Sofya Gulyak räjäytti yleisön finaalin lopuksi

Oli ehkä huonosti muotoiltu, ei provo. Tarkoitin lähinnä sitä, että suuret salit täyteen vetävät solistit tuntuvat - valitettavasti, jostain syystä - tarvitsevan ominaisuuksia, joita harvemmin naisilta löytyy.

Jos nyt itsekin miettii 10 pianistia joita mieluimmin kuuntelisi täyden orkesterin solistina, niin ei siihen ryhmään montaa naista mahdu. Jostain syystä. Ehkä siihen ryhmään tuli nyt yksi nainen lisää.

MItä ihmettä tarkoitat "kamaripianisteilla" ja "todellisilla tähdillä"? Miten määrittelet eron Chopinin, Rahmaninovin tai minkä tahansa muun musiikin soittamisessa vaadittujen taitojen välillä?
Oliko kirjoituksesi pelkkää provokaatiota?

Tuossa juuri ennen toista finaalipäivää ihmeteltiin kimpassa sitä, onko piano miesten vai naisten soitin. Todettiin, että todella harvoin - jos koskaan - naiset pystyvät soittamaan raskaampia konserttoja vakuuttavasti. Täytyy olla osin voiman ja ulottuvuuden, osin jotain heittäytymisen ja riskinottokyvyn puutetta. Päätettiin, että naisista voi tulla hyviä kamaripianisteja, mutta todellisiksi tähdiksi heistä ei valitettavasti kertakaikkiaan ole.

Sitten tulee tuollainen lyhytsorminen Gulyak joka veti lähes parhaan Rahmaninovin kolmannen mitä ikinä olen livenä kuullut. Ja niitä on kymmeniä. Ehkä Gergely Boganyi pääsee vielä edelle, Sokolovkin jää. Eikä pelkän voiman tai tekniikan ansiosta, vaan yhdistettynä herkkään kauniiseen kosketukseen ja sisäistettyyn tulkintaan. Juuri tuo kosketus ja soinnin puhtaus kiinnitti huomion heti aluksi ja vasta jälkeenpäin tuli huomattua se tykitys/tekniikkaosasto.

Vaikea kilpailjoita on verrata koska soittivat eri kappaleita, mutta kyllä Gulyakilla oli kaikki palikat niin kohdallaan kuin olla voi. Sitä tuon konserton soittaminen vaatii. Chopinit ja muut mittaavat eri asioita, eivätkä vaadi ihan niin monipuolista osaamista ja näkemystä. Siksikin voitto meni oikeaan osoitteeseen. Kerrankin.

Olet varmasti oikeassa, ja kuulinkin tosiaan vain finaalin.
Nimim. "Just niin"

Harva varmaan kiistääkään Sofyan voittoa finaalin perusteella, olihan Rahmaninov huikea. Mutta hänellä vaan tuntuu olevan taipumus tarttua ihan kaikkeen repertuaariin kovin samanlaisella otteella. Sooloresitaaleissa hän oli välillä suorastaan ärsyttävä, mutta finaalissa taas juuri oikea nainen (!) siihen kappaleeseen.

Olen samaa mieltä nimim. "paras voitti" kanssa sijoituslistasta.
Ja kyllä Sohvi soitti niin upeasti, että kuuntelisin sitä yhä uudestaan! Alla asia on kuvattu niin hyvin, että en osaa kirjoittaa paremmin. Voisi vain lisätä, että vaikka esitys oli voimakas, se ei ollut yhtään meluisa. Ainoa negatiivinen puoli oli turhan nopea jakso konserton alussa.
Myös Markon Tsaikovski vaikutti minuun suuresti, ja Violetta ja Yoonjung.

Hyvin sanottu (tarkoitan koko edellistä kommenttia). Kiilailu tietyissä sopivissa paikoissa tuntui harkitulta eikä orkesteri ehtinyt tajuta sitä vaan jäi jonnekin sunnuntai-iltapäivää viettämään hoksottimet hämäläisinä.

En tajua tätä keskustelua. Jokaisella finalistilla oli hyveensä ja puutteensa, mutta siitä ei pääse mihinkään että Sofyan esitys Rahmaninovista oli aika käsittämätön. Nopeita tempoja joo, mutta soundillaan, tummalla puhuttelevuudellaan ja jokaisen äänen selkeydellä esitys peittosi helposti muut finalistit.

Outoa etteivät ihmiset kuulleet musiikkia Sofyan tulkinnasta; mielestäni esityksessä oli virtuositeetin lisäksi upeita kuuntelevia hetkiä ja nimenomaan sitä rajua, temperamenttista slaavilaista tuskaa ja repivyyttä mitä pitääkin olla. Harvoin olen kuullut Rahmiksen 3. esitettävän noin!
Sitä paitsi jos orkesteri ja solisti eivät olleet yhdessä, ei se tässä tapauksessa ollut täysin solistin vika. Vilkaisu viulujen ja sellojen takapultteihin ja HKO:n yleiseen jähmeyteen, ei ole ihme ettei porukka tullut temperamenttisen venäläisen matkaan mukaan.

Kuunnelkaa muuten Argerichin livelevy samasta konsertosta; tempot ovat hänellä päätähuimaavat myös!

Some like sculptures made of steel

keskustelua. Minä en olisi kyennyt soittamaan ensimmäistäkään noista konsertoista lähellekään niin kuin nämä kaikki kilpailjat, mutta silti katson saavani olla jotakin mieltä esityksistä. Gulyakin taitoa voi ihailla, ja kun nyt kilpailussa ollaan, niin sovitaan vaan niin että teräksisin kilparatsu voitti, en purnaa. Mutta kun puhutaan taiteesta ja siitä minkälaisesta taiteesta itse saan jotakin irti, se ei pianonsoiton kyseessä ollessa ole Gulyakin soitto - enkä nyt puhu pelkästään finaaliosuudesta.

Ei ole kyse vain relatiivipronominista, vaan teoksen, tulkinnan ja myös toteutuskyvyn arvioimisesta. Arvostaminen ei ole riittävä määre kilpailun edellyttämille komparatiivimuodoille. Arvostaa voi ketä vaan joka viitsii lähteä kilpailemaan, eikö vain?

Hei Rahmis; retoriikkasi viittaa siihen, että olet aito rokkari; kierrät kaiken kritiikin vetoamalla "mee vittu ite vetään lavalle" - ei kai tässä nyt kukaan itseään kritisoi, vaan kilpailijoita verrataan toisiinsa - vaikea tajuta?

T: Vicente Vasks

Menisin mielellään soittamaan.(jos vain osaisin). Itsestäänselvyys, että kaikki arvostaa jokaista esitystä. Tässähän on kyse siitä ketä esittäjistä arvostaa enemmän muita

Kyllä pitää arvostaa tällaista esitystä. Arvostelija menköön itse soittamaan teoksen lavalle orkesterin kanssa niin johan tippuu hampaat suusta.

piti sanoa konsertosta eikä konsertista. heh.

Tämähän on vain mielipidekysymys. Itse en pitanyt Zahharenkovasta pätkääkään. En saanut Chopinin täydellisestä konsertista irti mitään. Mielestäni huonoin tulkinta mitä olen kyseisestä teoksesta kuullut. Mutta tämähän on vain mielipide

Ihmetyttää miksi Zahharenkova jäi niin alhiselle sijalle, mielestäni hän oli pianisteista paras. Gulyak kiilaili tosiaan niin rajusti että ainakin minun kuuntelunautintoani se haittasi suuresti - ei riitä että soittaa nopeasti ja volyymillä, monien muidenkin asioiden pitää olla kohdallaan. Luulisi että tällainen tekninen valmius olisi jo tämän tason pianisteilla itsestäänselvyys - annetaanko se sitten sen takia anteeksi, että yrittää soittaa tosi nopeesti - vaikka se olisikin nopeammin kuin mihin pystyy?

juuri se järjestys minkä minäkin olisin tuomarina valinnut. Paitsi vähän arvelutti, olisinko sittenkin laittanut Violettan 2. sijalle ja Gröndahlin 3:lle

Miksi kaikkeen venäläiseen ja mm. Rahmaninoviin (em. "Volodos ja Sokolov") liitetään aina "hyveenä" titaanisuus? Toki muhkea soitto tuntuu usein fyysisen vaikuttavalta, ikään kuin diskobiitti 110dB rintalastassa, mutta usein jää kaipaamaan niitä hiljaisten sävyjen kirjoja joita sävelmaailma on tulvillaan. Tämä pätee niin pianisteihin, orkestereihin kuin kaikkiin muihinkin musiikinalan tekijöihin. Voitaisiinpa täällä Suomessa kuulla edes joskus jotain vastaavaa kuin mihin vaikkapa yhdistelmä Wiener Philharmoniker & Radu Lupu pystyisivät - mitä tulee väri- ja dynamiikkaskaalaan.

Hiljaisista sävyistä kiitosta ja krediittiä Violettalle, hänen sormistaan ja sielustaan saattoi havaita pppp:n ja ppp:n hiuksenhienon eron.

2 sijasta eteenpäin täyttä paskaa.oikea tulos:gulyan, violetta, irina, mustonen, korealainen, gröndahl

kuuluu siihen ihmisryhmään, joka osaltaan on saattamassa länsimaista taidemusiikkia hautaan; jos tämä genre halutaan pitää erillään ympäröivästä todellisuudesta "sivistykseen" ja "korkeatasoisuuteen" vedoten, kielletään se, että länsimainen taidemusiikki on musiikeista vaarallisinta, sillä se herättää kuulijassa ajatuksia ja tunteita, ja jos valtiovalta tajuaisi taiteesta edes jotain, olisi länsimainen taidemusiikki jo ajat sitten kielletty mieltä provosoivana hapatuksena, mutta ilmeisesti jotkut haluavat museoida ko. genren sivistyneeksi viihteeksi(?)...

mun "hoitoni"kaaa siellä ja hyvin se soitti (sohvi)nimitäin -sen takii me oikeestans lähettiinki kon tykätiin ikoinaan siint loisto leffasta misä sen soittas
(rahmanoniv)se joku ihme aussi kundi Katsoiko
kukaan? eik muuten olu eka kerta vaan on kuultu se
maailmalla kon matkustellaan aik ahkerasti useammanki kerra mm sen jonku norski(?)kundin
soitamana (leif joku?) ja sit ol sellanen kon berezovski
(ei se miljonääri-liikemies vaan täää ol pianisti!) ja ol
muitakin munt ei muisteta nimii

Tätä tää on. Maailmassa on 600 pianokilpailua. Aina tulee uusia voittajia ja vain persoonallisimmat jäävät elämään. Jokainen voittaja tekee muutaman sinfoniaorkerikierroksen ja sitten tulee uudet voittajat. Money makes the workd go round and boring...

Sinulla on toki oikeus omaan mielipiteeseesi, Risto-Matti, mutta minusta Sofya oli massaan hukkuva konserttipianisti - näitä ulkoisesti näyttävästi soittavia koneita maailman lentokentät ovat pullollaan.

Violetta, Irina & Marko; kiitos teille upeista hetkistä finaalissa!

Tuomaristo koostui taas kerran puolikuuroista pikkurillin nostelijoista, mutta tämmöistä tämä länsimainen korkeakulttuurimafia nyt sitten on...

Vicente Vasksille: voi kun on köyhyys huipussaan. Meillä on rikas ja ilmaisuvoimainen kieli, minkä takia en toivo näille sivuille v-tyyliä. Alatyylin ilmaisut kuuluvat jonnekin aivan muualle kuin korkeatasoiselle Maj Lind -sivustolle.

Onnea Sofya! Paras voitti

Ai että irinoita ja violettoja on neljätoista tusinassa? Olen vahvasti eri mieltä. Irina Z. ja Violetta K. olivat tämän kilpailun suola! Gröndahl on tulevaisuuden lupaus, Gulyak taas pelkkä mörssäri, taitava pianisti muttei mitään varsinaisesti kiinnostavaa. Rahmaninov oli taituruudessaan hieno, mutta en olisi kiinnostunut kuulemaan sitä enää toista kertaa. En myöskään ole kiinnostunut ostamaan mitään hänen levytyksiään, mutta jos Irina tai Violetta levyttävät jotakin, koetan hankkia ne levyt käsiini ensi tilassa.

Joo. Gulyak ja Gröndal ovat ehdottomasti kisan suola. Muita kilpailijoita on neljätoista tusinassa. Valitettavasti.