Maanantai: Dei number tu, eli harjoitukset ja lehdistötilaisuus

Lavalla kaikki alkoi ookoo. Laulut saatiin kuntoon ja liikkeitä vielä vähän hiottiin. Taustagrafiikkakin toimi, joten eiköhän aloiteta. Ja siitä alkoi vierivän lumipallon syndrooma, joka kasvoi ja kasvoi. Mikään ei ollut niin kuin oli sovittu! EI MIKÄÄN! ”Kuvat ovat lähes katastrofi, ääni on jo!” puuskahtaa ohjaaja Rami Lindholm, joka ruotsalaisen studio-ohjaajan tavoin yrittää nähdä otoksissa jonkinlaista logiikkaa, mutta ei.

Waldo’s People teki mitä voi, mutta kun mikit ovat väärät, Karoliina ei kuule omaa ääntään ja kameramiehet tekevät työtään turhan lähellä tulipoikien keppejä, niin ei voi muuta kuin hokea: This is Russia. Tosin se, että herra ylin herra, koko projektin tuottaja Svante Stockselius istui myös katselupöydän ääressä merkitsee sitä, että ongelma on huomattu ja siitä saimme vahvistuksen, kun vastaan tuli illan myötä toisten delegaatioiden jäseniä huolen ryppy silmäkulmissaan.

Ohjaajan meriiteiksi on ilmoitettu mm. presidentin valtaan astujaiset , mikä ehkä on ollut täällä varsinainen koreografiallinen show, joka sisältää kymmeniä muuttuvia tekijöitä ja vaatii siten ohjaajalta taukoamatonta herpaantumattomuutta. Tai siten ei.

Ensimmäinen lehdistötilaisuus meni tosi hyvin. Paikalla oli noin 60 toimittajaa, joista monet ovat tuttuja vuosien takaa. Haastattelut jatkuivat yleisen tilaisuuden jälkeen ja mm. Kreikan Star Televisio ja Aftonbladet jututtivat bändiä.

Vähän natiivien englannista. Sitä joko on tosi hjuvin tai sjitä eij ole ollenkaan. Poloinen oppaamme yrittää huonolla suomellaan ja lähes yhtä huonolla englannillaan yrittää selittää umpivenäläisille autonkuljettajille, mitä haluaisimme. Tähän mennessä emme ole eksyneet. Vielähän tässä on toista viikkoa aikaa.

Kirjoittaja toimii YLEn euroviisudelegaation tiedotuspäällikkönä

Eurovision.tv:n video Waldo's People'n ensimmäisistä harjoituksista

Waldo's People lehdistötilaisuudessa harjoitusten jälkeen