29.6.2004 klo 22.55 TV2
KOTONA KOULUSSA

Kuva: Kuvanauhalta

Kotikoulu on vaihtoehto perinteiselle opetukselle

Miltä tuntuisi, jos kouluikäinen lapsesi viettäisikin päivänsä kaikessa rauhassa kotona, tekisi läksyjä silloin kun se tuntuisi mukavimmalta, nukkuisi aamuisin pitkään ja leikkisi silloin kun leikityttäisi? Utopistinen ajatus, sanovat suomalaiseen koulujärjestelmään tottuneet ja koulunsa säntillisesti käyneet vanhemmat.

Iso-Britanniassa on kuitenkin toisin. Siellä jopa yli 80 000 perhettä on päättänyt pitää lapsensa syystä tai toisesta kotona. Iso-Britannian lain mukaan lasta ei voi pakottaa kouluun, jos vanhemmat itse huolehtivat opetuksen saamisesta tavalla tai toisella. Perheet käyttävät herkästi tätä lupaa hyväkseen, jos ovat tyytymättömiä koulun opetukseen, lapsi on koulukiusattu tai hän tarvitsee erityishuomiota esimerkiksi sairauden tai vammansa vuoksi.

Newsonin 6-henkisen perheen kouluikäiset lapset, 9-vuotias Emily ja 6-vuotias Freddy, eivät ole koskaan käyneet tavallista koulua, vaan he ovat saaneet oppinsa äidiltään. Vanhemmat päätyivät järjestämään lasten opetuksen kotona, koska he katsoivat, ettei Emily ollut vielä 4-vuotiaana valmis suureen ja meluisaan luokkaan. Vanhemmat halusivat antaa Emilyn persoonallisuuden kehittyä rauhassa ennen tavalliseen kouluun siirtymistä.

Haxellin perheessä kotikouluun päädyttiin osittain pakon edessä: perheen vanhempi poika Richard, 8, kärsii aspergerin syndroomasta, joka aiheuttaa ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja näin ollen poika joutui tavallisessa koulussa kiusatuksi. Kun Richard 7-vuotiaana alkoi puhua itsemurhasta, äiti tajusi, että jotain radikaalia on tehtävä. Perheen toisen pojan, 7-vuotiaan Ericin tilanne ei sekään ole ongelmaton, eikä äiti halunnut Ericin joutuvan samanlaiseen ruljanssiin kuin hänen veljensä. Vilkkaat pojat saavatkin oppinsa nykyisin kotona omalta äidiltään.

Donaldsonit kääntyivät kotiopetuksen puoleen vanhempien huonojen koulukokemusten vuoksi. Isä oli kokenut koulunkäynnin turhauttavana, sillä opettajan aika oli kulunut järjestyksen ylläpitämiseen. Äiti puolestaan oli koulukiusattu. Tim-isä uskoo, ettei kotiopetus hankaloita lasten sosiaalista kehittymistä, päinvastoin: kotona lapsen ympärillä on eri-ikäisiä ihmisiä toisin kuin koululuokassa.

Berryn perhe joutui muuttamaan vanhempien töiden vuoksi, eikä uudelta paikkakunnalta löytynyt koulua kohtuullisessa ajassa. Näin ollen Clare-äiti jäi kotiin opettamaan lapsiaan Rubenia, 12, ja Hannahia, 15. Clare tahtoo, että hänen lapsensa oppivat samat asiat kuin ikätoverinsa.

Tutkija Alan Thomas Lontoon yliopistosta peräänkuuluttaa tavallisilta kouluilta lisää vapautta, jotta lapset saisivat olla sellaisia kuin ovat eikä heidän tarvitsisi sulautua koulun asettamiin muotteihin.

Ohjelman on toimittanut Maarit Virkkula. Tuotanto YLE Asiaohjelmat

[Takaisin]

8.6.2004 klo 22.55 TV2
HULLUNA SUOMEEN

Kuva: Kuvanauhalta

- Unkariin rakennetaan pieni pala Suomea

Unkarissa suhtaudutaan pohjoiseen sukulaiskansaan, suomalaisiin, lämmöllä ja huumorilla. Suomen kieli ja kulttuuri kiinnostavat väkeä niin suurissa kaupungeissa kuin pienissä kylissäkin. Balaton-järven lähistöllä sijaitsevan 8000 asukkaan pikkukaupunki Zircin Suomi-seuraan kuuluu peräti 60 aktiivista jäsentä, jotka parhaillaan kunnostavat kaupungin keskustassa sijaitsevaa tonttia. Paikalle on tarkoitus lähitulevaisuudessa rakentaa pieni pala Suomea.

Kiinnostus Suomeen ja suomalaisuuteen kulkee monissa perheissä perintönä sukupolvelta toiselle. Heini Kettusen toimittamassa ohjelmassa Hulluna Suomeen tavataan kolme unkarilaista Suomi-fania.

Gábor László asuu Budapestissa ja työskentelee matkaoppaana enimmäkseen suomalaisille ryhmille. Varsin sujuvaa ja vivahteikasta suomen kieltä puhuva Gábor voitti 11-vuotiaana koulussaan Kalevala-kilpailujen pääpalkintona matkan Suomeen. Ensimmäinen matka länsimaahan sytytti pojassa palavan Suomi-innostuksen ja Gábor opiskeli suomen kieltä ensin lukiossa ja jatkoi sittemmin opintojaan yliopistossa. Nykyisessä työssään hän on tekemisissä suomalaisten kanssa lähes päivittäin. Jälkiuunileipä ja Turun sinappi ovat vakiotuliaisia Suomen matkoilta, ja lihapullat perisuomalaisen reseptin mukaan valmistuvat Gáborilta varsin näppärästi.

28-vuotias Balázs Túri on koulutukseltaan opettaja, mutta myy työkseen mm. suomalaisia saunoja. Juuri valmistuneeseen taloonsa hän on rakentanut suomalaisen puulämmitteisen saunan. Suuren Suomi-fanin tyttären toinen nimi on Aino ja myös pojalle aiotaan anoa suomalaista toista nimeä - Unkarissa nimien täytyy löytyä virallisesta nimikirjasta. Kotikaupungissaan Zircissä Balázs on aloittanut ystävyyskaupunkitoiminnan oltuaan itse pari vuotta vaihto-oppilaana Nivalassa. Zircin ystävyysseuran omistaman, kaupungin keskustassa sijaitsevan tontin tekojärven rannalle suunnitellaan omaa saunaa. Näissä maisemissa vietetään suomalaista juhannusta ja otetaan uusi vuosi vastaan suomalaiseen tyyliin.

Eszter Kovács on parhaillaan päättämässä opintojaan. Pääaineensa saksan kielen ohella hän on opiskellut sivuaineena suomea. Parhaillaan Eszter etsii työtä, jossa hän voisi hyödyntää suomen kielen taitoaan. Yliopiston Suomen kielen laitoksen riennot ja erityisesti pikkujoulut suomalaiseen tyyliin kuuluvat nuoren naisen rientoihin. Eszterin kirjahyllyn yksi osa on kokonaan omistettu Suomi-aiheiselle kirjallisuudelle ja ahkera lukija poimii teksteistä myös suomen kielen helmiä. - Vastustuskyky on ehdoton lempisanani, hän nauraa. - Että niin vakavalla asialla voikin olla noin hauska nimi.

Ohjelman ovat käsikirjoittaneet Heini Kettunen ja Suvi Vesalainen ja ohjannut Heini Kettunen. Tuotanto Försti-Filmi ja YLE Asiaohjelmat, 2003.

[Takaisin]

30.5.2004 klo 13.40 TV2
PIENI PALA VENÄJÄÄ

Kuva: Kuvanauhalta

- Vanha linna Pariisin lähistöllä kätkee suojiinsa karuja venäläiskohtaloita

Pariisin lähellä olevassa ränsistyneessä linnassa asuu erikoinen yhteisö, jonka äidinkieli on venäjä. Lähes sata emigranttia entisen Neuvostoliiton alueelta ovat kuka mistäkin syystä joutuneet jättämään kotimaansa ja löytäneet uuden kodin linnasta.

Paitsi äidinkieli, myös muistot yhdistävät linnan asukkaita. Muistot ovat kipeitä, suloisia, uuvuttavia ja pelättäviä - rauhaan ne eivät jätä. Joillakin on takanaan Tshernobyl, toisilla Tshetsenian sota, jotkut pakenivat maastaan toisinajattelijana ja hallituksen vastustajana. Kaikkien asukkaiden yhteinen, kuitenkin jokaisen yksin kannettava taakka on pelko. Ne, joilla on henkilöllisyyspaperit kunnossa pelkäävät niiden säilymisen puolesta ja ne, joilla papereita ei ole, pelkäävät hankaluuksia.

Pelonaiheita on muitakin ja siksi vallitseva tunnelma onkin ankea ja vaikka linnassa asustaa 70 ihmistä, tulee sen hoitamatta jääneellä pihalla tunne, että alueelle on määrätty ulkonaliikkumiskielto. Ihmiset pysyvät mieluiten omissa oloissaan eivätkä tee tuttavuutta muitten asukkien kanssa, vaikka ongelmatkin ovat kovin samanlaisia. Työtä ei ole juurikaan saatavilla ja häätöuhka linnasta aiheuttaa stressiä. Erilaiset kulttuuriperinteet, eri tasoiset huoneistot ja katkeruus aiheuttavat kuitenkin närää asukkaiden välillä.

Venäläisen yhteisön omistama linna on nyt rapistumassa ja jos ei asukkaiden nykypäivä näytä linnan kätköissä ruusuiselta, ei näytä liioin tulevaisuuskaan; asukkaita ollaan häätämässä kodeistaan. Häätö merkitsee yhden aikakauden loppua. Linnan tulevaisuus taitaa sittenkin näyttää paremmalta kuin sen asukkaiden.

[Takaisin]

25.5.2004 klo 22.55 TV2
VALERIA, YÖN KUNINGATAR

Kuva: Kuvanauhalta

- miehestä naiseksi muuttunut Valeria kertoo oudosta elämästään

Valeria on kokenut, mitä on elää naisena väärässä ruumiissa. Hän syntyi mieheksi, mutta jo lapsesta asti tunsi itsensä tytöksi, pukeutui ja käyttäytyi kuin tytöt. Valeria eli pitkään kaksoiselämää: päivällä naisena ja yöllä miehenä, mutta kymmenen vuotta sitten hän vanhempiensa kannustamana päätyi sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Tänään hän pitää Ibizalla tyttöklubia. Espanjalaisdokumentissa Valeria kertoo avoimesti oudosta elämästään.

Niin kauan kuin Valeria jaksaa muistaa hän pukeutui salaa tytöksi. 18 vuotta täytettyään hän meni ensimmäisen kerran ulos pukeutuneena naiseksi eikä sen jälkeen laittanut ylleen miesten vaatteita. Hän halusi kuitenkin luoda itselleen oikean naisen elämän ja päätyi sekä fyysisesti että psyykkisesti raskaaseen sukupuolenvaihdosleikkaukseen. Lapsensa ratkaisun täysin hyväksynyt äiti istui Valerian vuoteen vierellä tämän herätessä leikkauksen jälkeen ja ojensi nyt tyttäreksi muuttuneelle pojalleen peilin.

Valeria elää parisuhteessa miehen kanssa, mutta omia lapsia hänellä ei ole. Sisarusten 22 lasta ovat hänelle hyvin läheisiä ja kaikille leikkauksen jälkeen syntyneille Valeria on aina ollut täti. Nuorempana hän harkitsi lapsen adoptoimista ja joutui silloin painiskelemaan monenlaisten kysymysten äärellä. Kuinka traagista olisi jäädä ilman omaa lasta? Entä, jos oma lapsi haluaisi vaihtaa sukupuoltaan?

Akvaario-nimisen tyttöklubin omistaja johtaa työntekijöitään diktaattorin ottein. Joka ei tottele Valeriaa, saa lähteä. Valeria myy seksiä, mutta sanoo bisneksen olevan enemmän psykologiaa kuin kauppaa. Rahakkailta ja tyhmiltä miehiltä hän kynii armotta rahat, kotiongelmien alla painiskeleville miehille hän tarjoaa ymmärtävän olkapään.

Valerian elämän päivät ovat tyyntä aikaa, yöt myrskyä täynnä. Mottona oman isoäidin sanat: elämä on peili, johon täytyy katsoa. Sekä hyvyys että pahuus heijastuvat aina takaisin.

Tuotanto Todo Modo Produzione, Espanja, 2003.

er

[Takaisin]

18.5.2004 klo 22.55 TV2
MUODOLLISESTI EPÄPÄTEVÄ

Kuva: Point du Jour

- riittääkö ihonväri irtisanomisperusteeksi?

Työpaikkakiusaaminen on ajankohtainen puheenaihe myös Suomessa, mutta mitä tapahtuu, jos pelkkä ihonväri riittää perusteeksi irtisanomiseen tai väärä syntyperä oikeuttaa jatkuvaan syrjintään?

Ranskassa korkea koulutus tai edes lapsuudesta asti maassa asuminen eivät takaa työelämässä tasa-arvoista kohtelua. Valtaväestön näkökulmasta väärää rotua edustavan arkipäivää ovat pätkätyöt, virkojen ohittaminen, uralla etenemisen mahdottomuus ja toistuvat solvaukset. Maassa onkin avattu syrjintää kohdanneille oma päivystävä puhelinnumero. Soitoista kolmasosa koskee työpaikkasyrjintää.

Algerialaista syntyperää oleva Assia Hassani istui kynä kädessä valmiina allekirjoittamaan työsopimuksen, kun työnantajan edustaja yhtäkkiä valahti kalpeaksi ja ilmoitti, ettei homma taidakaan onnistua. Työnhakupapereiden liitteenä ollut cv paljasti, että kyse ei ollut ranskalaissyntyisestä korumyyjäkokelaasta. 28-vuotiaan Assian vanhemmat muuttivat Ranskaan tytön ollessa vauva eikä kukaan voinut aavistaakaan, että työluvasta huolimatta tytär ei saisi aikuisena Ranskasta töitä.

Useiden eri alojen loppututkinnot suorittanut Gaston Dioulo työskentelee toimihenkilönä suuressa kansainvälisessä yrityksessä ja on haastanut työnantajansa oikeuteen. Hän kertoo olevansa tehokas ja tunnollinen työntekijä, mutta kokevansa syrjintää päivittäin. Henkinen paine on kova. Gaston on hävinnyt kaikki 20 vuoden aikana nostamansa oikeusjutut, jotka ovat käsitelleet hänen Ranskassa kohtaamaansa syrjintää. Tällä kertaa hän uskoo, että oikeus lopulta voittaa.

Apuhoitajana kunnallisessa sairaalassa työskennellyt Nassera Gherbi sieti avointa rasismia pitkään. Mutakuonoksi ja viheliäiseksi arabiksi potilaiden ja muun henkilökunnan edessä esimiehen taholta tapahtunut nimittely oli kuitenkin liikaa ja hän vei asian oikeuskäsittelyyn. Järjestelmän uhkaaminen on vaatinut veronsa - Nassera on vastaanottanut nimettömiä puheluita ja uhkauskirjeitä, mutta ei ole kuitenkaan lannistunut.

Alkeishiukkasfysiikan tutkija Toufik Badèche väitteli tohtoriksi 8 vuotta sitten. Vakituista tutkijan paikkaa ei kuitenkaan ole löytynyt, vaan takana on liuta tilapäistöitä ja pitkiä työttömyysjaksoja. Useisiin kansainvälisiin tutkijakonferensseihin puhujaksi kutsuttu tohtori elää toimeentulotuen varassa.

Ranskalaisdokumentin kertomukset ovat karua arkea nykypäivän sivistyneessä Euroopassa.

Tuotanto Point du Jour, Ranska, 2002.

[Takaisin]

11.5.2004 klo 22.55 TV2
KIILTÄVÄT KENGÄT

Kuva: Kuvanauhalta

- leveämmän leivän toivossa länteen

Zachar, Rezo ja Bachia ovat muuttaneet Georgiasta Eurooppaan. Miehet menevät aamuisin lainvastaisiin töihin tavarataloihin varastamaan vaatteita ja elektronisia tuotteita. Illalla he myyvät tuotteet eteenpäin ja tienaavat tällä tavoin laihan elantonsa - rahat riittävät juuri ja juuri elämiseen. Varkaan työ stressaa, koti-ikävä kalvaa mieltä eikä iän karttuessa keikkojen tuoma jännityskään tunnu enää miltään. Elämä lännessä ei olekaan osoittautunut haaveiden mukaiseksi.

Rezo lähti kotikaupungistaan länteen tienaamaan suurin toivein. Kotiin Georgiaan länsimaista palanneet kertoivat suurin sanoin, kuinka hienoa kaikki lännessä oli ja miten helppo siellä oli päästä leveämmän leivän syrjään kiinni. Totuus valkeni Rezolle varsin nopeasti, työtä ei löytynyt mistään ja ainoa keino oli ryhtyä varastamaan. Rezo on masentunut. - Elämä matelee näin, hän toteaa. - Tulevaisuuteen ei voi vaikuttaa, aika vain valuu sormien läpi.

Zachar lähti jo 16-vuotiaana länteen maallisen mammonan kiilto silmissään. Nyt jo neljä vuotta jatkuneelle varastamisen kierteelle ei loppua näy. Jokapäiväinen kiinnijäämisen pelko stressaa, elämä vankilassa olisi vielä nykyistäkin tilannetta ankeampaa. - Mitään toivoa paremmasta ei ole, Zachar huokaa.

Bachia kiillottaa kenkiään vimmatusti. - Se joka viitsii kiillottaa kenkänsä, se voi päästä elämässä pitkälle, hän sanoo. Toistaiseksi ei Bachiakaan ole tavaratalokeikkoja pidemmälle päässyt. Linnareissu on ollut lähellä monta kertaa, mutta tähän mennessä hän on aina onnistunut pötkimään pakoon. Bachian työviikko on kuusipäiväinen, sunnuntaisin hän ei lähde keikoille . - Eikös Raamatussakin käsketä pyhittää lepopäivä, hän kysyy.

Tuotanto Icarus Produkties, Hollanti, 2002.

[Takaisin]

20.4.2004 klo 22.55 TV2
MUSTA KILPIKONNA

Kuva: Kuvanauhalta

- musiikkia yli rajojen

Musta kilpikonna on ravintoloitsija Parisin pitkäikäinen lemmikki. Se on myös Larnakassa Kyproksessa sijaitsevan Parisin tavernan nimi.

Muutaman kerran viikossa Parisin ystävät, eläkkeelle jäänyt arkkitehti Chris, lakimies Yiannakis ja musiikinopettaja Nikos esiintyvät Mustassa kilpikonnassa. Trion musiikissa Kypros kohtaa Las Vegasin ja Theodorakis Elviksen. Riemukas musiikillinen sekamelska on niittänyt mainetta koko saarivaltiossa ja kerää yleisökseen Kyproksen silmäätekeviä.

Mustan kilpikonnan miehet ovat itseoikeutettuja kyproslaisen elämäntyylin ja iloisen huolettomuuden asiantuntijoita. Mistä turisteihinkin vetoava saarelaisten elämänilo oikein pulppuaa? Kyproslaisten olosuhteet eivät ole aivan niin helpot, miltä päältä päin näyttävät.

Kypros on Euroopan viimeinen ja ainoa jaettu maa. Sen pohjoisosaa ovat miehittäneet turkkilaisjoukot vuodesta 1974. Paris, Yiannakis ja Nikos ovat tuon ajan pakolaisia, heidän syntymäkotinsa ovat jääneet miehitetylle alueelle.

Kypros liittyy vappuna Euroopan unioniin ja Kyproksen ongelmaa on yritetty ratkaista YK:n avustuksella pikavauhtia. Tulokset ovat olleet toistaiseksi laihoja ja tulevaisuus näyttää jälleen kerran epävarmalta lupaavankin tulevaisuuden kynnyksellä.

Kyproslaisten kuuluisa elämänilo kumpuaakin saaren kitkerästä menneisyydestä. Elämä on lyhyt eikä koskaan voi tietää mitä huomenna tapahtuu - on siis elettävä tänään niin hyvin kuin voi, sanovat Mustan kilpikonnan miehet.

Ohjelman on käsikirjoittanut ja ohjannut Jari Strömberg.

Tuotanto Bergia Ltd. ja YLE Asiaohjelmat.

[Takaisin]

13.4.2004 klo 22.55 TV2
MUODIN KAUHUKAKARA

Kuva: Olivia Hagemann

- boheemia taiteilijaelämää ja kivikovaa bisnestä

Ranskalainen muotisuunnittelija Karim Bonnet kulkee omaa tietään muotisuunnittelun maailmassa. Bonnet haluaa erottua massasta ja hänen luomuksissaan maalaukset yhdistyvät vaatteisiin. Jokainen vaatekappale on uniikki taideteos.

Ensimmäisessä ateljeessaan nuori suunnittelija tutustui taiteilijoihin, joiden kanssa yhteistyö jatkuu edelleen nyt, kun Bonnet lähestyy Pariisin muotimaailman kirkkainta kärkeä. Lopullinen läpimurto on ajankysymys. Vaatebisnes on yhteinen intohimo ystävyksille; kuvataiteilijoille, ammattiompelijoille ja suunnittelijalle. Positiivinen henki ja innostava ilmapiiri välittyvät Pariisin keskustassa sijaitsevasta ateljeesta, jota boheemi taiteen henki ympäröi.

Bonnet'n suunnittelemissa vaatteissa yhdistyvät entisajan charmi ja muodin viimeisimmät piirteet. Kankaiden maalaukseen käytetään vanhoja välineitä uudella tavalla, leikitellen ja nautiskellen. Tauluja taitelijat eivät halua mekkoihin ja asusteisiin maalata siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät mallit ja asiakkaat halua kantaa päällään taulua, vaan kauniita vaatekappaleita.

Vaikka uuden malliston näytökseen on aikaa enää yksi päivä, on tunnelma välitön ja stressitön. Menestyksekkään näytöksen jälkeen kaikki voitava on tehty ja mallisto täytyy saada myymään - muuta ei voi, kuin odottaa arvosteluja. Arki koittaa myös pian, seuraava mallisto on jo kehitteillä.

Vapaus ja mahdollisuus toteuttaa itseään vapaasti suunnittelijana houkuttelevat Bonneta jatkossakin, mutta ajatus 40:stä käytössä olevasta ompelijasta suuressa muotitalossa ei ole hassumpi sekään. Juuri nyt Bonnet on kuitenkin tyytyväinen siihen, että saa tehdä työtä, josta pitää. Muodin maailmassa kilpailu on kovaa ja taistelu valokeilaan pääsystä ankaraa. Mutta voiko boheemia taiteilijaelämää ja kivikovaa bisnestä yhdistää?

[Takaisin]

6.4.2004 klo 22.55 TV2
KAZIMIERZ -MENNEISYYS MYYTÄVÄNÄ

Kuva: Mediatuotanto Amigos

- Krakovan juutalaisen kaupunginosan uusi tuleminen

Dokumenttiohjelma "Kazimierz - menneisyys myytävänä", kertoo Puolan juutalaisuuden uudesta tulemisesta, mutta jotkut suhtautuvat nykymenoon jo kriittisesti. "Jos tänne ei muuta lisää juutalaisia asukkaita, niin tästä tule suuri ja kaunis museo", sanoo taiteilija ja kielenkääntäjä Ewa Gordon. Silti Krakovan juutalainen kaupunginosa Kazimierz on parasta, mitä Puola hänelle suo. Ewa itse on syntyisin kristitystä, katolisesta perheestä, jonka juutalaiset juuret on haluttu jättää menneisyyteen. Hänelle juutalaisuus on koko elämä.

Kazimierz on viime vuosikymmenenä on herännyt henkiin. Siellä järjestetään mm. jokavuotiset kulttuurifestivaalit, jotka keräävät vuosittain tuhansia kävijöitä ympäri maailman. Jotkut väittävät, että puolalaiset riistävät juutalaisia tänä päivänä toista kertaa: ensin he ottivat murhattujen juutalaisten omaisuuden, nyt he myyvät maan juutalaista menneisyyttä turistimassoille. Sodan jälkeen sosialistisessa Puolassa holocaust vietiin hiljaiseen päätökseen. Tällaiset väitteet ja puheet nykypäivän antisemitismistä ovat EU:hun liittyvälle Puolalle arkoja asioita. Nämä asiat ovat Daniel Bertramin, 83, elämää. Hän on elänyt juutalaisyhteisön kukoistuksen, kansanmurhan ja sodanjälkeisen unohduksen kauden. Nyt nuoret haluavat kuulla hänen kertomuksiaan siitä, millaista elämä oli silloin ennen.

Turisteja Kazimierzissä riittää: heitä tulee esimerkiksi Israelista ja Yhdysvalloista massoittain etsimään esi-isiensä juuria ja suremaan kansanmurhaa. Nykymenoon suhtautuu kriittisesti Krakovan tunnettu juutalainen intellektuelli Henryk Halkowski. Hän kirjoittaa paljon juutalaisen yhteisön historiasta ja toimii oppaana eli hän elää itsekin turistien paljoudesta. Malgorzata Ornat näkee nykyisessä paljon hyvääkin. Hän löysi juutalaiset juurensa noin 2-kymppisenä. Nyt hän pitää miehensä Wojciechin kanssa menestyvää hotelli-ravintolaa nimeltä Klezmer Hois aivan Kazimierzin sydämessä. Przemyslaw Piskorski, yliopisto-opettaja ja kielitieteilijä opettaa jiddishiä ilman palkkaa. Hänelle jiddishkeit merkitsee rakkautta omia juuriaan kohtaan. Nämä ihmiset ovat pieneksi kutistuneen yhteisön jäseniä. He eivät halua ajatella, että se olisi kuollut, ei edes kuolemassa.

Krakovan juutalaisen kaupunginosan tarina on kertomus koko Puolan juutalaisesta yhteisöstä. Nykyisin Krakovan juutalaisia on noin 180 henkeä. Ennen sotaa heitä oli 65.000 asukasta eli neljännes kaupungin väkiluvusta. Se oli elävä yhteisö, kukoistava kulttuuri, joka tuhoutui käytännössä kokonaan. Sodan jälkeinen Puola kohteli kansanmurhasta selvinneitä huonosti ja savusti valtaosan pois kotimaastaan. Loput halusivat unohtaa, keitä he olivat. Kazimierz eli alennuksensa kautta aina 1980-luvun lopulle saakka. Vuonna -93 amerikkalainen elokuvaohjaaja Steven Spielberg kuvasi Kazimierzissä elokuvansa Schindlerin lista. Kerrotaan, että elokuvan lavastajilla oli helpot hommat: geton kurjuutta ei tarvinnut lavastaa. Tästä alkoi Kazimierzin varsinainen renessanssi.

Kazimierz on muistomerkki juutalaisesta kulttuurista, joka kerran oli elävä osa eurooppalaisuutta. Nyt kujat ovat heränneet taas henkiin, mutta moni kysyy, onko rikkaasta menneisyydestä enää mitään elävää jäljellä.

Ohjelman suunnittelu ja toteutus: Sauli Ruuskanen ja Harri Paavola.

Tuotanto Mediatuotanto Amigos Oy ja YLE Asiaohjelmat.

[Takaisin]

30.3.2004 klo 22.55TV2
JAILHOUSE ROCK

Kuva: Kuvanauhalta

- musiikki on naisvankien pelastusrengas

Bredvedtin naisvankila Norjassa. Muurien ja kalterien takaa kaikuu musiikki. Soitto ei ole puhtainta mahdollista eikä vailla soraääniä, mutta volyymia ja tunnetta tulvillaan. Bändissä soittavat Bente, Ulla ja Mona rakastavat musiikkia. Vankilatuomiotaan istuvat naiset ovat löytäneet musiikkiterapeutti Venja Ruud Nilsenin johdolla sisältöä yksitoikkoiseen ja ankeaan elämään.

Kitaristi Bente Ostensen on jättämässä vankilan portit taakseen, sillä vapautuminen häämöttää vain viikon päässä. Edellinen yritys viettää normaalia elämää vankilan ulkopuolella päättyi lyhyeen ja nytkin Bente on epätietoisuuden vallassa jopa siitä, löytääkö kattoa päänsä päälle, kun vapaus koittaa. Elämä vankilan ulkopuolella pelottaa. Venja on lupautunut Benten tukihenkilöksi ja suunnitelmissa on, että keskiviikkoisin Bente tulee mukaan vapautuneiden naisvankien omaan bändiin. Epävarmuuden keskellä Bentellä on jokin kiinnekohta, jotain, mitä odottaa. Pelastusrengas.

Ulla Andersen kärsii yliaktiivisuudesta ja keskittymisvaikeuksista. Kaikkeen nopeasti kyllästyvälle naiselle basson soittaminen on kuin lääkettä, sillä kaikki aiemmat harrastukset ovat loppuneet lyhyeen. Basso on nyt kuitenkin soinut hänen käsissään jo kuusi vuotta eikä into näytä laantumisen merkkejä. Huumausaineista tuomion saanut Ulla pelkää siviiliin päästyään joutuvansa jättämään Oslon - ja bändin. - Silloin lähtee elämästä viimeinenkin ilo, hän huokaa.

Mona Evensen panostaa tulevaisuuteen ja vankilanjälkeiseen elämään. Tähtäimessä on yo-tutkinnon suorittaminen vankilassa, parhaillaan ovat menossa yläasteen kurssit. Vapautumisen jälkeen Mona aikoo pyrkiä konservatorioon opiskelemaan musiikkia. 38 vuoden ikä ei ole este uuden elämän rakentamiselle.

Venja Ruud Nilsenin työ naisvankien parissa on uraauurtavaa. Vankilassa istuvat sekä vapauteen päässeet naiset ovat löytäneet musiikista tien oman itsetuntonsa kohottamiseen. Hankkeen tarkoituksena on saada vangit hallitsemaan aikaansa ja elämäänsä vapautumisen jälkeen, antaa heille mahdollisuus harrastaa jotain mielekästä ja verkostoitua muiden samassa tilanteessa olevien kanssa. Ensiarvoisen tärkeää on, että vankeusaikainen yhdyshenkilö jatkaa myös vankilan ulkopuolella.

Kun vapautuneiden naisvankien bändin Sweet Home Alabama rävähtää soimaan, eivät sävelet ja tempo osu aivan kohdalleen. Tunnetta soitossa on sitäkin enemmän.

Tuotanto Norjan televisio, 2003.

[Takaisin]

16.3.2004 klo 22.55 TV2
KOTONA KOULUSSA

Kuva: Kuvanauhalta

Kotikoulu on vaihtoehto perinteiselle opetukselle

Miltä tuntuisi, jos kouluikäinen lapsesi viettäisikin päivänsä kaikessa rauhassa kotona, tekisi läksyjä silloin kun se tuntuisi mukavimmalta, nukkuisi aamuisin pitkään ja leikkisi silloin kun leikityttäisi? Utopistinen ajatus, sanovat suomalaiseen koulujärjestelmään tottuneet ja koulunsa säntillisesti käyneet vanhemmat.

Iso-Britanniassa on kuitenkin toisin. Siellä jopa yli 80 000 perhettä on päättänyt pitää lapsensa syystä tai toisesta kotona. Iso-Britannian lain mukaan lasta ei voi pakottaa kouluun, jos vanhemmat itse huolehtivat opetuksen saamisesta tavalla tai toisella. Perheet käyttävät herkästi tätä lupaa hyväkseen, jos ovat tyytymättömiä koulun opetukseen, lapsi on koulukiusattu tai hän tarvitsee erityishuomiota esimerkiksi sairauden tai vammansa vuoksi.

Newsonin 6-henkisen perheen kouluikäiset lapset, 9-vuotias Emily ja 6-vuotias Freddy, eivät ole koskaan käyneet tavallista koulua, vaan he ovat saaneet oppinsa äidiltään. Vanhemmat päätyivät järjestämään lasten opetuksen kotona, koska he katsoivat, ettei Emily ollut vielä 4-vuotiaana valmis suureen ja meluisaan luokkaan. Vanhemmat halusivat antaa Emilyn persoonallisuuden kehittyä rauhassa ennen tavalliseen kouluun siirtymistä.

Haxellin perheessä kotikouluun päädyttiin osittain pakon edessä: perheen vanhempi poika Richard, 8, kärsii aspergerin syndroomasta, joka aiheuttaa ongelmia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa, ja näin ollen poika joutui tavallisessa koulussa kiusatuksi. Kun Richard 7-vuotiaana alkoi puhua itsemurhasta, äiti tajusi, että jotain radikaalia on tehtävä. Perheen toisen pojan, 7-vuotiaan Ericin tilanne ei sekään ole ongelmaton, eikä äiti halunnut Ericin joutuvan samanlaiseen ruljanssiin kuin hänen veljensä. Vilkkaat pojat saavatkin oppinsa nykyisin kotona omalta äidiltään.

Donaldsonit kääntyivät kotiopetuksen puoleen vanhempien huonojen koulukokemusten vuoksi. Isä oli kokenut koulunkäynnin turhauttavana, sillä opettajan aika oli kulunut järjestyksen ylläpitämiseen. Äiti puolestaan oli koulukiusattu. Tim-isä uskoo, ettei kotiopetus hankaloita lasten sosiaalista kehittymistä, päinvastoin: kotona lapsen ympärillä on eri-ikäisiä ihmisiä toisin kuin koululuokassa.

Berryn perhe joutui muuttamaan vanhempien töiden vuoksi, eikä uudelta paikkakunnalta löytynyt koulua kohtuullisessa ajassa. Näin ollen Clare-äiti jäi kotiin opettamaan lapsiaan Rubenia, 12, ja Hannahia, 15. Clare tahtoo, että hänen lapsensa oppivat samat asiat kuin ikätoverinsa.

Tutkija Alan Thomas Lontoon yliopistosta peräänkuuluttaa tavallisilta kouluilta lisää vapautta, jotta lapset saisivat olla sellaisia kuin ovat eikä heidän tarvitsisi sulautua koulun asettamiin muotteihin.

Ohjelman on toimittanut Maarit Virkkula. Tuotanto YLE Asiaohjelmat

[Takaisin]

9.3.2004 klo 22.55 TV2
LOFOOTTIEN MARIA

Kuva: Kuvanauhalta

- kalastusalukselta kameran taakse

Lofootit ovat pieni saariryhmä kaukana merellä Pohjois-Norjassa. Sinne vei nuoren ruotsalaistytön, Maria Gradinin, tie 30 vuotta sitten. Nuoren naisen ryhtyminen kalastajaksi "keskelle ei mitään" oli melko poikkeuksellinen ratkaisu. Poikkeuksellinen on myös Marian urakehitys - tänään hän on löytänyt uuden elämän valokuvataiteen parista.

Saarten poikkeuksellinen valo ja luonto lumosivat Marian ja maata kaivaessa löytyneet erikoiset, vanhat arjen käyttöesineet, sytyttivät naisessa kipinän tallentaa filmille paitsi olemassa olevaa luonnon kauneutta myös saaren ihmisten historiaa ja menneisyyttä.

Saarilla ei ole tieverkostoa, vaan paikasta toiseen liikutaan jokea pitkin tai lentokoneella. Pääelinkeinot ovat metsästys ja kalastus. Maisema on tasaista ja karua, elämän sisältö pitää luoda itse, mitään valmiiksi pureksittua ei ole tarjottimella. Maria ei halua kuvillaan romantisoida, vaan osoittaa, mikä on päivän tilanne, mikä on arjen todellisuutta ja vertailla sitä menneeseen.

Marian mukaan valokuvaajan tärkein tehtävä on työstää todellisuutta, pukea arkea ja elämää kuviksi. Mukaan sekoittuu kuitenkin aina myös kuvaajan sielu, jolloin samaan teokseen syntyy sekä arjen ilmiöitä että jotain aivan ainutlaatuista.

Matka kalastusalukselta kameran taakse ei ole aivan kuopaton polku. Matkalla on auttanut Marian motto - jos tekee aina samoja asioita ja kulkee samoja uria, päästää itsensä aivan liian helpolla.

Tuotanto Norjan televisio, NRK.

[Takaisin]

2.3.2004 klo 22.55 TV2
HULLUNA SUOMEEN

Kuva: Kuvanauhalta

- Unkariin rakennetaan pieni pala Suomea

Unkarissa suhtaudutaan pohjoiseen sukulaiskansaan, suomalaisiin, lämmöllä ja huumorilla. Suomen kieli ja kulttuuri kiinnostavat väkeä niin suurissa kaupungeissa kuin pienissä kylissäkin. Balaton-järven lähistöllä sijaitsevan 8000 asukkaan pikkukaupunki Zircin Suomi-seuraan kuuluu peräti 60 aktiivista jäsentä, jotka parhaillaan kunnostavat kaupungin keskustassa sijaitsevaa tonttia. Paikalle on tarkoitus lähitulevaisuudessa rakentaa pieni pala Suomea.

Kiinnostus Suomeen ja suomalaisuuteen kulkee monissa perheissä perintönä sukupolvelta toiselle. Heini Kettusen toimittamassa ohjelmassa Hulluna Suomeen tavataan kolme unkarilaista Suomi-fania.

Gábor László asuu Budapestissa ja työskentelee matkaoppaana enimmäkseen suomalaisille ryhmille. Varsin sujuvaa ja vivahteikasta suomen kieltä puhuva Gábor voitti 11-vuotiaana koulussaan Kalevala-kilpailujen pääpalkintona matkan Suomeen. Ensimmäinen matka länsimaahan sytytti pojassa palavan Suomi-innostuksen ja Gábor opiskeli suomen kieltä ensin lukiossa ja jatkoi sittemmin opintojaan yliopistossa. Nykyisessä työssään hän on tekemisissä suomalaisten kanssa lähes päivittäin. Jälkiuunileipä ja Turun sinappi ovat vakiotuliaisia Suomen matkoilta, ja lihapullat perisuomalaisen reseptin mukaan valmistuvat Gáborilta varsin näppärästi.

28-vuotias Balázs Túri on koulutukseltaan opettaja, mutta myy työkseen mm. suomalaisia saunoja. Juuri valmistuneeseen taloonsa hän on rakentanut suomalaisen puulämmitteisen saunan. Suuren Suomi-fanin tyttären toinen nimi on Aino ja myös pojalle aiotaan anoa suomalaista toista nimeä - Unkarissa nimien täytyy löytyä virallisesta nimikirjasta. Kotikaupungissaan Zircissä Balázs on aloittanut ystävyyskaupunkitoiminnan oltuaan itse pari vuotta vaihto-oppilaana Nivalassa. Zircin ystävyysseuran omistaman, kaupungin keskustassa sijaitsevan tontin tekojärven rannalle suunnitellaan omaa saunaa. Näissä maisemissa vietetään suomalaista juhannusta ja otetaan uusi vuosi vastaan suomalaiseen tyyliin.

Eszter Kovács on parhaillaan päättämässä opintojaan. Pääaineensa saksan kielen ohella hän on opiskellut sivuaineena suomea. Parhaillaan Eszter etsii työtä, jossa hän voisi hyödyntää suomen kielen taitoaan. Yliopiston Suomen kielen laitoksen riennot ja erityisesti pikkujoulut suomalaiseen tyyliin kuuluvat nuoren naisen rientoihin. Eszterin kirjahyllyn yksi osa on kokonaan omistettu Suomi-aiheiselle kirjallisuudelle ja ahkera lukija poimii teksteistä myös suomen kielen helmiä. - Vastustuskyky on ehdoton lempisanani, hän nauraa. - Että niin vakavalla asialla voikin olla noin hauska nimi.

Ohjelman ovat käsikirjoittaneet Heini Kettunen ja Suvi Vesalainen ja ohjannut Heini Kettunen. Tuotanto Försti-Filmi ja YLE Asiaohjelmat, 2003.

[Takaisin]

24.2.2004 klo 22.55 TV2
KUUMAA ÖLJYÄ

Kuva: Kuvanauhalta

- vihreä kulta valloittaa

Oliiviöljyn terveysvaikutuksista keskustellaan vilkkaasti. Mielipiteitä löytyy puolesta ja vastaan - yksi vannoo vain ja ainoastaan oliiviöljyn pyhään nimeen, toinen kelpuuttaa ruokapöytäänsä vaikkapa auringonkukista valmistetun rinnakkaistuotteen. Erityisesti Välimeren alueen kulttuuriin oliiviöljy on kuulunut jo vuosisatojen ajan ja esimerkiksi Ranskassa tätä nestettä kutsutaan vihreäksi kullaksi.

Öljyjä maistellaan kuin viinejä ja tarkka-aistisimmat voivat löytää niistä useita eri makuja, tuoksuja, sävyjä ja aromeja. Raaoista vihreistä oliiveista saadaan karvasta öljyä, jonka mausta voi aistia ruohon, kypsistä mustista oliiveista valmistettu öljy on miedompaa ja liki mautonta. Öljy on tärkeä osa ravintoa, mutta myös varsin arvokasta, sillä hyvän öljyn litrahinta liikkuu samoissa lukemissa keskihintaisen viinin kanssa.

Ranskalaispariskunta Valérie ja Remy osti Baux'n laaksossa sijaitsevan tilan joitakin vuosia sitten ja he ovat investoineet unelmaansa varsin voimakkaasti. Tarkoitus on tuottaa ensiluokkaista öljyä ja viiniä. Tilan uusin tuote on piakkoin myyntiin tuleva luksusluokan tryffeliöljy, joka pakataan arvonsa mukaisesti kullattuihin pakkauksiin ja jonka hinta tulee liikkumaan peräti 45-75 euron välillä neljänneslitralta.

Espanja on maailman suurin yksittäinen oliiviöljyn tuottajamaa, vajaa kolmannes maailman oliivipuuviljelmistä kasvaa Andalusian maakunnassa, Etelä-Espanjassa. Sevillan liepeillä sijaitseva osuuskunta on maan suurin valmistaja ja viejä. Kemiallisten testien lisäksi öljyjä maistellaan, jotta laatu ja väri pysyvät tasaisina. Massatuotannon lisäksi asiakkaat saavat myös yksilöllistä palvelua, sillä halukkaille sekoitetaan omien toiveiden mukainen öljy, jota asiakas voi maistaa erillisissä tiloissa ennen ostopäätöstä.

Öljyä myymällä voi ansaita hyvin ja alalle onkin pesiytynyt huijareita. Ranskalaistorilla kuvausryhmälle myydyistä pulloista toinen paljastuu laboratoriotesteissä huonolaatuiseksi neitsytöljyksi ja toinen ruoanlaittoon kelpaamattomaksi öljyksi, joka on tarkoitettu saippuanvalmistukseen!

Vihreä kulta on vähitellen valloittamassa myös uuden mantereen. New Yorkiin toimintansa laajentanut ranskalaiskauppias Olivier Baussan povaa oliiviöljystä uutta trendiä ja jättimenestystä! Paikalliset ravintoloitsijat ovat jo alkaneet kehitellä myös paikallisia erikoisuuksia: oliiviöljyssä kelluva jäätelöpallo ei tosin aivan äkkiä istuisi etelä-eurooppalaiseen ajatusmaailmaan…

Elisa Casta-Verchéren ohjaama dokumentti on valmistunut viime vuonna.

[Takaisin]

17.2.2004 klo 22.55 TV2
MASHA, ERILAINEN ÄITI

Kuva: Michal Bukojemski

Dokumentti moskovalaisesta nuoresta naisesta, joka haluaa saada lapsen. Avoimesti lesboksi tunnustautuvan Mashan elämän käänteitä on seurattu usean vuoden ajan.

[Takaisin]

10.2.2004 klo 22.55 TV2
KARU JA SYNKKÄ BLUES

Kuva: Laila Hansen

- kun uusi elämä osoittautuu pettymykseksi

Kööpenhaminassa asuu paljon grönlantilaisia naisia, jotka ovat lähteneet kotikonnuiltaan paremman elämän toivossa. Suurkaupungista ei apua vaikeuksiin juurikaan löydy --kaupungissa odottavat työttömyys, kodittomuus ja viina. Useat naisista ajautuvat surkeisiin olosuhteisiin ja alkoholismiin. Monet eivät säily hengissä kuin muutaman vuoden ja useimmat eivät koskaan palaa saarelleen.

Tanskan tv:n tuottamassa ohjelmassa tavataan ryhmä samalta seudulta kotoisin olevia grönlantilaisnaisia, jotka tilittävät elämäänsä. Monet ovat lähteneet kotisaareltaan pakoon väkivaltaa, työttömyyttä ja vaatimattomia olosuhteita - päätyäkseen vielä onnettomampiin oloihin armottomaan suurkaupunkiin. Useimpien kohtalo on varsin synkkä eikä valoa pitkän tunnelin päässä näy.

Ohjelmassa tavataan kuitenkin myös 25 vuoden juomisen jälkeen kuiville päässyt ja normaalielämästä otteen saanut Rosine Berthels, joka haluaa auttaa kanssasisariaan. Ongelmien ratkominen ei kuitenkaan ole helppoa ja Rosinen mielestä suurin ongelma onkin se, että grönlantilaiset on opetettu kätkemään todelliset tunteensa.

Tuotanto DR, Tanska.

[Takaisin]

3.2.2004 klo 23.30 TV2
HUUMEETON KOTIKATU

Kuva: Kuvanauhalta

- pariisilaisisät nousivat taisteluun huumeita vastaan

Francois Nicolas ja Jean-Luc Saget ovat pariisilaisia perheenisiä, jotka kyllästyivät asuinalueelleen pesiytyneisiin narkomaaneihin ja huumediilereihin. Virkamiesten toimimattomuuteen ja poliisin saamattomuuteen kyllästyneet miehet perustivat oman yhdistyksen, jonka jäsenet partioivat kerran viikossa asuinalueen korttelissa jututtaen asukkaita ja huumeiden käyttäjiä. Rauhallisempi ja turvallinen asuinalue on kaikkien etu ja kadulle jalkautuneiden isien työhön ovat olleet tyytyväisiä sekä asukkaat että huumeiden käyttäjät.

Stalingradin metroaseman seudulla Pariisissa on kolme huumeneuvontakeskusta ja niinikään kolme crackluolaa, joiden sulkemista alueen asukkaat ovat poliisilta turhaan anoneet. Paikat houkuttelevat narkomaaneja, jotka jäävät kuluttamaan aikaansa alueen kaduille ja porraskäytäviin. Väkivalta, ilkivalta ja uhkailu ovat asukkaille arkipäivää. Huumeneuvontakeskuksen työntekijät ovat osaltaan nostaneet kädet pystyyn ongelman edessä eivätkä isien vetoomukset kaupunginvaltuutetuillekaan tunnu tuottavan minkäänlaisia tuloksia.

Kuuden lapsen isällä Jean-Lucilla on myös varsin henkilökohtainen suhde huumeisiin - kaksi hänen lapsistaan on sortunut crackin ja alkoholin sekakäyttöön. Päihderiippuvaisen vanhempana on vaikeaa - syyllisyys ja tuska painavat päivittäin ja kaiken päällä roikkuu toivoton voimattomuuden tunne.

Huumeita vastustavien isien toiminta on noussut uutisotsikoihin Ranskassa. Lehdistö on halunnut päästä mukaan kierrokselle ja television uutislähetykset ovat raportoineet yhdistyksen ponnisteluista. Tulokset ovat kuitenkin olleet laihanlaisia. Jalkautuminen kaduille on paljastanut Francois'lle ja Jean-Lucille huumeiden vastaisen taistelun toivottomuuden.

Tuotanto Point du Jour, Ranska, 2003.

[Takaisin]

27.1.2004 klo 22.55 TV2
PIENI PALA VENÄJÄÄ

Kuva: Kuvanauhalta

- Vanha linna Pariisin lähistöllä kätkee suojiinsa karuja venäläiskohtaloita

Pariisin lähellä olevassa ränsistyneessä linnassa asuu erikoinen yhteisö, jonka äidinkieli on venäjä. Lähes sata emigranttia entisen Neuvostoliiton alueelta ovat kuka mistäkin syystä joutuneet jättämään kotimaansa ja löytäneet uuden kodin linnasta.

Paitsi äidinkieli, myös muistot yhdistävät linnan asukkaita. Muistot ovat kipeitä, suloisia, uuvuttavia ja pelättäviä - rauhaan ne eivät jätä. Joillakin on takanaan Tshernobyl, toisilla Tshetsenian sota, jotkut pakenivat maastaan toisinajattelijana ja hallituksen vastustajana. Kaikkien asukkaiden yhteinen, kuitenkin jokaisen yksin kannettava taakka on pelko. Ne, joilla on henkilöllisyyspaperit kunnossa pelkäävät niiden säilymisen puolesta ja ne, joilla papereita ei ole, pelkäävät hankaluuksia.

Pelonaiheita on muitakin ja siksi vallitseva tunnelma onkin ankea ja vaikka linnassa asustaa 70 ihmistä, tulee sen hoitamatta jääneellä pihalla tunne, että alueelle on määrätty ulkonaliikkumiskielto. Ihmiset pysyvät mieluiten omissa oloissaan eivätkä tee tuttavuutta muitten asukkien kanssa, vaikka ongelmatkin ovat kovin samanlaisia. Työtä ei ole juurikaan saatavilla ja häätöuhka linnasta aiheuttaa stressiä. Erilaiset kulttuuriperinteet, eri tasoiset huoneistot ja katkeruus aiheuttavat kuitenkin närää asukkaiden välillä.

Venäläisen yhteisön omistama linna on nyt rapistumassa ja jos ei asukkaiden nykypäivä näytä linnan kätköissä ruusuiselta, ei näytä liioin tulevaisuuskaan; asukkaita ollaan häätämässä kodeistaan. Häätö merkitsee yhden aikakauden loppua. Linnan tulevaisuus taitaa sittenkin näyttää paremmalta kuin sen asukkaiden.

[Takaisin]

20.1.2004 klo 22.55 TV2
ASKEL PIDEMMÄLLE

Kuva: Zen City Productions

- musliminaisen ratkaiseva valinta; pakkoavioliittoa pakoon ja maahanmuuttajien liberaaliksi äänitorveksi

Ura politiikassa on kova haaste kenelle tahansa, mutta Ayaan Hirsi Alille se merkitsi luopumista kaikesta entisestä; perheestä, ystävistä, vapaudesta, yhteisöstä.

Hirsi Ali syntyi Somaliassa perheeseen, jonka isä joutui vankilaan maan diktaattorin Siad Barren vastustajana ja äiti pakeni lapsineen Saudi-Arabiaan paremman elämän toivossa. Vuosi toisensa jälkeen Hirsi Ali eli perheineen turvatonta elämää islamilaisissa maissa noudattaen muslimien pyhiä rituaaleja. Jo varhain alkoi nuoren naisen mielessä kyteä ajatus uskonnon takapajuisuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Viimeistään oman suvun järjestämä pakkoavioliitto Kanadaan sai Ayaanin taistelemaan itsenäisyytensä, oman arvonsa sekä tasa-arvonsa puolesta. Nuori nainen pakeni järjestettyä avioliittoa Hollantiin.

Tänään Ayaan Hirsi Ali on menestynyt hollantilaispoliitikko, joka tunnetaan liberaaleista, kohua herättäneistä kannanotoistaan. Häntä pidetään kouluja käyneenä, elämää nähneenä ja kunnianhimoisena naisena, joka ei pelkää toimia puolueensa äänitorvena ja puolustaa niitä aatteita, joihin uskoo.

Somalinaisten alistettu asema on Hirsi Alille aihe, johon hän suhtautuu henkilökohtaisesti ja kaunistelematta. Hollannin islamilainen yhteisö kiukustui Hirsi Alin liberaaleista lausunnoista ja suurimman vastustuksen nuori "Hollannin Rushdie" onkin kohdannut juuri maannaistensa taholta. Maahan muuttaneet somalisiskot väittävät, että saavat riittävästi vapauksia naisena - liikaakin. Islaminuskoisten yhteisö puolestaan tuomitsee Hirsi Alin ajatukset populistisina ja maallisina.

Turvamiesten seuraamana ja tappouhkausten saattelemana Hirsi Ali jatkaa taisteluaan vaikka toivookin, että olisi mahdollisuus palata entiseen. Perhe on hänet hyljännyt eikä globaalin maailman kouliman ideologin näkemyksiä katsota hyvällä missään hänen ennen edustamassaan yhteisössä, siksi paluuta ei ehkä ole. Ja vaikka suurin toive onkin, että muslimiperhe hyväksyisi hänet sellaisena, kuin hän on, tuntuu ajatus kaukaiselta, jopa mahdottomalta.

Hirsi Alin elämä Hollannissa on sisältänyt paljon erehdyksiä ja yhteentörmäyksiä, jos kohta paljon menestystä ja hyväksyntääkin. Taistelu on silti joskus yksinäistä ja raskasta. Mikä saa nuoren naisen uhraamaan niin paljon? Mikä hinta totuudesta on maksettava? Mikä on naisen tavoite ja missä rajat tulevat vastaan, vai tulevatko ne?

Dokumentin on käsikirjoittanut Shukri Omar Ahmed ja Raija Talvio ja ohjannut Shukri Omar Ahmed. Tuotanto Zen City Producitions ja YLE Asiaohjelmat 2003 Anne Flinkkilä.

[Takaisin]

13.1.2004 klo 22.55 TV2
LÄHIRUOKAA ESPANJASTA

Kuva: Kuvanauhalta

- viekö byrokratia tuoreen kalan katalonialaisruokapöydästä?

Meri, satama ja kalastaja. Takana 400 vuoden historia. Katalonialaiskylä Aranys del Mar on jo sukupolvien ajan elänyt merestä, hyvässä ja pahassa. Uudet EU-säännökset ovat kuitenkin tuoneet epävarmuutta kalastuselinkeinonharjoittajille. Kyläläiset yrittävät turvata tulevaisuuden ja pelastaa elinkeinonsa perustamalla kalastajaosuuskuntia. Mutta riittääkö se?

Kalastajien työpäivät venyvät jopa 13-tuntisiksi ja työ on raskasta käsityötä, mutta rakkaus mereen, vapauden tunne ja kalastajien kesken vallitseva hyvä toverihenki palkitsevat. - Meri on aivan oma maailmansa, toteaa jo kymmeniä vuosia veneensä vesille aamuisin pukannut Gustavo Santos.

Useimmat Aranys del Marin kalastajista ovat ammatinharjoittajia jo kolmannessa sukupolvessa, isovanhemmat ja omat vanhemmat ovat siirtäneet perinteen ja osaamisen edelleen. Katkarapuja, mustekalaa ja merianturaa pyytävän Jose Sanchez Arigon kaikki viisi veljeä ovat kalastajia eikä hän voisi muuta ammattia itselleen kuvitellakaan. EU on kuitenkin kasaamassa tummia pilviä myös Josen taivaalle.

Kalastus elää vuodenaikojen mukaan. Kelluvat työpaikat ovat antaneet elannon sadoille arenyslaisille perheille jo kymmenien vuosien ajan. Kala on myös merkittävä osa kyläläisten ravintoa ja asukkaat kelpuuttavatkin kalansa lähialueilta vain vastapyydystettyinä. Paikallisuus on arvossaan. Arenyslaisille lähiruoka on itsestäänselvyys, se on parasta ja tuoretta.

Ammatin hyvistä puolista huolimatta kalastajien ja kalastuksen tulevaisuus askarruttaa. Kalastuksesta saatu tuotto riittää juuri ja juuri veneen korjauksiin, kunnossapitoon ja koneistoon sekä kalastajien pienehköön työntekijän palkkaan. Uudet EU-säännöt ovat nyt siirtämässä alukset lopullisesti telakalle. Turvatakseen tulevaisuuden kalastajat ovat perustaneet kalastusosuuskunnan, jonka päivittäin järjestämässä huutokaupassa saalis muuttuu rahaksi päivän hintaan.

Suunnittelu ja käsikirjoitus Mimmo Catalano ja Jukka Salo, ohjaus Mimmo Catalano.

Tuotanto YLE Asiaohjelmat.

[Takaisin]

6.1.2004 klo 22.55 TV2
ÄLÄ KERRO KENELLEKKÄÄN

Kuva: Sarah Moon Howe

Belgialainen Sarah Moon Howe on ammatiltaan strippari, joka halusi nähdä ja tulla nähdyksi. Siksi hän riisuutuu vieraiden edessä ja siksi hän kuvasi omaa ja työkavereidensa salaista elämää vuosien ajan. Mustavalkoinen reportaasi tarjoaa tunnelmia hämäristä klubeista, naisten silmin, naisten tuntemuksin.

[Takaisin]