Ohjelman tekijät

Juontaja Jani Honkavaara, 29, on jalkapalloileva äidinkielenopettaja. Tällä kertaa ei jaa keltaisia tai punaisia kortteja, vaan äimistelee itsekin kielipelin värikkyyttä:

"Olen kotoisin Seinäjoelta, opiskelin suomen kieltä ja kirjallisuutta Joensuussa, ja äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan työt toivat minut Helsinkiin vuonna 2002. Olen siis pahimmillani huonosti Pohjois-Karjalan murretta ja Helsingin slangia puhuva eteläpohojalaanen.

Harrastan lukemista ja jalkapalloa. Kaikki jalkapalloa harrastavat ja seuraavat tietävät, että se on elämää suurempi asia. Sitä se on myös minulle. Siksi titteli ”jalkapalloileva äidinkielenopettaja” tuntuu minusta ajoittain kiusalliselta. Jalkapallo on toisaalta maailman levinnein kieli ja päihittää englannin mennen tullen, joten ehkä titteli on sittenkin osuva. Ehkä ”lukeva äidinkielenopettaja” olisi kuulostanut turhan epäsosiaaliselta.

Suhteeni suomen kieleen on ihailevan utelias. Yleensä minua kiinnostavat juuri ne suomen kielen ilmiöt, joiden kanssa olen kulloinkin tekemisissä: nautin puhumaan opettelevan tyttäreni tekemistä kielivirheistä, koska niistä on niin selvästi nähtävissä suomen kielen loogisuus tai epäloogisuus; nautin urheiluslangin puhumisesta pukukopissa ja jalkapallokentällä; ja Helsingin slangia puhuvan eläkeläisen viisauksista raitiovaunussa – murteet ovat kaikki ainutlaatuisia.

Minua houkutteli erityisesti ohjelman ainutlaatuisen hieno perusajatus: näytetään kieltä! Ei siis opeteta tai moitita, vaan näytetään."

Ohjelmasarjassa asiantuntijana toiminut filosofian tohtori, dosentti Pirjo Hiidenmaa työskentelee Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Hän rohkaisee näyttämään, katsomaan, kuuntelemaan, pohtimaan ja selittämään kieltä. Tapa ja näkökulma ovat vapaasti valittavissa:

"Kielestä riittää tarkasteltavaa jokaiselle. Sanat tuovat muistoja, ne ärsyttävät, ilahduttavat ja hämmästyttävät. Kieltä voi tarkastella ihan vain fiilispohjaltakin ilman tieteen ja koulutuksen tuomia välineitä. Jokainen on asiantuntija pohtiessaan omaa kieltään. Vaikka fiilikset ovat hyvä lähtökohta, kielitieto ja ennakkoluuloton tarkastelu auttavat näkemään enemmän.

Monessa ammatissa kieli on merkittävä osa. Lääkäri keskustelee potilaansa kanssa, pappi puhuu, kuuntelee ja tulkitsee tekstejä. Toimittajat, kirjailijat ja monet muut eivät voi tehdä työtään käyttämättä kieltä. Jos epäilee perheterapeuttia puolueelliseksi, ei asiaa voi tarkastella kuuntelematta, miten hän puhuu. Puhujan asiantuntemus ja omat kannanotot kuuluvat kielestä. Siksi jokainen kieliammattilainen oppii tarkkailemaan omaa ja kollegoiden puhetapoja.

Tutkijat ovat vuosisatojen ajan selvittäneet kielen piirteitä, lainalaisuuksia, kehitystä, historiaa. Kieltä voi tutkia yksilön kannalta, sitä voi tutkija omana järjestelmänään tai sitä voi tarkastella osana yhteisön toimintaa. Sanat, lauseet ja merkitykset näyttävät erilaisilta, kun niitä katsotaan eri näkökulmista: miten yksilö oppii kielen, miten hänen kielensä muuttuu eri elämänvaiheissa, millä tavoin afaatikko menettää kieltään, miten sanojen merkitykset ovat muuttuneet vuosisatojen aikana, miten verbiä käytetään lauseessa, millaisilla tavoilla ollaan kohteliaita eri tilanteissa.

Ja kun yksi kuvaus valmistuu, samaakin aihetta voidaan alkaa selvittää uudelleen. Siksi esimerkiksi suomen kielioppi voidaan kirjoittaa muutaman vuosikymmenen välein uudelleen, ja tulos on joka kerran aivan erinäköinen. Kieli muuttuu, ja sitä voidaan katsoa aina uudelta kantilta."