Synti on voimakas sana. Sen historiallinen muutos on kuitenkin valtavaa.
Lisäksi syntiä voi alkaa tarkastella teologisesti: mikä rikkomus synti on, ja ketä kohtaan? Toinen tapa lähestyä asiaa on historiallinen: mitä yhteisön normia rikotaan?
Ehkä kiperin kysymys on, tarvitseeko ihminen uskontoa voidakseen olla moraalinen ja eettinen.
Akatemiatutkija Ilkka Pyysiäinen on voimakkaasti sitä mieltä, että ei tarvitse - ja niin olen muuten minäkin.
Ilkka Pyysiäinen keskustelee myös vanhoillislestadiolaisuudesta ja viime aikoina esillä olleista insestitapauksista; niistä keskusteltiin jo 1970-luvun lopulla.
Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin siitä, miten voisimme viettää hyvän elämän, ja voiko väkivallan kierteelle olla loppua. Johtopäätökset saattavat surettaa.
Lestadiolaisuus
Uskomatonta soopaa oli taas saatu liitettyä Lestadiolaisuuteen. Jos joskus 70-luvulla on joku pikkuporukka kieltänyt verhot ym. pöhköä, niin yhtäkkiä sen ovat kieltänyt kaikki vanhoillis Lestadiolaiset. Ei muuten pidä paikkaansa. Ja noista insesti jutuista sen verran, että jokainen henkilö joka niin tekee, tekee erittäin rankasti väärin ja syntiä ja joutuu maalliseen vastuuseen. Siitä ei ole Lestadiolaisilla mitään omia linjavetoja. Jokainen tapaus on yksittäistapaus ja ei edusta mitään yleistä näkemystä.
Liikkeestä eroaminen oli kanssa saatu omituiseen valoon. Tämä on henkilökohtainen valinta, eikä kukaan voi uskoa toisen puolesta eikä ihan varmasti kannata yrittää ketään painostaa uskomaa. Tiedän, että yritetään tietenkin jutella asiasta ja kyseenalaistaa ratkaisuaan, mutta painostukseksi sitä ei pitäisi voida sanoa ja taas jos niin on, niin se ei edusta yleistä näkemystä eikä ole sallittua. Eikä kukaan ole katkaisemassa välejä uskonsa kieltäneihin, he tekevät sen usein itse ja omasta halusta. Minullakin on sisko joka ei kuulu liikkeeseen ja olemme jonkin verran tekemisissä, eikä minulla ole mitään henkilöä itseänsä vastaan. En tietenkään osaa arvostaa hänen ratkaisuaan, mutta en myöskään ole sitä tuomitsemassa, enkä ainakaan ole kyseenalaistamassa hänen ihmisarvoaan. Se on hänen ratkaisunsa, ja siihen miksei kauhean paljoa olla tekemisissä johtuu siitä ettei ole kauheasti yhteisiä ja yhditäviä asioita, mutta molemmat pidämme toisiamme ihan arvostettavina ihmisinä.
Lopettakaa tuo paskanjauhaminen ja ssen syytäminen meidän niskaan! Ihmetyttää mikä meissä niin paljon voi ärsyttää, että jatkuvasti pitää nostaa tapetille tämä yksi herätysliike.