Skip navigation.
Home

Onko köyhäily mennyt liian pitkälle?

Köyhäily.

Säästäväisyyttä on totuttu pitämään hyveenä, mutta mitkä ovat sen kansantaloudelliset vaikutukset?

Downshiftaaminen eli "kohtuullistaminen" kiinnostaa julkkiksia ja tavallisia kansalaisia. Onko kyse kuitenkin vain huomiohakuisuudesta ja muotioikusta, vai olemmeko todella matkalla kohti maltillisempaa yhteiskuntaa?

Vieraana on tutkija Hannu Kaseva Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksesta, Etlasta.

Köyhäily

Otetaan

1. itseriittoinen ja narsistinen haastateltava jonka annetaan vapaasti pajattaa minuuttitolkulla omaa juttuaan
2. pliisu haastattelija joka ei osaa kysyä, tiukata ja panna haastateltavaa lujille ja
3. jätetään pois kaksi kolme muuta osallistujaa, jotka toisivat ohjelmaan keskustelevan lähestymistavan, jännitteisyyden ja sen mukana kiinnostavuuden.

Lopputulos: ohjelma nimeltä Kalle Haatanen

T. Jukka Ekholm

Köyhäily

Vieraan persoonallisuuteen en toki ota kantaa, mutta muuhun kylläkin.

Ohjelman tarkoitus on pitkälti tuoda esiin vieraiden erilaisia ajattelutapoja. Siksi en yritä kyseenalaistaa niitä voimakkaasti, vaan kysyn pikemminkin "Voisitko tarkentaa" -tyyppisiä kysymyksiä. Omat kantani nousevat esiin tuollaisista välihuomioista, mutta en korosta niitä.

Tämä lähestymistapa on suunniteltu, eikä se miellytä kaikkia. Jatkossa saatan ottaa mielipiteellisesti terävämmän roolin, mikäli sitä halutaan -- moni ei halua, vaan he haluavat kuunnella keskustelussa vieraan ajatusmaailmaa.

Juttelen aina tuottajan kanssa ohjelman linjasta, joten pienet linjanmuutokset ovat mahdollisia. Kiitokset kommentista.

Ystävällisin terveisin,

Kalle

"Köyhäily" miellytti

Avasin sattumalta radion kesken "Köyhäily"-keskustelun ja jäin siihen kiikkiin. Minusta kysymykset ja kommentit olivat asiallisia ja Kasevan mielipiteet niin viimeisteltyjä, että niitä oli ilo kuunnella. Pitää kuulla miestä toistekin.
Monia suomalaisuuteen liittyviä omituisuuksia käsiteltiin mainiosti. Olen samaa mieltä mm. siitä, että hyvien esikuvien puute on meillä suuri ongelma. On ikivanha totuus, että esim. nuorisoa on paljon hedelmällisempää yrittää kasvattaa esikuvien kuin sääntöjen avulla.
Suomalaiset ovat tottuneet vahvoihin johtajiin, joita pitävät esikuvinaan, ja pettyvät, jos nämä eivät täytäkään heihin asetettuja toiveita.
Onittelen sekä Haatasta että Kasevaa!

Paavo Castrén.

Asiaa!

Mun mielestäni tämän päivän 15.3. oli asiaa, siinä raotettiin Suomalaisia uskomuksia. Tekeehän se kipeää suurimmalle osalle kansalaisia, kun huomataan, ettei Suomi olekkaan välttämättä optimi paikka, eikä aina ymmärretä ideologiaa ja politiikkaa.

Käteen jäävä osuus...

t. Akseli

Kiitokset tekijälle

Kalle Haatasen radio ykköselle tekemät ohjelmasarjat (tämä nykyinen ja aiempi Populaaria) ovat mielestäni tämän ajan laadukkainta antia radio- ja tv-kentässä. Olen kuunnellut kaikki ohjelmasi. Ainoastaan yksi hyvin epäonnistunut ohjelma tulee mieleeni, mutta vieraan omahyväisyydelle ja loputtomalle namedroppailulle toimittaja ei voi mitään. Tekijälle siis suuri kiitos. Lopuksi toive: koska saamme vieraaksi Juha Seppälän?

Riihimäkeläistä

Kallen vastaus ylempänä.

>>Tämä lähestymistapa on suunniteltu, eikä se miellytä kaikkia. Jatkossa saatan ottaa mielipiteellisesti terävämmän roolin, mikäli sitä halutaan -- moni ei halua,>>

Tuo vastauksesi oli yhtä jämäkkä kuin Ihmisten puolueen Riihimäen puhe.

Muuten olen tyytyväinen ohjelmiisi. Onkin ollut aika aneemista nämä ykkösen 9 ohjelmat. Jopa Enbuske alkaa kyllästyttämään. Hänen spontaanit mukaantulot antavat keskusteluun väriä, mutta ne tahtovat myös raunioittaa keskustelijan kiinnostavan ajatusrakennelman.

Sinulla on ollut mielenkiintoisia haastateltavia.
Tämä viimeinen oli kuitenkin melkoinen rimanalitus. Ihan hyvä että annant haastateltaville tilaa, mutta tämänkertainen kyllä käytti väärin antamasi löysät suitset.

Antti

Mielenkiintoisia ajatuksia.

Ohjelmasta sain sen käsityksen, että poliitikot ja kansa uskovat sokeasti hyvinvointiyhteiskuntaan, mutta eivät huomaa kuinka itse järjestelmä tuottaa monelle pahoinvointia.
Arvokasta oli nostaa esille myös progressiivisen verotuksen valtiota rikastuttava vaikutus ja samalla köyhdytetään kansaa. Kaseva paljasti sen tosiasian, että Suomalaiset kuuluvat ostovoimaltaan Euroopan maiden häntäpäähän. Verotaso vahvistaa instituutioita, joka johtaa päätäntävallan siirron kansalaisilta poliitikoille. Yksilön vastuu ja oikeudet kapenevat.
Organisaatioiden kasvattaminen näyttää olevan valtaapitävien ratkaisumallina ongelmien ratkaisussa. Kuten eräs fysiikan nobelisti totesi, ylisuuret organisaatiot ovat suuri uhka, niin valtiolle, kuin yksilöille. Systeemi tukahduttaa jalkoihinsa luovuuden, yrittämisen ja vapauden sekä vastuun. Kuten Kaseva osuvasti totesi, me tarvitsemme esikuvia. Nykyisin meillä on korruptoitunut valtaapitävien joukkio esikuvanamme, siksi ei voi myöskään odottaa, että kasvaa vastuuntuntoinen ja ihanteiltaan terve nuoriso.
Haataisen ohjelman aihe oli vaativa, mutta siitä sai paljon pohdittavaa.
Galilei

kulutamme liikaa

Olipa absurdeja vastauksia haastateltavalta. Paljon tuli käsittämätöntä hölinää, eikä kovinkaan moneen kysymykseen tullut minkäännäköistä selvää vastausta. Moneen voisi kiinnittää huomiota, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen Kasevan ymmärtämättömyys ympäristökriisin ja kulutuksen yhteydestä.

Ensinnäkin: olisi tärkeää ymmärtää, että ilmastonmuutos ja muut "päästöongelmat" ovat vain osa ymäristökriisiä. Vähintään saman mittakaavan ongelma on maapallon ekosysteemien tilan heikentyminen ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen erilaisen ihmistoiminnan seurauksena.

Olemassaolomme on suoraan kytköksissä ekosysteemien tuottamiin palveluihin, jotka liikakulutuksen seurauksena heikkenevät ja muuttuvat haavoittuvammiksi. Uusiutuvia luonnonvaroja käytetään yli niiden uusiutumiskyvyn - elämme jatkuvasti velaksi ilman takaisinmaksun yritystäkään.

Lähetulkoon kaikkilla aineellisilla tuotteilla ja palveluilla on kielteisiä vaikutuksia maapallon elinolosuhteisiin. Siksi niiden kulutus tulee minimoida (l. vähentää moninkertaisesti esim. Suomen nykytasosta). Kaikinpuoleinen köyhäily eli kulutuksesta pidättäytyminen on myönteistä ja mitä suuremmissa määrin altruistista käytöstä vallitsevassa maailmantilanteessa.

Radio-ohjelmissa voitaisiin keskittyä nykyistä enemmän pohtimaan syvällisesti kysymystä "Miten siirtyä kasvuriippuvaisesta talousjärjestelmästä talouteen, jossa kuluts ei ylitä kestävää tasoa".

Kysymyksen pohtiminen edellyttää luonnollisesti, että niin toimittaja kuin haastateltavat ymmärtävät riittävästi yhteiskunnan ja maapallon luonnon toiminnasta sekä ennen kaikkea näiden kahden vuorovaikutuksesta. Haatasella saattaisi olla parannettavan varaa kahden jälkimmäisen teeman kohdalla - ohjelmista kun välittyy usein ympäritöongelmia ja kestävän elämäntavan mielekkyyttä vähättelevä asenne.

Yleissivistysaukkojen täytteeksi voisi suositella esimerkiksi opusta Millennium Ecosystem Assessment; Ecosystems and Human Well-Being.

t. Maailman menosta huolestunut