Kysy kielentuntijalta

Toivoisin, että saisin selville, mitä tarkoittaa erityisesti toimittajien suosiossa oleva ilmaus: jos ja kun. Monesti jää epäselväksi ollaanko asiasta varmoja vai ei

Veijo Vuorela


Kielessä on monia tällaisia ilmauksia, joissa puhuja tulee valinneeksi kaikki vaihtoehdot keralla.

"Tämä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin."
"Ihmiset ovat enemmän tai vähemmän varautuneita."
"Jos ja kun tämä tapahtuu, on syytä varautua asiaan ajoissa."

"Jos ja kun" on moni-ilmeinen ilmaus. Sitä pitäisi kuunnella aidoissa tilanteissa ja panna tarkoin merkille intonaatio. Suomen intonaatio on usein hyvin vivahteikas ja antaa ilmauksille selviä tulkintoja. Tämän voi myös välimerkittää hyvin ilmeikkäästi: Jos -- ja kun -- tämä tapahtuu...

Tuntuu siltä, että puhuja aloittaa jos-muodolla, jolloin hän ilmaisee epävarmuutta, mutta tuleekin sitten ilmaisseeksi varmemman ilmauksen heti perään, ikään kuin korjatakseen aiempaa. Myöhempi ilmaus voi olla myös myönnytys muille puhujille: sanoin ensin "jos" mutta nyt olen valmis hyväksymään keskustelussa esiin tulleen toisten esittämän varmemman kannan. Kyse voi myös olla puhujien maneereista.

Näitä on vaikea analysoida irrallisina. Pitäisi päästä kuulemaan aitoja esimerkkejä ja miettiä, mitä ilmaus merkitsee juuri tuossa tilanteessa.

Pirjo Hiidenmaa


Mistä, oi mistä, johtuu, että yhdys sanat kirjoitetaan järkiään väärin? Englannin vaikutus ei riittäne selitykseksi, onhan siinäkin kielessä sentään jonkin verran yhdyssanoja (tyyliin: downtown, blackbird, pinwheel). Peruskoulussa yhdyssanojen teoriaa opetetaan ja käytäntöä hiotaan. Lehdissä yhdyssvanavirheitä ei juuri esiinny, kiitos editoinnin eli toimittamisen eli siivoamisen, mutta vilkaisu mille tahansa nettipalstalle paljastaa, että yhdys sanat on väärinkirjoitettu (sic!).

Liina


En minäkään usko englannin vaikutukseen. Yleensä yhden kielen hyvä hallinta auttaa näkemään omastakin kielestä enemmän.

Yhdyssanavirheet tulevat näkyviin ehkä siksi, että nettiin pääsee jokainen ilman portinvartijoita ja editoijia. Virheet tulevat siis näkyviin. Saattaa myös olla, että erilaisia luki- ja hahmotushäiriöitä on enemmän kuin ennen. Ja aikaisempina aikoina olisi oppikoulun pääsykokeessa karsittu ne, joilla ei ole yhdyssanatajua. Nyt kaikki käyvät koulua ja voivat ilmaista itseään erilaisilla palstoilla.

Pirjo Hiidenmaa

Olen ymmälläni sanan ’parikymmentä’ käytöstä – etenkin lämpötilojen yhteydessä. Näyttää siltä, että se on korvannut sanan kaksikymmentä. Mielestäni parikymmentä tarkoittaa samaa kuin noin kaksikymmentä. Ja kun vielä sanotaan noin parikymmentä tai noin parisenkymmentä, en minä ainakaan ota selvää, mistä lämpötilalukemista on kysymys. Media on ainakin omaksunut tämän sanan aika lahjakkaasti.

Markku O.

Jos tarkkuutta tavoitellaan, ilman muuta kaksikymmentä on parempi kuin parikymmentä. Kielessä on muitakin tavoitteita: tuttavallisuus, suurpiirteisyys ym. Ilmauksessa "noin parikymmentä" on mennyt päällekkäin kaksi likimääräisyyden ilmausta. Puheessa sellaista sattuu yhtenään.

Pirjo Hiidenmaa


Kielitajuani on jo tovin kaihertanut laajalle viranomaiskieleenkin pesiytynyt ilmaus "valistunut arvaus". Miten saman asian ilmaisisi niin, ettei samalla tarvitsisi kehua itseään? Ymmärtääkseni valistunut arvaus on aivan samanlaista mutua kuin pelkkä arvauskin, paitsi että lausuja vihjaa olevansa "valistuneempi" kuin kuulijansa.

Toinen, varsinkin nuorten äänityöläisten suoltama ilmaus on "käytännön pila", joka itse asiassa tarkoittanee kepposta tai jekkua mutta kuulostanee "katu-uskottavammalta" (= anglisismilta).

Samanlaatuisia ilmauksia löytyisi lisääkin, mutta nämä nyt olivat päällimmäisinä mielessä (lienevät siten ärsyttävimpiä).

Näytetään kieltä -ohjelmasta nauttiva kuulija Raimo Partanen

"Valistunut arvaus" on ns. käännöslaina englannista. Englanniksi sanotaan "educated guess". Yleensä ilmausta käytetään kuvamaan tietoa, jota ei ole (vielä) ennätetty tutkia tai muuten pystytä perustelemaan tosiasioilla tai pätevillä näytöillä.

On totta, että kyse on samanlaisesta ilmiöstä kuin mutu-tiedossa: musta tuntuu, että tämä on näin. "Mutu" on kuitenkin ruvennut saamaan niin negatiivisen sävyn, ettei kukaan halua esittää itse mutu-väittämiä. Samaan tapaan syntyy rinnakkaisilmauksia: Sinä olet sietämättömän utelias, minä olen tiedonhaluinen. Sinä olet laiska, minä säästän voimiani. Sinä esität mutu-tietoa, minulla on valistunut arvaus.

Käännöslainoja, samoin kuin muita vieraan kielen vaikutuksia, on ollut tapana välttää. Tässä tapauksessa suomenkieliseksi ilmaukseksi voisi olla tarjolla sellaisia kuin "harkintani mukaan kyse on siitä", "näkemykseni on", "arvelen / arvioin / luulen, että".

Saattaa olla, että valistuneella arvauksella on jo oma paikkansa, eikä sen englantilaistaustaa enää edes tunnista tai huomaa.

"Käytännön pila" on samaan tapaan käännöslaina englannin ilmauksesta "practical joke". Yleensä suomeksi sanotaan kepponen tai jekku.

Pirjo Hiidenmaa



Mikä on suomen kielen uusin sana? Kenelle ilmoitan uuden sanan, jos haluaisin keksiä sellaisen?

Sanaseppä

Kieleen syntyy lukuisia sanoja joka päivä, yli sata, arvioivat sanastontutkijat. Monet sanat eivät jää pysyvästi kieleen, vaan ne ainoastaan käväisevät jossakin teksti- tai asiayhteydessä.

Uusista sanoista tavallisimpia ovat omakieliset yhdyssanat. Esimerkkejä näistä viime ajoilta: luomukirje, aineistopäivä, lapsiluukku, juorutalous, elämäntapavero. Tällaisia sanoja ei edes huomaa uusiksi sanoiksi, koska ne maastoutuvat tuttujen sanojen joukkoon. Monet yhdyssanat ovat kuvailmauksia, joihin kiteytyy monia merkityksiä ja suuri määrä aiempaa kulttuuria: kengänkiillottajayhteiskunta, curling-vanhemmat.

Nykykielen sanakirjan tarpeisiin kerätään uusinta sanastoa joka päivä lehdistä, kirjoista, muista välineistä ja arkikeskusteluista. Kuka tahansa voi ottaa uuden sanan käyttöön. Siihen ei tarvita lupia eikä vahvistuksia. Jos hyvin käy, sana leviää käyttöön. Usein tulemme luoneeksi uusia sanoja huomaamattakin.

Pirjo Hiidenmaa



Tuntuu kuin suomen kieli kuulostaisi tylymmältä ja brutaalimmalta kuin muut kielet. Erityisesti nuoret käyttävät rumia alapään ilmauksia ja muutenkin rienaavaa kieltä. Onko suomessa enemmän kirosanoja kuin muissa kielissä? Onko suomi rahvaanomaisempi kuin muut kielet?

Timo

Kaikissa kielissä ja kulttuureissa on sanoja, joilla ilmaistaan voimakkaita tunteenpurkauksia. Tätä käyttöä varten voi olla erityisiä sanoja tai
vain huudahduksia (arrghh!). Se, millaisin keinoin kiukkua puretaan, riippuu
kulttuurista. Aiheet, joista ei ole lupa puhua tai pyhät ja arvokkaat aihepiirit tarjoavat kiroiluun aineksia. Suomessa uskonnolliset ilmaukset ja ruumiinosien, eritteiden nimitykset ovat vakiintuneet tähän käyttöön.

Suomi tuskin on sen karkeampi kieli kuin muutkaan. Suomalaisina vain tulemme kuulleeksi kaikkia rekistereitä ja käyttötapoja - ja ehkä käyttäneeksi itsekin. Vieraista kielistä kouluissa opiskellaan vain asiatyyliä ja työhön, ammattiin ja muuhun julkiseen elämään kuuluvia kielenkäytöntapoja. Karkeimmat tavat jäävät piiloon.

Pirjo Hiidenmaa