Tuloksista ja "kotiin päin" vetämisestä

Välierän soittajalistasta pistää silmään pari mielestäni kiinnostavaa seikkaa. Edellisten Maj Lind-kilpailujen finalisti Daniel del Pino putosi nyt jo alkuerissä. Tässäpä oiva osoitus siitä miten suhteellisia nämä kilpailut ovat. Joskus on huono päivä, joskus hyvä, joskus hyvät kappalevalinnat, joskus ei. Joskus on sellainen tuomaristo, joka pitää, joskus ei. Ei tästä voi vetää sellaista johtopäätöstä, että Pino olisi yleisesti ottaen huonompi pianisti nyt kuin viimeksi!

Matilda Kärkkäisen putoaminen oli minusta vääryys. Hänen soittonsa oli erinomaisesti balansoitua ja jokseenkin virheetöntä. Hän esitti mielestäni aivan parhaisiin kuuluneen Ligeti-esityksen (Cordes à vide) ja hänen esityksensä Olli Mustosen Balladista oli puolestaan vakuuttavimpia virtuoosinumeroita. Muutenkin erikoista, että ensimmäisen päivän osallistujista pääsi vain yksi (Maria Mazo) jatkoon. Oliko tuomaristolla vielä orientoituminen kesken?

Voinpa tässä jo mainita omat kolme suosikkiani toiseen erään päässeistä. En kuullut kaikkia, joten en lähde laittamaan koko porukkaa järjestykseen. Lisäksi suosikkilistani saattaa muuttua, kunhan kuulen esimerkiksi Marko Mustosta ja Maria Mazoa...
Aivan huipulla on omassa arvioinnissani korealainen Yoonjung Han. Aivan ilmiömäinen soittaja! Paitsi että soitto on jollain hämmentävän itsestäänselvällä tavalla puhdasta, on myös tulkinta jotain huikeaa. Esimerkiksi ensimmäisen erän Haydn-esitys oli aivan mykistävä.
Toinen suosikkini oli Violetta Khachikian, jonka ohjelma rakentui upeaksi kaareksi. Hän on huipennuksen mestari. Rahmaninovin etydin huipennus oli nimittäin aivan mielettömän hyvin rakennettu. Tuntui, kuin koko hänen siihenastinen ohjelmansa olisi pyrkinyt kohti tuota hetkeä. Tämän jälkeen hän vielä vakuutti Prokofjevin etydillä op. 2 nro 3 ja etenkin Nagovitsynin Tokkatalla, jonka nuotit päätin saman tien etsiä käsiini.
Kolmas suosikkini, Irina Zahharenkova, ei mielestäni aivan onnistunut Lisztin etydissä (toisin kuin Samuli Tiikkaja Hesarissa antoi ymmärtää), mutta muuten hänen soittonsa oli upeaa. Hän kaivoi kappaleista syvämerkityksiä hyvin persoonallisella tavalla. Mahtavaa Mozartia, Bachia, Chopinia ja Ligetiä!

Mainitsenpa vielä Sofya Gulyakin, joka herätti hieman ristiriitaisen reaktion. Yhtäältä kyseessä on aivan käsittämätön taituri. Nopein tekniikka koko kilpailussa. Toisaalta hän myös soitti melkein kaiken liian nopeasti. Lisztin La Campanella ja Gubaidulinan Chaconne olivat mahtavia, mutta esimerkiksi Clementin sonaatti oli kuin kokoelma supernopeita asteikkoja ja murtosointuja ilman selkeää karaktääriä. Hän kuitenkin muotoili fraaseja, joten soitto ei suinkaan ollut tylsää kuultavaa. Myös puhtaus oli huippuluokkaa - siis ei virheitä käytännössä lainkaan. Omalla tavallaan kiinnostava soittaja, jonka voi sangen huoletta olettaa pääsevän finaaliin. En silti veikkaisi voittajaksi ensimmäisen erän perusteella.

Sitten toiseen aiheeseen. Suuren suomalaismäärän pääsyä välieriin jo ehditty epäillä vilunkipeliksi tuomariston taholta. Epäilevillä on kuitenkin ehkä hieman erheellinen käsityksiä Maj Lind -kilpailusta.

Ensinnäkin: Kenen kotiin päin vedetään? Seitsenhenkisessä tuomaristossa on kaksi (2) suomalaisjäsentä. Puheenjohtajalla on nimittäin myös äänivalta. Silti kahdenkaan suomalaisjäsenen on mahdotonta muokata tuloksia kovin merkittävästi.

Toisekseen: Tässä ei ole kyseessä pianonsoiton MM-kisat. Maj Lind -pianokilpailu on vain yksi kansainvälinen kilpailu muiden joukossa. Pianokilpailuja on ainakin toistasataa ympäri maailmaa, ja Maj Lind ei ole ainakaan vielä kaikkein merkittävimpien kisojen joukossa. Tästä seuraa se, että tänne tulee hieman vähemmän kansainvälisiä huippuja kuin niihin merkittävimpiin. Sen sijaan Suomalaisia osanottajia oli jo alkukilpailussa paljon, neljäsosa osallistujista.

Kolmanneksi: Pianonsoiton taso on Suomessa vallan mainio tällä hetkellä. Jatkoon päässeet suomalaispianistit soittivat ihan oikeasti tosi hyvin, eivätkä todellakaan jääneet ulkomaalaisten varjoon. Koettakaa hyvät ihmiset päästä kuulemaan välieriä paikan päälle, niin voitte melko varmasti todeta tämän ihan käytännössä!

Risto-Matti Marin