YLE - Näytetään kieltä | yle.fi

YLE A-Ö

Hae YLEstä:

Kieli ja kansainvälisyys

Suomi on rakenteeltaan tavanomaisempi kieli kuin englanti. Maailman kulttuurit on mahdollista ottaa haltuun suomen kielellä. Suomea voi opiskella ulkomaiden yliopistoissa. Miksei suomesta ole tullut englannin tapaan maailmankieltä? Suomalaisia on joka puolella maailmaa, miksei kielemme ole levinnyt heidän mukanaan? Mitä tarkoittaa, että suomi on kielihistoriallinen pakastearkku? Suomalaiset eivät enää vaikene kahdella kielellä. Lapset ja nuoret käyvät kansainvälisiä kouluja ja puhuvat useita kieliä. Mitä edellytyksiä suomella on säilyä?

Näitä aiheita pohditaan viidennessä jaksossa, jonka henkilögalleria löytyy täältä.

Aiheesta lisää:
NÄYTETÄÄN KIELTÄ KANSAINVÄLISESTI

Maailmassa puhutaan noin 6000:ta kieltä. Puhujamäärien mukaan suurin kieli on mandariinikiina (noin miljardi puhujaa). Sen jälkeen tulevat espanja ja englanti, joilla on 300 - 400 miljoonaa puhujaa. Puhuttujen kielten lisäksi on viittomakieliä, joita arvioidaan olevan lähes yhtä paljon kuin puhuttujakin kieliä.

Kielten määrää on vaikea laskea, koska ei ole ongelmatonta sanoa, mikä on kieli ja mikä on murre. Tutun määritelmän mukaan kyse on saman kielen murteista, jos puhujat ymmärtävät toisiaan. Joskus poliittiset muutokset voivat jakaa yhden kielen kahdeksi tai jopa useammaksi. Näin on käynyt entisen Jugoslavian alueella. Ennen puhuttiin serbokroatian kielestä. Nyt poliittisten ja valtiollisten muutosten jälkeen serbokroatia on jakautunut kolmeksi kieleksi (kroatia, bosnia, serbia). Vaikka puhujat ymmärtävätkin toisiaan, johtaa erillisten identiteettien korostaminen myös kielten eroon.

Suomen kieli on maailman mittakaavassa suuri kieli, sillä vain 5 %:lla kielistä on yli miljoona puhujaa. Liki 80 % kielistä on puhujamääriltään pieniä, alle 10 000 puhujaa. (Lisätietoja kielistä ja puhujamääristä www.ethnologue.com).

Eurooppa on maanosista kielellisesti köyhin. Euroopassa puhutaan 234:ä kieltä; muissa maanosissa kieliä on huomattavasti enemmän 1000 - 2000. Pelkästään Papuan-Uuden-Guinean saarella puhutaan 800:aa kieltä.

Euroopan kielelliseen omaleimaisuuteen kuuluvat vahvat kansalliskielet. Jokaisella maalla on vahva kieli, joka on koulutuksen, hallinnon, sivistyksen ja kulttuurin kieli; joissakin Euroopan maissa virallisia kieliä on useampia 2 - 4. Virallisten kielten lisäksi on muitakin kieliä. Euroopan 400 miljoonasta asukkaasta 60 miljoonaa puhuu jotakin muuta kuin oman maansa virallista kieltä.

Valtion kannalta katsottuna kieli voi olla valtakieli, vähemmistökieli, virallinen vähemmistökieli, alkuperäiskansan kieli, maahanmuuttajakieli. Yksilön kannalta katsottuna kieli voi olla äidinkieli tai yksi äidinkielistä, vieras kieli. Maailman ihmisistä suuri osa on monikielisiä; suomalaisten yksikielisyys on harvinainen ominaisuus maailmassa. Vaikka kielellä olisi satoja miljoonia puhujia maailmassa, se voi jossakin maassa olla pienen vähemmistön kielenä vailla virallista asemaa.

Englannin asema

Viimeisten 50 vuoden aikana englanti on levinnyt maailmassa kaikkialle. Englannin puhujat on tapana ryhmitellä kolmeen ryhmään: äidinkieliset puhujat, siirtomaiden puhujat, englantia vieraana kielenä puhuvat. Englannin käyttö lisääntyy nimenomaan kolmannessa kategoriassa, englanti vieraana kielenä. Äidinkielisten puhujien määrä ei suurene lainkaan samaa vauhtia. Britanniassa käydään jopa keskustelua siitä, miten englannin käy, kun sen puhujista vain osa hallitsee kielen äidinkielenään. Pitäisikö englantia alkaa suojella?

Englantia kuvataan oman aikamme lingva francaksi, erikielisten puhujien yhteiseksi kieleksi. Muutama sata vuotta sitten latina oli oppineiden ihmisten lingva franca. Latinan asema kuitenkin oli toinen: se oli opittu kieli kaikille, eikä kukaan omaksunut sitä äidinkielenään. Näin kaikki puhujat olivat samassa asemassa latinaa käyttäessään.

Kielten uhanalaisuus

On arvioitu, että maailman kielistä kuolee seuraavien vuosikymmenten aikana jopa 80 %. Miksi nyt, jos kielet ovat säilyneet tähänkin asti? Talouden ja ympäristön muutosten vuoksi muuttoliikkeet johtavat puhujayhteisöjen hajoamiseen. Kielelle ei enää ole käyttäjiä. jos nuori sukupolvi muuttaa pois yhteisön alueelta, hankkii muunkielisen koulutuksen. Aluksi kieli jää arkiseksi käyttökieleksi. Kun uusia puhujia ei tule, ei kieli enää siirry eteenpäin. Myös sotien, kansanmurhien ja pakkosiirtojen vuoksi useat kielet ovat vaarassa.

Mikään kieli ei kuole rappeutumisen vuoksi, siis niin, että kieli kävisi kelvottomaksi taivutukseltaan, rakenteeltaan tai muilta ominaisuuksiltaan. Myöskään lainasanat eivät tuhoa kieltä. Kielet kuolevat käyttäjien puutteeseen.

Suomen kieli ei ole uhanalainen samassa mielessä kuin useat Alaskan, Siperian, Aasian tai Afrikan kielet, joiden puhujia on vain kymmeniä tai satoja. Suomen kieltä eivät uhkaa lainasanatkaan, ei myöskään käyttäjien huolimattomuus.

Monien Euroopan kielten, esimerkiksi pohjoismaisten kielten, viron ja suomen on arvioitu menettävän käyttöalaansa muille kielille, erityisesti englannille. Tässä on kyse siitä, että monia elämänaloja ja aihepiirejä käsitellään lähinnä englanniksi. On joitakin tieteen tai talouden aloja, joilla ei ilmesty suomeksi kirjallisuutta tai artikkeleita. Näille aloille ei myöskään kehity suomenkielisiä ilmauksia ja esitystapoja. Syntyy tottumus hoitaa näiden alojen tutkimus ja opetus muilla kielillä, jolloin alat jäävät suomenkielisen puhujan ulottumattomiin.

Tällaisia käyttöalojen menetyksiä arvioidaan tapahtuvan kaikissa Euroopan kielissä, ellei tietoisesti kehitetä kaikkien kielten ilmaisutapoja ja - varantoja. Nykyisin tavoitteeksi esitetään kielitaitojen rinnakkaisuus: akateemisen koulutuksen saaneen on tarpeen hallita oma ammattialansa sekä omalla että ainakin yhdellä vieraalla kielellä.

Käyttöalojen menetys saattaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, jos joistakin aihepiireistä ei pysty hankkimaan tietoa muuten kuin itselleen vierasta kieltä käyttämällä. On jopa esitetty uhkakuvia, joissa talous, tiede ja monet muut julkiset alat käyttävät vain englantia. Maan valtakieli jää vain arjen ja yksityisen elämän kieleksi. Saksassa kuvataan saksan kielen asemaa näin: onko saksasta tulossa kolmen F:n kieli: Familie, Freizeit, Folklore (perhe, vapaa-aika, kansanperinne)?

Sivun alkuun

Kielten kehittäminen

Kaikissa Pohjoismaissa, samoin Virossa, myös suomenruotsista, on laadittu tällä vuosituhannella kehittämisohjelmat, joiden tavoitteena on etsiä keinoja, joilla kielet pysyvät koko yhteiskunnan kielinä. Näiden kehittämisohjelmien tavoitteena ei ole taistella englantia (tai mitään muutakaan kieltä) vastaan vaan kehittää omaa kieltä ja kannustaa sen käyttöön.

Kielten kehittämisen keinoja ovat esimerkiksi omakielisten termien kehittäminen eri ammattialoille, julkaisukäytännöt ja akateeminen kielen ja kirjoittamisen opetus. Omakielistä termistöä voidaan kehittää lainaamalla sanoja, mukauttamalla lainasanoja omaan kieleen, muodostamalla omakielisiä yhdyssanoja tai johdoksia tai ottamalla vanhoja sanoja uusiin tehtäviin.

Pohjoismaisissa kielen kehittämisohjelmissa on asetettu yleensä kolme tavoitetta:
- jokaisella on oikeus äidinkieleen
- jokaisella on oikeus maan valtakieleen
- jokaisella on vieraisiin kieliin.

Suomen kielestä tällaista ohjelmaa kehitellään paraikaa. Ruotsin kielestä ja sen kehittämisestä valmistui laaja selvitys Mål i mun v. 2001 (ks. lisää www.spraknamnden.se). Tanskan kielen selvitys on nimeltään Sprog på spil ja se valmistui 2002. Suomenruotsista valmistui v. 2003 ohjelma Tänk om.... Viron kielen kehittämisohjelma valmistui 2004. Norjan kielen kehittämisohjelma valmistui syksyllä 2005. Nämä ohjelmat ovat maiden virallisten kielenhuolto-organisaatioiden, kielilautakuntien laatimia. Kunkin maan hallitus tai asianomainen ministeriö on vahvistanut ohjelman.

Suomi, kansainvälisyys ja kielitaito

Usein kansainvälisyyden tulkitaan tarkoittavan vain englanninkielisyyttä. Asiat muuttuvat kansainvälisiksi heti, kun puhujat siirtyvät englantiin. Vastaavasti ajatellaan, että suomen kielen käyttäminen on este kansainvälisyydelle. Näin ei kuitenkaan ole.

Kun kehitämme suomen kieltä niin, että sillä voidaan ilmaista taidokkaasti ja joustavasti uusia tieteen aloja tai mitä tahansa, mihin kieltä tarvitaan, vahvistamme suomen kielen ja suomenkielisten ihmisten kansainvälisyyttä. Suomen kansainvälistyminen on alkanut jo paljon ennen näitä päiviä, viimeistään 1500-luvun Raamatun kääntämisestä alkaen, jolloin uusia ajatuksia pyrittiin ilmaisemaan tällä kielellä.

Voidaan myös kehittää tulkkausta ja kääntämistä, joiden avulla kansainvälistä yhteistyötä voidaan hoitaa saattamatta osallistujia eriarvoiseen asemaan. Monissa yhteyksissä tulkkaus tarjoaa neuvottelijoille ja päättäjille hyvän mahdollisuuden keskittyä itse asiaan, sen sijaan että huomio pitäisi kiinnittää kieleen, tai vieläpä väärintulkintojen pelkoon. Erityisesti valtioiden välisessä yhteistyössä tulkkaus on tärkeä. Suomi on esimerkiksi EU:n puheenjohtajuuskausia silmällä pitäen kouluttanut suuren joukon taitavia tulkkeja, jotka pystyvät tulkkaamaan kaikille unionin kielille.

Kansainvälisyyden kannalta on tärkeää opettaa suomea toisena tai vieraana kielenä sekä Suomessa asuville muunkielisille että ulkomailla. Suomea vieraana kielenä osaavat muunkieliset ovat tärkeitä välittäjiä mm. kulttuuriyhteistyössä ja talouden alalla. Liian usein syntyy haitallisia uskomuksia, joiden mukaan suomi on "turha" kieli muille opetettavaksi tai suomi on "vaikea" kieli. Mikään kieli ei sinänsä ole vaikea tai helppo. Vaikeus riippuu siitä, mistä lähtee ja minne on menossa.

Merkittävä voimavara on tukea lähikielten ymmärtämistä. Pohjoismaisessa yhteistyössä on pitkät perinteet sille, että skandinaavit voivat käyttää omia kieliään ja silti osapuolet voivat keskustelussa ymmärtää toisiaan. Tällainen yhteistyö ei synny ilman harjaannusta ja tietoista suunnittelua. Suomenkielisetkin pystyvät osallistumaan tällaiseen pohjoismaiseen yhteistyöhön kouluruotsinsa avulla, jos muita kieliä puhuvat tulevat vastaan ja käyttävät tietotekniikkaa ja harjoittelevat tällaisia taitoja.

Pirjo Hiidenmaa

Sivun alkuun

Osa 5: Kieli ja kansainvälisyys
HENKILÖGALLERIA

Luigi de Anna on italian kielen ja kulttuurin professori Turun yliopistossa.

Eugene Holman toimii lehtorina Englannin kielen laitoksella Helsingin yliopistossa.

Antti Iivonen on professori puhetieteiden laitoksella Helsingin yliopistossa.

Emmi Kantola opiskelee kansainvälisellä IB-linjalla Lyseonpuiston lukiossa Rovaniemellä.

Oikeustieteen tohtori, professori Jukka Kemppinen on myös kirjailija, kriitikko, runoilija ja kolumnisti sekä mm. latinankielisten tekstien suomentaja.

Veera Kiviniemi opiskelee kansainvälisellä IB-linjalla Lyseonpuiston lukiossa Rovaniemellä.

FM Markus H. Korhonen on mm. Mannerheimiin perehtynyt kulttuurihistorioitsija sekä tapakouluttaja ja suomalaisten tapojen puolestapuhuja.

FT Harri Mantila on suomen kielen professori Oulun yliopistossa sekä Suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja.

Terttu Nevalainen on professori Englannin kielen laitoksella Helsingin yliopistossa.

Mirja Orjasniemi opiskelee kansainvälisellä IB-linjalla Lyseonpuiston lukiossa Rovaniemellä.

FL Janne Saarikivi on tutkija Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisessa laitoksessa. Hän toimii myös vapaana kirjoittajana ja on mm. tehnyt sanoituksia Ultra Bra –yhtyeelle.

Saksalaissyntyinen Roman Schatz on lähes kaksi vuosikymmentä Helsingissä asunut toimittaja ja kirjailija.

Sivun alkuun

	Markus H. Korhonen ei luopuisi possessiivi-suffiksista.
Luigi de Anna tiesi 400 suomen kielen sanaa jo ennen kuin hän oppi suomea.
	Suomea voi opiskella 60 yliopistossa eri puolilla maailmaa!