 |
|
Hae
YLEstä:
|
|
|
|
|
|||||||
Kieli ja murteetNäytetään kieltä -sarjan viimeisessä osassa kierretään ympäri maata kahdeksalla murrealueella. Mukana on muun muassa Jussi Lampi, joka on taustaltaan savolainen eteläpohjalainen. Verjnuarmu on kuopiolainen savometalliyhtye, jonka musiikissa savon murre yhdistyy raskaaseen tuomiopäivän soitantaan. Heli Laaksonen todistaa, ettei murre todellakaan ole pakinakieltä. Pipamiäs Hannu Hyttinen Tampereelta tunnustaa, että tamperelaiset ja turkulaiset ovat sukulaissieluja. Kirjailija Oiva Arvola rähisee peräpohjolan murteen hoon epäasiallisesta käytöstä. Maailma on totta omalla murteella, sanoo suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja Harri Mantila. Viimeisen jakson henkilögalleria löytyy täältä. Aiheesta lisää: SLANGI Helsingin slangin arvioidaan syntyneen 1800-luvun lopulla. Helsinki oli vielä 1860-luvulla täysin ruotsinkielinen kaupunki, mutta teollistumisen vuoksi kaupunkiin muutti maalta runsaasti suomenkielisiä asukkaita. Työläisalueet olivat kaksikielisiä, eikä kielirajoja korostettu. Tässä ilmapiirissä syntyi työläiskortteleihin stadin slangi, josta tuli erikielisten yhteinen kieli. Myöhemmin slangista tuli suomenkielisten oma kielimuoto. Varsinainen slangin kultakausi oli 1900-luvun alkupuolella sodanjälkeiseen aikaan asti. Slangi oli ennen muuta poikien ja nuorten miesten kieli. Tätä slangin vaihetta kutsutaan vanhaksi slangiksi. 1900-luvun jälkipuoliskolla slangi muuttui yhä selvemmin koululaisten ja nuorten kieleksi; syntyi ns. uusi slangi. Koululaiskielenä sen käyttö tuli tutuksi myös muualla kuin Helsingissä. Slangi liittyi nuorisokulttuuriin, viihteeseen ja amerikkalaistumiseen. 1970-luvulta alkaen slangi on alkanut eriytyä eri harrastuspiirien ja nuorisokulttuurien mukaan. Slangia alettiin käyttää kirjallisuudessa jo 1900-luvun alkupuolella. Aluksi sitä käytettiin kuvattaessa romaaneissa koululaisten ja ylioppilaiden repliikkejä. 1960-luvullaPentti Saarikoski toi slangin kirjallisuuteen kääntämällä teoksen Sieppari ruispellossa. Se on kirjoitettu kokonaan slangilla ja puhekielellä. Tämän jälkeen slangia on käytetty runsaasti kaunokirjallisuudessa, romaaneissa, pakinoissa, muistelmissa, runoissa. Lisätietoa slangista: Heikki ja Marjatta Paunonen: Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii. WSOY 2000. Slangisanakirja, joka palkittiin Tieto-Finlandialla v. 2001. www.slangi.net Murteet Murteita voidaan tarkastella vanhoina aluemurteina. Näytetään kieltä -ohjelmassa on esitetty näytteitä tällaisista murteista kahdeksan kappaletta. 1. Lounaismurteet 2. Hämäläismurteet 3. Eteläpohjalaiset murteet 4. Keski- ja pohjoispohjalaiset murteet 5. Peräpohjalaiset murteet 6. Savolaismurteet 7. Kaakkoismurteet 8. Stadin slangi Murteet ovat muuttuneet muuttoliikkeen ja tiedotusvälineiden vaikutuksesta. Suurten kaupunkien ympärille on syntynyt omaleimaisia puheentapoja, joita kutsutaan aluepuhekieliksi. Ne eivät ole samanlaisia kuin ympäröivä murre, mutta eivät yleiskieltäkään, ei liioin kaupungeille tyypillistä slangia. Murteet ovat nousseet 1990-luvulla uudella tavalla esiin. On syntynyt murreseuroja, murrekilpailuja ja murteella kirjoitettua viihdettä, ennen muuta sarjakuvia. Lisäksi murteita käytetään tietoisesti imagon ja mielikuvien rakentamiseen. Vanhat aluemurteet Suomen vanhat aluemurteet jakaantuvat kahtia, itä- ja länsimurteisiin. Pääjako on syntynyt siitä, miten d-äänne esiintyy: idässä d katoaa (käen 'käden', veessä 'vedessä'), lännessä d tai sen vastine voi esiintyä tai korvautua muilla äänteillä (kären, kälen, käden). Itämurteet jakaantuvat kahtia: savolaismurteet ja kaakkoismurteet. Savolaismurteita puhutaan Etelä-Savosta Kainuuseen. Myös Pohjois-Karjalassa puhuttavaa murretta nimitetään savoksi, samoin Jyväskylän ympäristön murretta. Kaakkoismurteita puhutaan Suomen puolella Kymenlaaksosta Imatralle ja Lappeenrantaan. Tätä murretta usein nimitetään karjalan murteeksi, mutta kielentutkijoiden vanhoissa luokituksissa ei puhuta karjalan murteesta. (On olemassa karjalan kieli, ja sitä puhutaan ennen muuta itärajan takana; jonkin verran karjalanpuhujia on myös Suomen puolella.) Kaakkoismurteista lisää www.ekarjala.fi. Länsimurteita on useampia, eivätkä ne ole niin yhtenäisiä kuin itämurteet. Lounaismurteita puhutaan Turun ja Rauman tienoilla. Tämän murteen on osoitettu olevan lähempänä viroa kuin muut Suomen murteet. Hämäläismurteita puhutaan Tampereelta etelään; Helsinki kuuluu vanhastaan hämäläismurteiden alueelle. Eteläpohjalaismurteita, keski- ja pohjoispohjalaiset sekä peräpohjalaiset murteet ovat kukin oma murretyyppinsä. Peräpohjalaismurteita muistuttaa Ruotsin puolella Tornionjokilaaksossa puhuttava suomalaiskieli, ns. meänkieli. Ruotsissa tätä kieltä nimitetään omaksi kielekseen, ei suomen murteeksi. Itä- ja länsimurteiden välillä on joitakin sanastojakoja. Itä - Länsi vasta - vihta huivi - liina ilta - ehtoo ruveta - alkaa tuima - suolaton tie - raitti Kun suomen kirjakieltä on kehitetty, on sanasto saanut runsaasti vaikutteita sekä idästä että lännestä. Näin kirjakielessä on runsaasti esimerkiksi luontosanastoa, metsien ja peltojen nimityksiä. Nykyisin yleiskielessä käytetään vaihdelleen monien murteiden ilmauksia. Vanhojen murteiden tutkimus Kaikkia Suomen pitäjänmurteita on tallennettu Suomen murteiden sana-arkistoon ja nauhoitearkistoon. Nämä kokoelmat kuvaavat Suomen aluemurteita sellaisina kuin niitä puhuttiin maatalousvaltaisessa Suomessa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Näiden kokoelmien perusteella laaditaan Suomen murteiden sanakirjaa. Tästä lisää www.kotus.fi/sanakirjatyö. Linkistä löytyy myös murretesti. Murteiden muuttumista on tutkittu ns. murteenseuruuhankkeessa. Siinä on kuvattu kymmenen paikkakunnan kieltä kymmenen vuoden välein. Tutkijat ovat haastatelleet eri-ikäisiä ihmisiä ja kuvanneet siten paikkakunnan murteiden muutosta. Tutkimuksen mukaan murteet eivät ole häviämässä, eivätkä murteiden väliset erot tasaannu, vaikka ne muuttuvatkin. Murteiden seuruusta lisätietoa www.kotus.fi/tutkimus/puhuttukieli (ks. myös Turun yliopiston suomen kielen laitos www.utu.fi/suomi/tutkimus). Aluepuhekielet Aluepuhekielet ovat kaupunkien puhekieliä. Niissä kuulee edelleen murrepiirteita, vaikka monet murteellisuudet ovat tasoittuneet ja mukaan on tullut radiosta ja yleiskielestä tuttuja muotoja. Vaikka monet murrepiirteet tasoittuvatkin, edelleenkin on helppo kuulla, mistä päin Suomea puhuja on. Vanhat pronominimuodot (mä, mää, mnä, mie, minä) alkavat väistyä ja yhä laajemmalla käytetään eteläsuomalaisia muotoja mä, mulle, multa, mulla. Murteet ja kielenkäyttö muuttuvat koulutuksen ja muuttoliikkeen myötä. Kieleen tulee yhä enemmän myös sosiaalista ja tilanteenmukaista vaihtelua. Kukaan ei puhu vain yhtä kieltä vaan vaihdellen tilanteen mukaan. Murteet ja nykyaika Murteet ovat tulleet suosioon 1990-luvulla. Samankaltainen ilmiö on löydettävissä muualtakin Euroopasta. Alueellisuus, paikallisuus, juuret ja kielen omaleimaisuus ovat arvostettuja, ja niitä ilmaistaan monin tavoin. Tätä on tulkittu globalisaation ja kansainvälisyyden vastavoimaksi, mutta kyse voi olla myös siitä, että nykyihminen on tietoinen kielestään ja sen käyttömahdollisuuksista. Murteita ei enää koeta merkiksi eriarvoisuudesta tai oppimattomuudesta. Päinvastoin, niiden avulla voidaan ilmaista omaa kotiseutua ja omaan persoonaan kuuluvia ominaisuuksia. Kirja- ja yleiskieli ovat kaikkien ulottuvilla, ja jokainen voi halutessaan valita sen kielimuodon tai niiden kielimuotojen yhdistelmän, jonka katsoo kuvaavan itseään parhaiten. Murteita on alettu kirjoittaa kirjakielen tapaan. Aluksi murretta käytettiin puhekielisissä repliikeissä, kuten Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassa. Linna ja hänen kustantajansa suhtautuivat murteisiin niin vakavasti, että repliikkien kieliasu tarkistutettiin murteiden asiantuntijalla. Kirjakielen rinnalle murteen toivat ensimmäisenä Hjalmar Nortamo ja Kalle Väänänen. Nortamo kirjoitti raumanmurteella ja Väänänen savoksi. Uudemman murrekirjallisuuden aallon aloitti Rosa Liksom kirjoittamalla peräpohjalaismurteella. Uusimmassa murrekirjallisuudessa on käännetty mm. Aku Ankkoja, Asterix-sarjakuvia ja Raamatun katkelmia, 10 käskyä, vaaliohjelmia. Murreyhdistykset julkaisevat uutisia joko paikallisradiossa tai omina lehtinään. Turun murteella 1. käsky kuuluu näin: "Mää ole Herra, su Jumalas. Eikä sul sit muit jumali saiska olla. See et tunte Jumala, o meijä elämäs kaikkest tärkkemppä, vois sanno vaik elämän kruntiks." (Turkulaisten katekismus, kääntänyt Harri Raitis) Pirjo Hiidenmaa Osa 8: Kieli ja murteet HENKILÖGALLERIA Oiva Arvola on Rovaniemellä asuva opettaja, kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, joka on kirjoittanut saagoja, romaaneja, runoja ja näytelmiä. Teoksissaan Oiva Arvola käyttää murretta, joka on lähinnä Tornionlaakson murretta. Arvola on myös Yliperän sanakirjan tekijä. Toimittaja Hannu Hyttinen on tutkinut laajalti tamperelaisuuden eri ilmenemismuotoja ja julkaissut mm. Pipa päässä rotvallir reunalla –nimisen Tampere-Suomi -sanakirjan. Kaisa Ikola on Lapua-Seuran sihteeri ja Lapuan paikallishistoriasta kirjoittanut tutkija, joka työskentelee historiamatkailun parissa projektisuunnittelijana. FM Markus H. Korhonen on mm. Mannerheimiin perehtynyt kulttuurihistorioitsija sekä tapakouluttaja ja suomalaisten tapojen puolestapuhuja. Heli Laaksonen on lounaismurteella kirjoittava kirjailija ja runoilija. Kaisu Lahikainen on lappeenrantalainen opettaja ja suomentaja, joka on mm. kääntänyt Asterixin kaakkoissuomalaiselle murteelle. FT Harri Mantila on suomen kielen professori Oulun yliopistossa sekä Suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja. Matti Mäkelä on kymenlaaksolainen kirjailija. Kirjailija Sinikka Nopola on julkaissut muun muassa hämäläismurteella hämäläistä kulttuuriperinnettä humoristisesti esitteleviä novelleja ja muuta proosaa. Hän on myös lastenkirjailija, pakinoija ja kolumnisti. Marjatta Palander on professori Joensuun yliopistossa ja mm. Savonlinnan seudun murrekirjan tekijä. Slangia tutkinut professori Heikki Paunonen on mm. Tsennaaksi stadii, bonjaaks slangii -slangisanakirjan tekijä. Markku Pölönen on pohjoiskarjalainen elokuvaohjaaja. Muusikko Lauri Tähkä on pohjalaisia kansanlaulutekstejä popsointeihin yhdistävän Elonkerjuu-yhtyeen laulusolisti ja kitaristi. Jukka Ukkola on oululainen kirjailija, toimittaja ja pakinoitsija. |
|
||||||
| © YLE 2005 / Näytetään kieltä / PL 92 / 00024 YLE / Puh: 09 14801 / Fax: 09 1480 2576 / naytetaan.kielta@yle.fi / Vastaava ohjelmatoimittaja | |||||||
