Skip navigation.
Home

Kalle Haatanen

Sivut ovat muuttaneet

Ohjelman sivut ovat muuttaneet.

Uudet sivut löytyvät täältä.








Yhteisöllinen kaupunkiasuminen

Suomessa elätellään usein kuvitelmaa siitä, että yhteisöllisyyttä voi todella esiintyä vain maalaisympäristössä. Kaupunkilaiset puolestaan tuhahtavat tuollaiselle puheelle ja pitävät maaseudun yhteisöllisyyttä lähinnä kyttäämisenä ja naapurikateutena.

Kuitenkin monet kaupunkilaiset muuttavat maalle vaikkapa vanhoihin koulurakennuksiin. Ehkä eniten tämä koskee taitelijoita ja luovaa luokkaa, joiden läsnäolosta kaupungeissa ollaan huolestuneita.

Helsingin Jätkäsaareen on nousemassa taloyhtiö, jossa osakkaat sitoutuvat tiettyihin yhteisöllisiin sääntöihin.

Se ei ole mikään kommuuni, vaikka talossa on esimerkiksi myös yhteiset ruokailutilat. Kyse on mittavasta hankkeesta, eikä sen takana ole varsinaista ideologiaa - vain visio paremmasta elämänlaadusta.

Kiinnostus on kova, ja talo vetää puoleensa ihmisiä kaikista väestöryhmistä. Onko tässä uuden, urbaanin asumismuodon pioneerihanke?

Keskustelemassa talohankkeen johtokunnan puheenjohtaja Salla Korpela.

Synti

Synti on voimakas sana. Sen historiallinen muutos on kuitenkin valtavaa.

Lisäksi syntiä voi alkaa tarkastella teologisesti: mikä rikkomus synti on, ja ketä kohtaan? Toinen tapa lähestyä asiaa on historiallinen: mitä yhteisön normia rikotaan?

Ehkä kiperin kysymys on, tarvitseeko ihminen uskontoa voidakseen olla moraalinen ja eettinen.

Akatemiatutkija Ilkka Pyysiäinen on voimakkaasti sitä mieltä, että ei tarvitse - ja niin olen muuten minäkin.

Ilkka Pyysiäinen keskustelee myös vanhoillislestadiolaisuudesta ja viime aikoina esillä olleista insestitapauksista; niistä keskusteltiin jo 1970-luvun lopulla.

Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, miten voisimme viettää hyvän elämän, ja voiko väkivallan kierteelle olla loppua. Johtopäätökset saattavat surettaa.

Sosiaalinen media

Sosiaalinen media - eikö se mennyt jo?

Ei todellakaan: uusia muotoja syntyy jatkuvasti, ja ennen kaikkea yritykset ovat alkaneet kilpajuoksun sosiaaliseen mediaan.

Yhtäältä voi ajatella, että sosiaalinen media on hupailupaikka ja kuitenkin myös ruohonjuuritoiminnan ja kansalaisaktivismin foorumi. Toisaalta sosiaalinen media tarvitsee myös yritysmaailmaa ja sen mainostuloja.

Facebook (josta puhetta riitää) on keskeinen media, mutta sosiaalisen median asiantuntija Mari Koistinen kertoo meille paljon enemmän.

Stadilaispoikia ja lastensuojelua

Stadilaispoikia, rikoksia ja lastensuojelua.

Stadilainen sosiaalihistoria ja sosiaalityön paradigmamuutokset avautuvat maanantain ohjelmassa, jossa VTT Elina Pekkarinen keskustelee väitöstutkimuksestaan.

Onko sosiaalityön ytimessä jälleen vanha kehno, pelko?

Varhempina vuosina korostuivat rankaisu ja pelko, 80-luvulle tultaessa integraatio.

Nyt vaikuttaisi siltä, että pelko ja erilaisuuden vierastaminen ovat taas sosiaalityön varjelun motiiveja.

Kiusaaminen

Yhteisöt ovat julmia. On jopa perusteltua väittää, että ensimmäinen teko, joka tehdään, kun yhteisö muodostuu, on jonkun sulkeminen ulos.

FT Helena Saarikoski keskustelee kiusaamisen ja fanittamisen mekanismeista. Miksi ja milloin joku nostetaan parrasvaloihin ja suosioon, milloin yhteisö valitsee jonkun syntipukikseen?

Voiko yhteisö edes olla avoin ja hyväksyvä? Jopa Facebook perustuu tietyille ulossulkemisen ja mukaan ottamisen mekanismeille.

Mitä kulissien takana tapahtuu? Ja miksi yhteisöillä on niin voimakas side kiusaamiseen?

Onnellisuus

Ajatushautomo Demos Helsinki ja Maailman luonnonsäätiö julkaisivat Onnellisuusmanifestin.

Sen tarkoitus on vaikuttaa kansalaisiin ja poliitikkoihin, jotta onnellisuus ymmärrettäisiin myös politiikan päämääränä.

Mutta mitä onnellisuus onkaan? Onko moderni käsityksemme onnellisuudesta jotenkin pielessä?

Kenties antiikin kreikkalaisten oppi hyvästä elämästä oli paljon parempi. Ja onko järkevämpää pohtia merkityksellisyyttä pikemminkin kuin onnea?

Ainakin vaikuttaisi siltä, että ajatus onnellisuudesta pysyvänä olotilana, joka voidaan kerran saavuttaa, johtaa väärille jäljille. Onnellisuus on kuin yhteisöllisen toiminnan sivutuote - ja hyvä sellainen.

Naamion takaa

Estynyt persoonalllisuus - epävakaa, narsistinen, passiivis-aggressiivinen persoonallisuus... Kuulostaako tutulta?

Ei ihme, jos kuulostaa. Nämä psykiatrian termit ovat levinneet normaaliin puheeseen valtavaa vauhtia, ja useimmiten perusteettomasti käytettynä.

Milloin pomo on "patologinen narsisti" tai vaimo "läheisriippuvainen"...

Psykiatrian erikoislääkäri Juha Kemppinen johdattaa persoonallisuushäiriöiden maailmaan vähemmän leimaavalla ja kannustavalla otteella.

Ohjelmassa selviää myös, milloin lääkehoito on paikallaan ja milloin terapiasta on jopa haittaa.

Synti ja sovitus, rikos ja rangaistus

Millaisiin rikoksiin ja synteihin suomalaiset lankesivat keskiajalla?

Käytössä oli maallinen oikeus, kirkollinen oikeus ja ns. penitentiariaatti eli katolisen kirkon sielullinen sovitusjärjestelmä.

Kapakkatappeluista paavin kuuriaan. Kirkonmiehet joutuivat hakemaan sovitusta aina Vatikaanista saakka. Pappien selibaattikäytäntö ei koskaan juurtunut pohjoiseen, mutta virantäytössä hyväksikäyttäjiä riitti. Niinpä kansainvälinen liikenne paavin hoviin oli - jos ei nyt tavallista - ainakin yllättävän merkityksellistä.

Akatemiatutkija Kirsi Salonen on keskiajan tuntija, ja hänellä on ollut pääsy myös Vatikaanin Salaiseen Arkistoon. Salonen avartaa tehokkaasti kuvaa "pimeästä keskiajasta".

Luokaton Suomi?

Kun keskustellaan tuloeroista ja yhteiskuntaluokista Suomessa, vastassa on kaksi usein esitettyä kantaa. Toisen mukaan "olemme kaikki keskiluokkaa", toisen mukaan tuloerot Suomessa ovat repeytyneet jyrkästi kahden laman seurauksena.

Onko Suomi edelleen vähäisten tulo- ja luokkaerojen maa, vai onko maahan syntynyt rikkaiden luokka, joka ei enää ole minkäänlaisessa suhteessa toisten kansanryhmien ansioihin ja omaisuustuloihin?

Luokan käsite on ollut voimakkaasti politisoitunut, mutta uudella tutkimuksella on saatu yhä tarkempi kuva suomalaisesta yhteiskunnasta.

Asiaa selvittämässä akatemiatutkija Jani Erola.

Syndicate content