Iloinen jälleentapaaminen lentokentällä sai kaikki hyvään viisutunnelmaan, ja mikäs oli lentäessä, kun puikoissa istui Aki, Kuunkuiskaajien toinen taustalaulaja. Lämpimän Suomen jälkeen laskeuduimme Osloon - karut 11 astetta ja tihkua, mutta ei se haitannut, kun oppaamme Kaisa ja Camilla johdattelivat meidät bussille ja siitä hotellille.
Kello soi kolmelta, eikä kellään ollut mikään hyvin. Paitsi ehkä koiralla, joka kävi ihmettelemässä, että mitä tuo tuossa oikein kukkuu ja lähti takaisin patjalleen. Tampereen ja Helsingin delegaatiot kohtasivat aikataulun mukaisesti Vantaalla ja eikun kohti Moskovaa.
Waldoilla toooooosi pitkä päivä. Aamumeikkaus alkoi jo seitsemän jälkeen ja kisapaikalle täytyi taas lähteä pari tuntia ennen omaa vetoa. Sitten pari tuntia kestävä kenraaliharjoitus, josta kiireesti suurlähettiläs Matti Anttosen vierailuhetkeen. Onneksi maanantai oli vielä vapaapäivä, eivätkö ruuhkat olleet niin pahat.
Sunnuntai valkeni kuulaana, ja edessä oli edustamista ja taas edustamista. ”Tälläytyminen”, kuten Johanna asian ilmaisi, alkoi jo puolelta päivin ja kolmessa tunnissa Rene ja Martti tekivät taas täydellisyydestä kerran vielä täydellisempää.
Hyyyrrraaaah! Eli eläköön Norjan kansallispäivä, joka alkoi muhevasti kuohariaamiaisella ja jatkui luokkaretkimäisellä joukkokävelyllä kohti kuninkaanlinnaa.
Ja taas aamupalalle. Tarjolla on enemmän kuin mummovainaan seitsemän sorttia tuoreista ananaksenlohkoista makkaravalikoiman, juustotarjottimen ja leipäpöydän kautta mysli-muro-kurpitsansiemen(!)valikoimaan ja sieltä perinteiselle muna-pekoniakselille.
Edustusta, edustusta, edustusta. Kolmen minuutin biisin vetäminen 120 miljoonan katsojan edessä on varmaan lastenleikkiä siihen verrattuna, miten paljon Waldot ovat viettäneet kameroiden edessä. Keskiviikkonakaan ei ollut lomapäivää, sillä suomalainen lehdistö vieraili hotellissamme.
Tähänastinen meikkaus on ollut todellakin pientä siihen, mitä Rene ja Martti tänään tekivät. Oli lisätukkaa ja lisäripsiä ja lisäkultaa ja hyvä tuli. Tyttöjen pellavavaatteet ovat todella kauniit, mutta pysyäkseen esiintymiskunnossa (lue rypyttöminä) niitä pitää koko ajan silittää ja höyryttää. Uudestaan ja uudestaan.
Suomen delegaation tiedotuspäällikkö Aila Havia-Venäläinen ja delegaation päällikkö Terhi Norvasto avaavat meille valokuva-albuminsa. Kuvat ovat ensimmäisten Moskovan päivien aikana otettuja.
Tästä ei oikeesti voi seurata kuin hyvää. Kaikki on sujunut tosi hyvin, Kuunkuiskaajat ovat pystyneet treenaamaan ja asut ja korut ovat kuosissa. Äänet kohillaan ja homma hallussa, joten tänään oli oiva päivä Turisti-leikkiin. Ai mihin? No, kyllähän te tiedätte: noustaan ilmastoituun bussiin, otetaan luku ja kuunnellaan, mitä opas kertoo.
Porukalla melkein lomapäivä. Kuin luokkaretkeläiset konsanaan istumme jälleen viisubussiin ja suuntaamme kohti Euroopan suurinta ostoskeskusta. Perillä epäilen oppaamme huijanneen, sillä ei se nyt niin iso ollut, mutta pari tuntia meni ihan mukavasti.
Kuunkuiskaajat kertovat nukkuneensa viime yönsä erittäin hyvin ja parhaiten koko puolitoista viikkoisen rupeaman aikana.
Voiton päivä! Vaikka ei siltä tunnu, kun kello soittaa seitsemältä. Eilen illalla maahan saapuneet Jaana ja Peltsi otettiin messin ja eikun ohjuksia bongailemaan.
Kuunkuiskaajien Susan Aho ja Johanna Virtanen eivät kilpaile Oslon lavalla yksin, vaan heidän kanssaan lavalle nousee myös kolme kovaa ammattilaista. Tutustu heihin nyt vähän tarkemmin.
Vaatteet, tsekattu ja pakattu.
Hiukset, kammattu.
Meikki, hyvin.
Harmonikka, uusi ja pakattu.
Liput, passit, mukana.
Yli viikko jo mennyt. Kaikki toistelevat täällä päätään puistaen, että mihin nämä päivät ovat menneet, eikä kukaan muista mitä eilen oikein tuli tehtyä. Paitsi, että ohjaaja Rami ja kuvaaja Kari eivät varmaan päivää yöstä erottaisi, jos olisimme täällä keskellä kaamosta, niin paljon he tekevät töitä sekä nettiin että televisioon. Eli tämänkin blogin syvin tarkoitus on pitää meidät kartalla.
Ensimmäisten joukossa suomalaiset astuivat Ager Brygge –nimisen linnoituksen nurmikolle. Norjalaiset ovat kovia ulkoilmaihmisiä, ja meillä olikin todella aurinkoiset olosuhteet piknikkiin.
Ateenan viisuissa hotelliaamiaisella kaikki oli uppopaistettu oliiviöljyssä. Paitsi tuoreita vihanneksia tai hedelmiä - joita ei ollut. Moskovan viisuissa tarjolla oli paikallista kuohuviiniä. Siis aamiaisella. Siis useimmiten ennen kymmentä.
Ravitsevan ja monipuolisen aamiaisen jälkeen joukkomme siirtyi kohtalaisen sujuvasti kilpa-areenalle. Ensimmäiset harjoitukset edessä. Veri importat dei. Pukuhuone osoittautui inasen pieneksi, vaan mikä tärkeintä: siellä oli vettä ja tuoremehua.
Vähän kympin päivä! FINAALIIIIIIIIIN! Eihän sitä nyt kukaan epäillytkään, mutta kuten jo järjestävä taho sanoo, että nämä ovat euroviisut ja kaikki on mahdollista. Niin kuin Valko-Venäjän putoaminen. Huhut kertoivat, että porukka oli issekseen kumonnut kuohuvaa viidennessä kerroksessa. Suomi sen sijaan juhli nukkumalla.
Suomen euroviisuedustaja Kuunkuiskaajat on kerännyt paljon myönteistä palautetta niin viisufaneilta kuin medialtakin Oslossa. Tarttuvan kappaleen lisäksi kaksikko on erottunut vaalealla olemuksellaan ja iloisella otteellaan muista edustajista. Hulinasta huolimatta esiintyjät haluavat nyt rauhoittua tiistaiseen semifinaaliin.
Jokaiselle Oslon ja sen lähiseudun kuntien kouluille annettiin kuukausia sitten jokin Euroviisumaa ikään kuin kummimaaksi, josta koulun oppilaiden piti sitten tehdä erinäisiä esitelmiä, kuvaelmia yms. kukin oman suunnitelmansa mukaisesti. Suomi sai hienosti kunnian olla Telenor-areenan kunnan, Bærunin koulun yläasteen kummimaa, ja meidät oli kutsuttu seuraamaan koulun esityksiä.
Tänään oli luppopäivä! Ihanaa! Sehän merkitsi sitä, että jengi alkoi viimeistellä soundeja ja koreografiaa, lukea työsähköpostejaan, buukata haastiksia, jakaa Waldo’s People propagandaa lehdistökeskuksessa, kuulla viimeiset kuulumiset kisapaikalla ja kirjoitella blogeja vasta aamuyhdeltätoista.
YLEn viisutiimin kotialbumi on edennyt jo kolmannelle sivulle. Tällä kerralla on viisuareenan ja hotellin lisäksi käyty myös metrolla lähiössä, ja istuttu bussissa.
Tänään tytöt istuivat meikattaviksi aamukymmeneltä, ja taas on tukka hyvin ja korut näkyvissä. Johannan puvun etumuksessa on kolme Naisen ääni -korua, jotka ihan itse olen siihen ommellut. Täällä on moniosaaminen kunniassa ja koruttaminen onnistuu. Aika korua!
Aikainen herätys ja puoli yhdeksän bussilla kisapaikalle, jossa jännitys edessä olevaa harjoitusta kohtaan on käsin kosketeltava. Ei Waldojen kannalta, sillä heillä on koreografiat hallussa ja tunnelma katossa, mutta ne äänet, ne äänet ja ne kuvat, ne kuvat. Ne olivat niin hakusessa vielä alkuviikosta.
Vajaassa viikossa tämmöisestä joukosta alkaa muotoutua jonkinlainen selviytymisasteen ylin yhtälö, johon muuttujien summan soisi olevan vakio. Silti ameebajoukkue ilostui kovasti, kun Norjaan laskeutui sekä äänimies että managerimies.
Back stage. Bäkkäri. Tuo sanapari tai sen kökkö suomennus saa monen ihmisen kananlihalle. Varsinkin jos sinne ei ole pääsyä. Siellähän viihdekerma vetää smooltookkia turhainpäiväisyyksistä, puhuu pahaa niistäkin, jotka ovat läsnä ja vertailee taskukoiriensa vaatetusta. Bäkkärillä ei tarvita taskumatteja. Artisti maksaa.
Tänään vapaapäivä. Ihan kaikilla. Osa lähti museoihin, osa lepäsi ja osa nautti aurinkoisesta kelistä muuten vaan.
YLEn viisutiimin kotialbumi on täydentynyt uusilla Moskovan kuvilla. Tällä kertaa on katsottu kaupunkia, tutustuttu Areenaan ja lisäksi käyty ihastelemassa harjoituksia.
Kuunkuiskaajat Aftenpostenin kannessa. Kuunkuiskaajat Dagbladetin sisäsivuilla. Dagbladetin viisuasiantuntija arvioi Suomen esityksen ensimmäisen semifinaalin parhaimmaksi, joten luonnollisesti Dagladetin toimittaja Trine Jotain Jotain halusi kommentit Jossulta ja Sussulta.