisuuden omaavaa keskiluokkaa ei ole, pitäisi puhua keskikerroksesta, joka koostuu erilaisista ryhmistä.Keskikerrosten asema on proletaroitunut. Nykyisen korkeakoulutettuja toimihenkilöitä irtisanotaan yhtälailla kuin perinteistä työväkeäkin. Esimerkiksi ilman yhtään alaista tietokoneen ääressä palkollisena työskentelevä insinööri kuuluu myös työväenluokkaan niin kuin sorvin ääressä seisova koneistaja, vaikka insinööri virallisesti luokitellaan "ylemmäksi toimihenkilöksi". Luokastaan pudonneena työttömänä hän ei enää ole "ylempi toimihenkilö", vaan työväenluokan alapuolisen alaluokan "jäsen". Nyt yhä useampi putoaa ylhäältä alas. Barbara Ehrenreihin mukaan irtisanomisten yleistymisen ja työnsaannin vaikeutumisen on syntynyt "Petetty keskiluokka".

Ajankohtainen yhteiskunnan taloudellinen ja poliittinen tilanne vaikuttaa myös siihen miten yhteiskuntaluokkien muodostuminen määritellään. Luokkataistelu on myös symbolista: se on luokkadiskurssin rajojen määrittelemistä.

Tuloerojen jatkuvaa lisääntymistä julistetaan "toistamalla totuutta"-hengessä, mutta ilmiö on pysynyt ennallaan: nousukaudella tuloerot kasvavat kun yritysjohdon ja omistajien tulot kasvavat palkkaratkaisuja nopeammin, laskukaudella ne pienenevät kun tavalliset palkat edelleen kasvavat mutta pääomatulot ja suuret bonukset romahtavat. Pienimmätkin tulot silti sentään kasvavat pitkällä tähtäimellä. Lama-Suomessa taitaa olla hirveän kiva asua, kun sitä niin haikaillaan?

Suomi on maailman mittakaavassa äärimmäisen pienten tuloerojen maa. Tästä kertoo jotain sekin, että elinkeinojärjestön pomonkin kannattaa ottaa palkatonta lomaa ja tehdä itse kirvesmiehen hommia, sen sijaan että palkkaisi jonkun töihin: http://www.talouselama.fi/kolumni/article159068.ece

Itse en haikailisi niinkään isompia tuloeroja kuin parempaa työllisyyttä, mikä kuitenkin vaatisi verokiilaan puuttumista.

Nyt tuli kaksi mielenkiintoista puheohjelmaa. Tämä Haatasen ohjelma ja Hyvä Paha tekniikka. Nyt kävi niin, että jopa Enbuske jäi kolmanneksi.

Haatasen hyvänä puolena on sopivan tieteellinen ote. Siinä ei ole liikaa vaikeatajuisia osuuksia, mutta kuitenkin tarpeeksi. Haastateltavat ovat yleensä aika korkeatasoisia.

Heikkinen jää jonnekin hyvän ja huonon välimaastoon. Uusi musta on kuin teinityttöjen väsäämä ohjelma. Varmastikin olisivat kelpo juontajia koulun illanvietossa, mutta Yleisradio... Jaa jos Kirsi Virtanen saa oikein palkkaa narinastaan, niin onhan Uusimusta ehkä sittenkin korkeatasoinen ohjelma?

Hei, Johannes Koroman eläke on 201955 euroa, josta hän maksaa veroa 46.2%. Vaikka hänen eläkkeensä on tietysti aika suuri (jos vertaa henkilöön, joka elää pelkällä kansaneläkkeellä), en kuitenkaan laskisi hänen kuuluvan Suomen suurituloisimpien kärkeen. Se, että Johannes Koroma on halunnut vanhoilla päivillään rakentaa omin käsin autotallinsa tuskin kertoo mitään Suomen todellisista tuloeroista. Sen tutkimiseksi pitää verrata tilastoja. Argumenttisi peruste on siksi objektiivisestikin katsoen kehno.

Tulotilaston kärjessä on Hartwallin kuolinpesä n. 150 miljoonaa pääomatuloja (v.2009), Matias Thermanin pääomatulot 28248843 euroa 28.0% veroilla. vrt. esim. Jorma Ollila pääomatulojen kanssa noin 8 milj. euroa. Suurituloistenkin kesken on valtavia tuloeroja, mutta ihan oikeasti, onko kenenkään pakko tienata tuollaisia rahoja? Tai paremminkin, onko oikein ylläpitää järjestelmää joka mahdollistaa valtavien varojen kasaantumisen pienen eliitin haltuun? Rahamarkkinat on aina nollasummapeli: toisen varallisuuden kasvu on aina joltain muulta pois. Olisin sitä mieltä, että ansioton varallisuuden kasvu (pääomatulot, korot) tulisi kokonaisuudessaa asettaa kyseenalaiseksi. Pitää esittää kysymys siitä, haluammeko ylläpitää sellaisia rakenteita!

Myöskään se, että Suomen tuloerot ovat pienet maailman mittakaavassa, ei tarkoita sitä että Suomen tuloerojen tulisi siksi olla suuremmat. Kyseessä ei ole mikään kilpailu siitä, minkä maan sisällä on suurin eriarvoisuus, eihän?

Edellisen analogiana voidaan nähdä Nalle Walhroosin julkisuudessa taannoin esittämän, moralistisia implikaatioita omaavan, lausunnon siitä, että Suomessa tehdään aivan liian vähän töitä: "lähes kolmanneksen vähemmän kuin amerikkalaiset työskentelevät ja vain runsaat puolet siitä mitä Kauko-idässä." Lausunto on aivan käsittämätön. Suomalaisten yhteiskunnallisten liikkeiden suurena ansiona voidaan nimittäin pitää juurikin sitä, että työpäiviä on saatu lyhennetyiksi ja että pariteetti-ideologian mukaan työntekijäosapuoli on päässyt työehtosopimusten osapuoleksi. Wahlroossin retorinen puhe on ällöttävää, se vetoaa työmiehen etiikkaan, mutta on juoni joka tähtää tilanteeseen jossa OSA ihmisistä joutuu tekemään jopa kolmea eri työtä koska palkka ei muuten riitä edes peruselämiseen. Projektin nimi on "työtekoon kannustaminen" ja "yrityksille suotuisan toimintaympäristön luominen." Hyi olkoon, sanon minä!

Ohjelmassa oli hyviä pointteja. Hyvä, että Haatanen nosti esiin tulontasauksen legimiteetin, ja sen, onko yhteiskunnassa näkyvissä muutos siihen suuntaan, että varakkaat kokeva, ettei heillä ole velvollisuus elättää muita ja pitää hyvinvointiyhteiskuntaa pystyssä. Mutu-tuntumalta samankaltainen ajattelu on levinnyt ehkä myös alempiin luokkiin, tai vähintäänkin keskiluokkaan. Ehkä kyseinen ajattelumallin muutos liittyy individualismin vahvistumiseen, sekä muihin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten sosiaalipolitiikkaan liittyviin asioihin esim. maahanmuuttajiin ja mielenterveysongelmien lisääntymiseen ja syrjäytymiseen. Ihmiset kokevat, että sosiaalipoliittisten tulonsiirtojen piirissä olevat ovat järjestelmän hyväksikäyttäjiä ja vapaamatkustajia. Enää ei ehkä koeta, että köyhyys ja syrjäytyminen on yhteiskunnallisesti tuotettua ja siksi yhteiskunnan tulisi kantaa vastuu ongelmista. Ajatellaan paremminkin, että ongelmat on itseaiheutettuja. Kyse on varmaankin laajasta ideologisesta ilmiöstä, uusliberalismista ja kilpailukapitalismista.

Olisi ollut mielenkiintoista, jos ohjelmassa oltaisi käsitelty yhteiskuntaluokkia esimerkiksi sosiologi Pierre Bourdieun teoran valossa. Bourdieu esitti teorian, jonka mukaan luokkatausta vaikuttaa ihmisen mielenkiinnon kohteisiin ja esteettiseen ja eettiseen "makuun". Myös erilaiset pääomat: taloudellinen-, sosiaalinen- ja kulttuurinen pääoma erottaa erilaisia yhteiskuntaryhmiä ja -luokkia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että duunarilla ei ole hallussaan sellaisia pääomia (rahaa, sosiaalisia resursseja, kulttuurista tietämystä aka. sivistystä), jota ylempiluokka omaa. Juuri sen vuoksi työläinen ei pysty pelaamaan samalla kentällä kuin esim. ylemmän professioluokkaan kuuluva ja oman aseman parantaminen on vaikeampaa.

Bourdien pääomien käsitteet ovat hyödyllisiä mahdollisuuksien tasa-arvon näkökulmasta josta ohjelmassa myös keskusteltiin. Jos henkilöllä ei ole pääomia, hän ei voi käyttää kaikkia abstrakteja mahdollisuuksia hyväkseen. Toisin sanoen: vaikka jokaisella on samat lailliset mahdollisuudet opiskeluun ja ammatteihin ym., ei abstrakteja mahdollisuuksiaan pysty käyttämään hyväksi jos ei omaa sopivia pääomia, jotka mahdollistavat toiminnan tietyllä sosiaalisella ja rakenteellisella pelikentällä. Mahdollisuuksiaan ei pysty konkeretisoimaan ja realisoimaan.

Pääomien suhteen on tietysti selvä ero siinä, millaiseen sukuun olet sattunut syntymään. Ei ole yhdentekevää, oletko kasvanut johtajien ja tohtorien keskellä kuin perusduunarien keskellä. Koululaitos ei voi tätä perustavanlaatuista tasa-arvoa korjata, vaan duunareiden lapsista yleensä tulee duunareita ja johtajien lapsista johtajia. Primaarisosialisaation voima ja kasvuympäristön välittämät mallit kiteytyvät henkilöiden ajatusmaailmaan ja habitukseen. Tässä mielessä puhe yhteiskuntaluokista on edelleen erittäin ajankohtaista.