Sisältö


Konserttofinaali alkoi sähköisesti

Tunnelma oli tiivis jo runsaan väkimääränkin vuoksi Finlandia-talolla, kun konserttofinaalin kolme ensimmäistä soittajaa päästettiin vauhtiin. Aivan aluksi täytyy todeta, että onpa tuo sali vain aivan käsittämätön akustinen katastrofi! Istuin seitsemännellä rivillä keskellä, josta pianoon oli n. 10-15 metriä. Silti soitin kuulosti melkein halvan sähköpianon kaltaiselta. Vaikka diskantin äänet kilisivätkin mukavasti, ei soittimesta mitenkään kovin lämmintä sointia tullut. Tämä oli soittajasta riippumaton piirre. Sen sijaan soittajien välillä kyllä syntyi eroja sen mukaan kuka tässäkin tilanteessa sai eniten sävyjä esiin. Orkesteri puolestaan soitti kauttaaltaan todella hienosti. Leif Segerstam on mahtava kapellimestari, jonka johtamana orkesteri oli yhtä aikaa säestävä ja teosten tukipilareita kannatteleva. Harvinaisen upeaa kilpailufinaalisäestystä!

Finaalin aloitti Yoonjung Han, jonka esitys Lisztin Es-duurikonsertosta oli todella ammattimainen ja puhdas. Hän soitti hyvin viimeistellysti ja yhteistyö orkesterin kanssa sujui oivallisesti. Silti jotain tuntui jäävän puuttumaan. Ehkä se todella henkilökohtainen ote, joka olisi puhutellut jotenkin syvemmällä tasolla oli se, mitä jäin kaipaamaan. Siitä huolimatta: Oikein hyvä esitys Lisztin konsertosta. Varsinkin loppupuolen kimmeltävät kuvioinnit soivat hienosti.

Violetta Khachikian valloitti taas! Heti ensimmäinen pianon fraasi oli koskettava niin aidolla tavalla, että vasta nyt oikeastaan huomasin, mitä ensimmäisestä esityksestä ehkä hieman puuttui. Khachikian muotoili ensimmäisen osan mahtavasti. Myös hankala huipennus meni orkesterin kanssa aivan yhtä aikaa. Khachikianin sointi oli solidilla tavalla kantava, eikä voimakkaimmissakaan paikoissa meluisa. Toisessa osassa oli muutamia pieniä epäpuhtauksia, mutta niiden takaa pystyi kuulemaan sen idean, jota soittaja yritti toteuttaa. Ne ideat olivat kiinnostavia. Virheet olivat täysin toissijaisia musiikin intensiteettiin nähden. Viimeinen osa oli myös osoitus siitä, miten pianon voi saada soimaan väkivallattomasti ja muotoilla virtuoosisatsiakin musiikillisesti. Khachikian ei näyttänyt aluksi aivan tyytyväiseltä esitykseensä. Ehkäpä pienet epäpuhtaudet tai minimaalinen toisen osan lopun unohdus jäivät harmittamaan. Yleisöä ne eivät jääneet selvästikään vaivaamaan. Sen verran lämpimät suosionosoitukset Khachikian sai.

Roope Gröndahl soitti Tshaikovskin ensimmäisen pianokonserton voimakastahtoisesti. Hänellä on poikkeuksellinen kyky olla solistina. Hän osaa soittaa koko ajan yhtä aikaa orkesterin kanssa ja kuitenkin samalla tulkita musiikkia aivan niinkuin itse haluaa. Tämä ominaisuus on kullanarvoinen! Gröndahlilla oli selkeitä tulkinnallisia päämääriä, joita hän toteutti ikäisekseen ihailtavalla tavalla. Motorista kapasiteettia hänellä on myös - mitkä vuoro-oktaavit! Havaitsin hänen soitossaan kuitenkin myös sellaisia piirteitä, joissa olisi hieman parantamisen varaa. Ensinnäkin soinninhallinta. Roopen fortissimot ovat totta vieköön suuria, mutta niistä puuttuu sellainen hallittu kiinteys, joka esimerkiksi Khachikianilla oli. Toisaalta lyyrisempi fraseeraus voisi olla vielä loogisempaa ja hallitumpaa. Gröndahlin pianissimoista kuultiin hienoja näytteitä muutamassa paikassa, mutta tuntui, että hän olisi voinut rakentaa kokonaismuotoa vielä monipuolisemmalla sointipaletilla. Toinen seikka, johon kiinnitin nyt huomiota kieltämättä aika häiritsevänä tekijänä, oli väärien äänten paikoitellen sangen runsaslukuinen esiintyminen hänen soitossaan. Joka tapauksessa erittäin lupaava tulevaisuuden solistinimi tämä Roope Gröndahl. Yleisö palkitsi nuoren lahjakkuuden huimin aplodein.

Risto-Matti Marin

Kommentit

jatkoa

"Roopen menestystä ei ole helppo veikata. Vähän samantyylisellä meiningillä on tuomaristo tähän astikin tykännyt, joten saattaapa R olla korkeallakin. "

Toivottavasti tuomaristolta löytyisi kuitenkin jäitä pusseihin sen verran, että malttaisivat antaa tämän lahjakkuuden hedelmän kypsyä sopivasti ennen poimintaa. On niin monia surullisia esimerkkejä siitä, mitä käy, kun nuori superlahjakkuus joutuu (pääsee) maineeseen ja rajattomien työtilaisuuksien äärelle liian varhain. Toivon, että Roope tulee ja lunastaa paikkansa pianistien keskuudessa sopivassa vaiheessa riittävästi kypsyttyään, ja etteivät tuomariston mahdollisesti palkitsevat ratkaisut "kauaskantoisuudessaan" turmelisi tämän pianistin tulevaisuutta. Kyse on kuitenkin vasta hänen ensimmäisestä suuresta kansainvälisestä kilpailustaan.

Pienoinen pelottava ennakkoaavistus tuomariston tulevasta ratkaisusta on jo nyt kuitenkin ilmassa, kun on seurannut tuomariston yleistä linjaa tässä kilpailussa ja mm. puheenjohtajan julkilausumia.

Siitä huolimatta, menestystä jäljellä oleville kilpailijoille ja kiitokset kaikille kilpailijoille antoisista ja taidokkaista musiikkielämyksistä!

Vielä yksi about samaa mieltä

Minusta Han soitti aika tavanomaisen tulkinnan Lisztistä, riskejä vältellen ja hyvin ammattitaitoisesti. Henkilökohtaisuutta tai lämpöä ei tulkinnassa ollut, mutta teknisesti esitys oli moitteeton. Varmasti soitti juuri niin kuin halusi. Tällaista on kuitenkin kuultu sata kertaa aiemminkin. Ihmettelen jos tällä ollaan ihan kärjessä.

Violettan käsittelyssä flyygeli soi kauniisti, musiikilliset ajatukset välittyivät kuulijalle selkeästi ja kaunopuheisesti ja soitto oli teknisesti suvereenia vaikka pieniä harmittavia lipsuja sattuikin. Tällä soittajalla on persoonallisuutta ja tenhovoimaa. Toivottavasti saa korkean palkinnon.

Roopen soitto oli näyttävää ja pojalla riittää karismaa vaikka muille jakaa. Hän on myös erittäin vahvasti eläytyen mukana tulkinnassaan. Esitys tosin oli soitannollisessa mielessä melko karkeasyinen ja melkeinpä joka fraasissa meni jotain hutiin. Eli ei nyt tällä kertaa saanut Roope ihan menemään. Tosin soitosta kuulee, että ennen pitkää Tsaikkari on kaverille ihan suupala.
Toinen osa soi kylläkin välillä aika mukavasti. Kolmannessa osassa pääteemasta jäi useimmat sävelet kuulematta ja sivuteeman käsittely oli sanoisinko mielenkiintoinen temponkäsittelyllisesti.
Roopen menestystä ei ole helppo veikata. Vähän samantyylisellä meiningillä on tuomaristo tähän astikin tykännyt, joten saattaapa R olla korkeallakin.

Eilisillasta henk.koht mielipide alla. Ja mielestäni erot olivat jopa aika isot.

1)Violetta
2) Han
3) Roope

Samaa mieltä minäkin

Erittäin karkeasti sanoen Violetta oli mielestäni ainoa joka soitti musiikkia, muut kaksi soittivat pianoa. (Mikä tietysti on myös suotavaa pianokilpailussa :-)

Yhdyn edelliseen

Jep. Kaikki kunnia Roopen ansiokkaalle ja taitavalle soitolle, mutta mielestäni olisi hyvä antaa hänelle vielä muutama vuosi aikaa kypsyä taiteilijana ja muusikkona eikä lanseerata häntä jo nyt suomalaisen pianomusiikin suurena supertähtenä ja -tuotteena. Roopen iässä kehitys on erittäin nopeaa, ja jos maltamme odottaa vielä pidemmälle kuin tämän kisan palkinnonjakoon, saatamme vielä nähdä ja kuulla jotain, mitä emme tämän kisan perusteella olisi osanneet edes kuvitella.

Oma suosikkini keskiviikkopäivän soittajista oli Violetta Khachikian. Hän kommunikoi kaikista parhaiten musiikin sekä orkesterin ja yleisön välillä. Hänessä on myös habitukseltaan ja soinniltaan eniten ainesta suurille konserttiestradeille.

Tsemppiä tämän illan finalisteille!

-V

Naiset oli rautaa keskiviikkona

Hei! Ettekö osaa ollenkaan arvostaa Yoonjungin ja Violettan upeita esityksiä, joihin orkesterikin meni mukaan täysillä? Kaikki oli yhtäaikaa sekä harkittua että tuoretta, ja tekniikka oli soittajilla hallussa.
En halua haukkua ketään joka on päässyt näin pitkälle soitossaan, mutta tämän jälkeen nuoren miehen soitto kuulosti melko karkeasointiselta. Samoin tempot ja yhteissoitto huojuivat, mutta se voi johtua kokemattomuudesta ja akustiikan ongelmista.

Viimeisimmät kommentit