Tänään ohjelmassani YLE Radio 1:ssä keskusteltiin siitä, mitä EU:n uudet pomot; presidentti ja ulkoministeri oikein tekevät. EU sai vihdoin pitkän väännön jälkeen uudet johtajat; presidentti Herman van Rompuyn ja ulkoministeri Catherine Ashtonin. Heti aluksi ohjelmassa selvisi, että edes termit eivät pidä paikkaansa, vaan kyse on enemmänkin käännösvirheestä. Van Rompuy on Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ja Catherine Ashton – nyt tarkkana - ”EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja”. Tittelit ovat yhtä sekavia kuin EU:n päätöksentekojärjestelmä. EU:han on – kuten kaikki tietävät – kompromissien kompromissi. Mutta toisaalta; mitä muuta se voisi ollakaan, kun mukaan sekoitetaan 27 eri maan ja kulttuurin tarpeet, toiveet ja pelot. Jos joku EU maa olisi EU:hun erityisen tyytyväinen, sehän tarkoittaisi, että se on saanut liikaa etuja muiden kustannuksella.

Tietysti EU:n sekavuutta on helppo pilkata, mutta toisaalta se on ainakin jossain muodossa taannut Eurooppaan rauhan yli puoleksi vuosisadaksi. Tätä mieltä oli ainakin EU-kriitikko Thomas Wallgren, joka oli mukana keskustelussa. Aaretti Siitonen taas tutkii Ulkopoliittisessa instituutissa Euroopan laajentumista ja Liisa Jaakonsaari aloitti juuri 30 vuoden suomiparlamenttiuransa jälkeen europarlamentissa. Kuuntele ohjelma ja kommentoi.

Viime aikoina on keskusteltu kovasti teinityttöjen kasvavasta väkivaltaisuudesta. Ainakin lehtiotsikot ovat olleet raflaavia. Hesari uutisoi näyttävästi syksyllä Non Fighting Generationin tutkimuksesta, jonka mukaan 45 prosenttia teinitytöistä olisi käyttänyt jonkinsorttista väkivaltaa. Vähemmälle huomiolle jäi se, että kyse oli Irc-galleriassa tehdystä "gallupista"; johon vastaajia ei ollut valittu mitenkään tasapuolisesti kaikista tytöistä. Mutta yleisestä keskustelusta tulee sellainen kuva, että teinityttöjen väkivalta on lisääntynyt. Listasi tähän muutamia uutisia viime vuosilta;

"Naisia on viime vuosina aiempaa useammin epäilty pahoinpitelyrikoksista. Erityisen paljon on kasvanut 15-20-vuotiaiden osuus, kertoo Päivi Honkatukia" Helsingin sanomat 10.57.2005 artikkelissa "Mikä tyttöjä vaivaa"

"Rikosilmoitukset alle 15-vuotiaiden tyttöjen pahoinpitelyistä Vantaalla ovat lähes kolminkertaistuneet viime vuodesta. Ilmoituksia tehtiin poliisille viime vuonna 17. Tämän vuoden puolella niitä on tehty jo 43." Helsingin sanomat 17.7.2008

"Tytöt ovat poliisitilastojen mukaan käyneet viime vuosina entistä väkivaltaisemmiksi. Pahoinpitelyistä epäillään yhä useampia alle 21-vuotiaita naisia ja tyttöjä. Kymmenen vuotta sitten pahoinpitelystä epäiltiin 700:aa tyttöä vuodessa, viime vuonna jo 1300:aa. Kaikista alle 21-vuotiasta epäillyistä heidän osuutensa on nykyään 22 prosenttia." HS 12.10.2007

"Rikoskomisario Matti Palojärvi oikaisee käsitystä, jonka mukaan pojat olisivat tyttöjä väkivaltaisempia. Päinvastoin erityisesti tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen on lisääntynyt." HS - 22.5.2006

Onko sitten tyttöjen väkivalta ihan oikeasti lisääntynyt? Tilastoja on hankala tulkita, koska ilmoitusherkkyys on kasvanut huomattavasti. Molempien sukupuolten tekemistä väkivallanteoista ylipäätään kerrotaan poliisille nykyään enemmän kuin ennen. Sehän ei tarkoita että niitä tapahtuisi enemmän. Esimerkiksi murhatilastot sanovat päinvastaista; murhat ja tapot ovat Suomessa vähentyneet koko 2000-luvun. Murha tai tappo on helpompi tilastoida kuin koettu väkivalta. Jos ruumis löytyy, siitä yleensä näkee onko uhri tapettu. Väkivalta myös muuttaa muotoaan, esimerkiksi 70-luvulla muodikkaat kaupunkiosien väliset jengitappelut ovat kadonneet lähes tyystin.

Yksi asia on selvä, tytöt juovat nykyään enemmän kuin ennen. Ja seitsemän kymmenestä naisten väkivallanteosta tapahtuu kännissä. Naisten juominen on vapautunut samaan tahtiin kuin naisten vapautuminen muutenkin.

Onko tyttöjen tekemä väkivalta kasvanut, vai onko kysymys moraalipaniikista ja liioittelusta? Ja mitä väkivallalle voi tehdä. Siitä keskustelivat kanssani säkenöivästi nuorisotutkimuksen dosentti Jaana Lähteenmaa, nuortenlääkäri Miila Halonen Väestöliitosta ja psykologi Hannele Törrönen Ensi- ja turvakotien liitosta.

Laskujen perinnät ovat lisääntyneet rajusti; ne ovat kaksinkertaistuneet 2000-luvulla . Maalaisjärjellä voisi luulla että rahantaju on hävinnyt. Säästäminen ei enää ole sellainen hyvä kuin aiemmin. Muistan kun hankin teini-ikäisenä mankan, siis sellaisen c-kasettinauhurin, jossa oli radio. Kävin pitkään iltaisin lukion ohella töissä ja hankin lopulta rahat nauhuriin. Ei olisi käynyt mielessäkään ottaa lainaa radiota varten. Eikä sitä kyllä kukaan tarjonnutkaan. Nykyään tarjotaan. Erilaiset pikavipit ovat aiheuttaneet myös aikamoisen moraalipaniikin. Kiesustelusta huolimatta mahdollisuus ottaa velkaa on yleensä hyvä asia; nykymaailmassa meillä on mahtava mahdollisuus hankkia esimerkiksi asunto ja kasvattaa varallisuuttamme velalla. Velkaa ei nimittäin kenenkään ole pakko ottaa.

Pitäisikö kouluissa sitten antaa jonkinlaista talouskasvatusta? Maailmantaloudesta puhutaan kyllä historian ja yhteiskuntaopin tunnilla, mutta puhutaanko ihan henkilökohtaisesta taloudesta? Siitä keskusteltiin nyt torstaina Yle Radio 1:n keskusteluohjelmassa. Nuorten kulutustottumuksia tutkinut Terhi-Anna Wilska heitti yllättävän näkökulman, jossa voi olla perääkin. Hänen mielestään syynä pikavippien ottamiseen on nimenomaan kasvanut turvallisuuden tunne. Nuorilla on sellainen olo, että kyllä joku muu kuitenkin jossain vaiheessa tästä vastuun ottaa. Ei tästä velasta nyt niin isoihin ongelmiin joudu. Oriveden kaupungin talous- ja velkaneuvoja Kirsti Lattunen taas tapaa työssään myös perheitä, jotka ottavat pikavippejä jopa ruuan ostoon. Ohjelman koskettavinta antia oli oululaisen Jussi Liimataisen tarina. Jussi kertoi kuinka hän oli parikymppisenä jäänyt pikavippien ja erilaisten "Ellos-lainojen" koukkuun. Nyt hän onneksi oli niistä pikkuhiljaa selviämässä. Jos koulussa annettaisiin talouskasvatusta, mitä nuorille pitäisi kertoa?

Suomalainen haave on kuulema asua rintamamiestalossa, jostain syystä minua ovat aina kiinnostaneet pilvenpiirtäjät.

Kun arkkitehtuurissa puhutaan "ihmisen mittakaavasta", siitä että talon pitäisi sopeutua luontoon, pilvenpiirtäjät ovat lähtökohtaisesti vääränkokoisia. Niiden täytyy olla liian isoja, näyttää omistajansa valta. Pilvenpiirtäjän täytyy olla härski ja mauton, näyttää kuka on herra maailmassa. Kylmän sodan päätyttyä maailman kymmenestä suurimmasta pilvenpiirtäjästä oli Yhdysvalloissa
Suomessahan pilvenpiirtäjiä ei oikeastaan ole. Helsingin Vuosaaressa on yksi asuintorni, joka täyttää juuri ja juuri pilvenpiirtäjän rajat.

Ehkä suomalaiseen vaatimattomuuden kulttuuriin kuuluu se, etteivät talotkaan saa olla liian erilaisia. Ihmisethän hakevat aina harmoniaa ja "samanlaisuutta". Mutta arkkitehtuuri herättää tunteita, jonkun mielestä se on aina vääränlaista. Ja hyvä niin.

Siksi oli mielenkiintoista keskustella niistä tänään radiossa arkkitehtuurikriitikon ja kulttuuritoimittaja Paula Holmilan ja Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston päällikön Tuomas Rajajärven kanssa. Paikalla oli myös taiteilijaprofessori Olavi Koponen, jonka kotitalo nimeltään "Kotilo" on rakennettu siperialaisesta paanusta. Keskustelussa puhuimme siitä minkälaisissa
taloissa suomalaiset asuvat ja minkälaisissa taloissa me haluamme asua. Siinähän on ristiriita, kuten halujen ja todellisuuden välillä aina. En tiedä pääsimmekö pitkälle, mutta joitakin mielenkiintoisia ajatuksia keskustelussa kyllä sanottiin.

(YLE Radio 1 torstaina 14.1.2010 klo 9.05-10.00)

Kristillisissä kirkoissa parisuhteen ihanteena pidetään usein naisen ja miehen elämänikäistä avioliittoa. On kuitenkin olemassa paljon ihmisiä, jotka eivät halua avioitua vaan elää avoliitossa. Toiset eivät halua sitoutua edes yksiavioisuuteen. Miksi Suomessa erotaan liian helposti? Vai onko se vain merkki siitä, että elämänmittaista suhdetta ei haluttu alun alkaenkaan?

YLE Radio 1:ssä torstaina 7.1.2010 klo 9.05 alkaen Tuomas Enbusken kanssa ovat keskustelemassa perheterapeutti Keijo Markova Väestöliitosta, sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa Helsingin yliopistosta ja kasvatuspsykologian professori Kirsti Lonka.

Osallistu keskusteluun!

Kirjailija Sofi Oksanen lyttäsi syksyllä tanskalaisessa televisio-ohjelmassa suomalaisen miehen (osittain myös naisen) melko perusteellisesti väkivaltaiseksi ja viinaan taipuvaiseksi. Näin ainakin valtaosa medioista tulkitsi Oksasen kommentit.

Ohjelmassa Tuomas Enbuske vieraineen keskustelee suomalaisen luonteen peruspiirteistä, jotka ovat tunnusomaisia nimenomaan suomalaisille. Vieraina ovat kirjailija Sofi Oksanen, toiminnanjohtaja Tomi Timperi Miessakit ry:stä ja sosiologi J.P. Roos.

(YLE Radio 1 torstaina 31.12.2009 klo 9.05 - 9.58)

Ihmiset eroavat kirkosta ja seurakuntien pohja rapautuu. Onko syynä
liian liberaali suunta vai pitäisikö olla jopa vielä liberaalimpi? Kirkko
voisi myös olettaa, että seurakunnat toimisivat moraalin puolestapuhujina
jatkuvan muutoksen keskellä.

YLE Radio 1:ssä jouluaattoaamuna 24.12. klo 9.05 Tuomas Enbuksen kanssa ovat keskustelemassa tulevaisuudentutkija Ilkka Halava, kirkkohistorioitsija Päivi Salmesvuori Helsingin yliopistosta ja Luther-säätiön pastori Esko Murto.

Suomalaiset nousivat Skandinavian viinatilastossa ykköseksi tanskalaisten ohi. Vielä 1800-luvulla joimme vähiten Euroopassa, mutta kieltolaki nosti
meidät listakärkeen ilmeisesti pysyvästi. Pysyykö Suomi aina kovana viinamaana?

Tuomas Enbusken seurassa torstaina 17.12. klo 9.05 - 10.00. ovat keskustelemassa Selvästi juovuksissa -kirjan kirjoittanut lääkäri Juhani Seppänen, toimittaja Aarno "Loka" Laitinen ja viiniasiantuntija Essi Avellan.

Juovatko suomalaiset mielestäsi liikaa? Kuinka paljon käytät alkoholia? Osallistu keskusteluun!

Terveydenhuolto tuntuu olevan jatkuvan tehostamisen ja säästökuurin kurimuksessa. Miten ihmeessä terveydenhuollosta riittää jatkuvasti säästettävää? YLE Radio 1:ssä torstaina 10.12. klo 9.05 -10.00 Tuomas Enbusken kanssa ovat keskustelemassa peruspalveluministeri Paula Risikko, Tehyn kehittämisyksikön päällikkö Tarja Honkalampi ja sairaanhoitaja Saara Mämmi.

Mitä mieltä olet terveydenhuollosta? Mikä toimii ja mikä ei? Saatko palvelua silloin kun haluat?

WinCapita Suomessa ja Bernie Madoffin 65 miljardin huijaus Yhdysvalloissa. Tuomas Enbuske kysyy: miten tehdään hyvä huijaus ja kuinka siltä vältytään? Keskustelemassa ovat kauppatieteiden tohtori ja kirjailija Kari Nars, Pyramidihuijaus -kirjan kirjoittaja Pauliina Susi ja oikeustieteen tohtori Petter Kavonius, joka on Oulun käräjäoikeuden määräämä puolustaja WinCapitan asian pääepäillylle, Hannu Kailajärvelle.

Onko kokemuksia huijatuksi tulemisesta? Mitä mieltä olet pyramidihuijauksista?