Ensimmäisen erän ohjelma karsii tehokkaasti

Jo ensimmäisenä kilpailupäivänä huomasi selvästi, että ensimmäisen erän ohjelmiston puitteet on suunniteltu siten, että ohjelma mahdollisimman selvästi erottelee kilpailijat toisistaan. Kaikki tyylikaudet ovat pääpiirteissään edustettuna. Tässä suhteessa ohjelma muistuttaa musiikkioppilaitosten kurssitutkintoja, joissa soittajien on tarkoitus osoittaa aika samanlaisen kaavan kautta monipuolista osaamistaan. Harva esiintyjä rakentaisi konserttiohjelmansa juuri tällaiselle pohjalle, mutta kilpailussa se toimii hyvin.

Johann Sebastian Bachin preludi ja fuuga osoittaa miten soittaja hallitsee polyfoniaa ja osaa rakentaa musiikkia niin yksityiskohtien kuin suurmuodonkin tasolla. Wieniläisklassinen sonaatti puolestaan haastaa soittajan pohtimaan tyylin, tiukan arkkitehtonisen toteutuksen ja vapaan musisoinnin välistä ongelmakenttää. Etenkin sonaatissa näkyy siis esittäjän kyky luoda musiikillinen maailma ottaen silti huomioon suuret määrät tyyliin, fraseeraukseen ja kokonaismuotoon liittyviä tekijöitä.

Kolmen etydin muodostama "tekniikkakimara" onkin sitten soittajalle luultavasti se eniten stressaava osio. Etenkin Chopinin etydit tuntuvat erottelevan soittajia toisistaan. Niiden herkkä läpikuultava tekstuuri paljastaa armottomasti tekniset puutteet. Lisäksi Chopin vaatii aivan erityistä soinnillista hallintaa. Jokaisen sävelen sävy on tärkeä. Vaikkapa Rahmaninovin tai Skrjabinin etydit sallivat huomattavasti enemmän virheitä eivätkä silti vaikuta liian epäpuhtailta, jos soitossa on muuten hyvä meininki. Modernit etydit ovat puolestaan vaikeita toisella tavalla kuin perinteiset romanttiset etydit. Uuden musiikin haasteet ovat usein muistamisessa ja hahmottamisessa. Erityisesti György Ligetin pianoetydeissä vaikeus piilee usein monimutkaisten rytmisten ja polyfonisten linjojen toteuttamisessa - varsinkin kun se tapahtuu muistinvaraisesti.

Vapaavalintainen 1960-luvun jälkeen sävelletty osio on mielestäni alkuerän kiinostavinta antia. Monilla soittajilla on ohjelmassaan teoksia, joita ei Suomessa usein kuule. Joitakin kappaleita ei ole luultavimmin koskaan kuultu täällä. Monet säveltäjänimetkin ovat itselleni tuntemattomia. On aina mielenkiintoista kuulla ennestään tuntemattomia teoksia varsinkin kun soittajat ovat erityisen huolellisesti hioneet tulkintansa kilpailua varten. Taidemusiikkikulttuuri elää tuoreimmillaan uudessa musiikissa. Siksi tämä osuus on erityisen tärkeä.

Kaiken kaikkiaan ensimmäisen erän ohjelma toimii hyvänä pohjana tuomariston valinnoille. Parhaat soittajat pystyvät nousemaan kilpailutilanteen yläpuolelle ja luomaan musiikillaan elämyksiä kuulijoille. Ohjelmiston lievä painotus etydien suuntaan tuntuu tosin hieman turhalta. Kahdellakin etydillä voisi pärjätä, jos vapaavalintaista osuutta laajennettaisiin. Tämä voisi vielä entisestään elävöittää paitsi kunkin soittajan antamaa kuvaa taitelijuudestaan, myös sitä teosten kirjoa, joka kilpailussa kuullaan.

Risto-Matti Marin