 |
|
Hae
YLEstä:
|
|
|
|
|
|||||||
Kieli ja ohjailuNäytetään kieltä -sarjan toisessa osassa puhutaan kielen ohjailusta. Kuka ja miten kieltä tänä päivänä ohjaillaan, vai rönsyileekö kieli vallattomasti, säännöistä piittaamatta? Meille on opetettu 150 vuotta, että ihmisestä sanotaan hän ja eläimistä se. Mikä onkaan käytäntö? Näytetään kieltä -ohjelman toisessa jaksossa pannaan pilkut paikoilleen ja päästetään niinkuttajat pannasta. Mukana muiden muassa Heli Laaksonen, Lola Wallinkoski, Auli Hakulinen ja Otto Grundström. Toisen jakson henkilögalleria löytyy täältä. Aiheesta lisää: OHJAILLAAN KIELTÄ Suomessa kirjakielen voi katsoa syntyneen kahdesti. Ensin Agricola kehitti kirjakielen; tosin jo ennen häntä oli olemassa suomenkielisiä tekstejä. Toisena kirjakielen kehittäjänä pidetään Elias Lönnrotia, joka 1800-luvulla uudisti kirjoitusjärjestelmäämme ja kieltämme monin tavoin. Kirjakielemme sai alkuun runsaasti malleja muista kielistä. Suurin osa suomeksi kirjoitetusta oli alkuun käännettyä. Lisäksi tekstien aihepiiri oli suppea: tekstit olivat lakeja tai Raamatun käännöksiä, saarnoja tai muuta uskonnollista kieltä. Vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla kirjallinen kieli alkoi monipuolistua. Tuolloin alkoi ilmestyä laajassa mitassa kaunokirjallisuutta sekä eri alojen tietotekstejä ja sanomalehtiä. Yhtenäinen kirjakieli Kun kieltä aletaan kirjoittaa, sille syntyy standardihahmo. Kirjoitus tuo näkyviin kielen vaihtelun, ja kirjoituksen kehittäjät valikoivat rinnakkaista muodoista ne, jotka soveltuvat kirjakieleen. Suomessa on esimerkiksi aikoinaan määritelty, että rinnakkaisista muodoista ”alkaa tehdä” ja ”alkaa tekemään” vain toinen sopii kirjakieleen. Tavallisimmin kirjakielessä käytetään niukemmin kielen ilmaisuvaroja kuin puheessa. Kirjakieltä luonnehditaan yhtenäiseksi, ja se pyritään muokkaamaan järjestelmälliseksi ja johdonmukaiseksi. Olemme tottuneet puhumaan kirjakielestä kuin se olisi yhtenäinen ja vaihtelematon. Kielen opetuksessa ja oppaissa pyritään kuvaamaan kirjakielen keskeinen ydin. Tästä seuraa se, että yksittäisiä tekstejä peilataan tätä ihannekieltä vasten. Kielenvaalijat innostuvat etsimään poikkeamia ja virheitä. Tällaisia kielenohjailijoita on löydettävissä kaikista kulttuureista, joissa kieltä kirjoitetaan. Kielenohjailun ja kielenhuollon ei suinkaan tarvitse olla virheiden etsintää ja kielipoliisimaista vahtimista. Kielenhuolto voi edistää kieltä ja sen käyttöä muutenkin kuin virheiden metsästyksellä. Kuka ohjailee kieltä? Suomessa kielen ohjailu – tutummin sanoen kielenhuolto – on säädetty Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen (www.kotus.fi) tehtäväksi. Sen yhteydessä toimii suomen kielen lautakunta, jonka tehtävänä on antaa periaatteellisia ohjeita ja suosituksia suomen kielen käytöstä. Tutkimuskeskuksen Kielitoimisto julkaisee kielenkäytön ohjeita ja palvelee asiakkaita kielikysymyksissä. Kieltä ohjailevat myös standardien laatijat. SFS-standardilla säädetään monista oikeinkirjoitukseen liittyvistä asioista, mm. aakkosjärjestyksestä, numeroiden ja merkkien kirjoitustavoista. Suomen Standardisoimisliitto SFS:n verkkosivut löytyvät osoitteesta www.sfs.fi. Suomen kielen uutta sanastoa voivat kehittää kaikki halukkaat. Monilla tieteen ja yhteiskunnan aloilla on erityisiä sanastotyöryhmiä, jotka kehittävät suomen kieleen sopivia sanoja ja ilmauksia uusille ilmiöille. Hyvä esimerkki tästä on Sanastokeskus TSK, joka on kehittänyt suomenkielisiä sanoja jo vuodesta 1974. Aluksi sanoja kehitettiin nimenomaan tekniikan tarpeisiin, mutta nykyisin yhä laajemmin kaikille tietämyksen aloille. Hyviä esimerkkejä uusista sanoista löytää verkkosivulta www.tsk.fi. Linkki ”termitalkoot” esittelee tietotekniikan sanastoa. Kieltä ohjailevat kaikki julkiset mallien antajat. Tiedotusvälineet ja julkaisut luovat malleja kielenkäytölle ja ohjaavat huomaamattaankin lukijoiden ja kuulijoiden käsitystä kielestä ja sen korrekteista tai yleisistä käyttötavoista. Lisäksi ne voivat portinvartijoina päättäessään, millä tavoin laaditut tekstit tulevat julkaistuiksi. Koulu ohjaa kieltä kasvattamalla uudet sukupolvet kielen maailmaan. Koulu luo käsityksen siitä, miten kielestä puhutaan. Se myös ohjaa oppilaiden kirjoitusta ja puhetaitoa monin tavoin, sekä äidinkielen opetuksessa että muissa oppiaineissa. On tuttua, että ihmiset vielä vuosikymmenienkin jälkeen kuulevat opettajiensa ohjeet mielessään. Helsingin yliopiston kirjaston näyttely ABC - Lukeminen esivallan palveluksessa esitteli muutama vuosi sitten lukutaidon ja aapisen yhteistä taivalta aina Agricolan ajoista 1960-luvun peruskouluun. Viime kädessä jokainen kielenkäyttäjä on kielen ohjaaja. Jokainen valitsee oman esitystapansa. Jokaisella on mahdollisuus vahvistaa arvostamiaan malleja ja huoltaa omaa kieltään. Kielen ohjailu nykyään Suomen kirjakielen voidaan katsoa olevan valmis. Kieltä ei tarvitse laajassa mitassa uudistaa tai kehittää. Lisäksi kirjakieli kehittyy oman traditionsa varassa. Tämä ei kuitenkaan tee kielenhuoltoa tarpeettomaksi. Kieleen syntyy uutta sanastoa joka päivä. Uusien sanojen kuvaaminen ja kielenkäyttötapojen kuvaaminen on tärkeä osa kielenhuoltoa. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on julkaissut kolme laajaa nykykielen sanakirjaa viime vuosina. 1990-luvun alussa ilmestyi painettu Suomen kielen perussanakirja. 1997 ilmestyi tuon aineiston perusteella laadittu CD-Perussanakirja. 2005 ilmestyi uusi sähköinen Kielitoimiston sanakirja, jota voi käyttää joko CD-romina tai Internetin kautta. Vaikka kieli periaatteessa on valmis, sitä on tarkasteltava ja uudistettava silti jatkuvasti. Lauserakenteet, taivutusmuodot ja sanamuodostustavat muuttuvat, vaikka tällaiset muutokset ovat huomattavasti hitaampia kuin sanaston kehitys. Oikeinkirjoitus muuttuu mm. kansainvälistymisen ja lainasanojen myötä. Kielenohjailun tavoitteena on pitää oikeinkirjoitus ajantasaisena. Nykyisin oikeinkirjoitusta ohjailevat myös tietotekniikan sovellukset. Yhteistyö on tarpeen, jotta koneilla ja näppäimistöillä voidaan kirjoittaa kieltä, eikä niin, että kielen merkintöjä karsitaan, jotta koneet pysyisivät perässä. Tietotekniikan kotoistus on laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jotta kielten ja kulttuurien ominaispiirteet voisivat säilyä. Tietotekniikan kotoistus -hankkeen verkko-osoite on www.kotoistus.fi. Yhtenäisestä kirjakielestä esitystapojen moninaisuuteen Kirjoitettu kieli on periaatteessa edelleen yhtenäistä muodoltaan. Kirjoitus, taivutus, lauserakenteet ja monet muut seikat ovat vakiintuneita. Nykyiselle maailmalle on tyypillistä, että tekstilajit eroavat toisistaan. Eri tilanteissa kirjoitetaan eri tavoin. Mainonta, markkinointi, suostuttelu, määräily, opetus, tiedotus, raportointi, päätös ja lukemattomat muut ihmisten ja organisaatioiden tehtävät saavat erilaiset esitystavat. Tekstilajit ja niiden tyylit tai sävyt voivat olla keskenään hyvin erilaisia. Kirjakieli on puhekielistynyt. Tämä näkyy mm. tiedotusvälineiden kielestä. Haastattelulausunnoissa voidaan suosia suoria sitaatteja ja niissä puhekielisiä muotoiluja Vielä muutama vuosikymmen sitten epäsuora kerronta oli yleisempää; suorissakin lainauksissa haastateltavat esiintyivät kirjakielisinä. Myös sananvalinnoissa suositaan tuttavallisia ilmauksia. Puhutaan ”paperipomoista”, ei paperiteollisuuden johtajista; puhutaan ”hintakuplasta”, ei hintojen katteettomasta kohoamisesta jne. Tekstien ja tyylien sävyt antavat kirjoittajille mahdollisuuden määritellä itsensä ja asemansa. Voi olla tuttavallinen tai arvovaltainen sen mukaan, millaisin sanoin ja ilmauksin tekstinsä esittää. Nykytekstit, esimerkiksi kaunokirjallisuus ja lehtitekstit suosivat ironiaa ja muita hienovaraisia viittauksia toisiin teksteihin. Tällöin teksteissä voi olla tyyli- ja merkityslainoja muista yhteyksistä. Ne saattavat näyttää tyylirikoilta, ellei lukija tunnista niiden lähdettä ja tehtävää. Kirjoitetun kielen ohella kohtaamme julkisia kielenmuotoja puhutusta mediasta. Vielä muutama vuosikymmen sitten radiosta kuuli vain ennalta kirjoitettujen tekstien luentaa. Nykyisin sekä radio että televisio esittävät spontaaneja keskusteluja, joissa puhujat käyttäytyvät kuin spontaanissa puheessa yleensä: keskeyttävät toisiaan, korjaavat omia ilmauksiaan, epäröivät ja muotoilevatkin ilmauksensa toisin kuin suunnittelivat jne. Puheesta kuuluu sekä murteita että ammattien tuomia esitystapoja. Näiden lisäksi yksilöiden omia mieltymyksiä ja suosikkitapoja. Uusi media, tekstiviestit ja Internetin palstat tuovat kirjoitukseen uusia ulottuvuuksia. Viestit ovat kahden- tai ryhmänkeskisiä, ja niissä käytetään osapuolille tuttuja ilmauksia. Kirjoitukseen vakiintuu omia erityismerkkejä, hymiöitä, lyhenteitä yms. Hymiöitä käytetään mm. TV1:n A-talk -ohjelman keskustelupalstalla. Mitä on kielioppi? On monta tapaa puhua kielestä. Kieltä voidaan selittää. Sitä voidaan kehittää. Kielenpuhujia voidaan opastaa. Voidaan kasvattaa hyvää makua. Meillä on sinnikäs tottumus nimittää tätä kaikkea ”kieliopiksi”. Kielestä saa enemmän irti, jos jaksaa muistaa, että kielestä puhumiseen on useita tapoja. Kaikki ei ole kielioppia, eikä kielioppi ole kaikki. Kielioppi 1: kielitaju Kielioppi on kielen ydin. Kielioppi ohjaa kieltämme sen kaikissa muodoissa. Kieliopista on kyse, kun lapsi oppii taivutusmuotojen käytön. Kieliopista on kyse on silloinkin, kun keskustelukumppanit tulkitsevat toisiaan ja tekevät päätelmiä siitä, kuinka yhteistyökykyinen toinen on. Kielioppi liittyy kaikkeen kielenkäyttöön. Sitä voidaan nimittää myös kielitajuksi tai kielikorvaksi. Kielioppi 2: tutkijoiden kuvaukset ja selitykset Kielen lainalaisuuksia ja ilmiöitä voidaan kuvata kielentutkimuksen keinoin. Voidaan selittää esimerkiksi sitä, miten sijapääte –ssa esiintyy kielessä, millaisissa yhteyksissä käytetään imperfektiä tai miten sana ”niinku” esiintyy puheessa. Voidaan kuvata myös toisesta suunnasta, esimerkiksi, miten puhujat ohjailevat ja suostuttelevat toisiaan, miten kielessä ilmaistaan aikaa tai kohteliaisuutta. Kielessä kaikki muodot ja tehtävät limittyvät ja risteävät. Kun kieli yhdestä kohdasta muuttuu, vaikuttaa muutos laajemmallekin. Suomen kielen laajin yhtenäinen kuvaus on Iso suomen kielioppi. Tutkijaryhmää johti professori Auli Hakulinen. Kielioppi ilmestyi syksyllä 2004. Se selittää kielen muotoja ja merkityksiä monesta näkökulmasta. Kirja painaa liki kolme kiloa. Aiempia kielioppeja ovat mm. Aarni Penttilän Suomen kielen kielioppi (1963) ja E. N. Setälän Suomen lauseoppi (1880). Näiden kielioppien ajoista sekä kieli että kuvausmenetelmät ovat muuttuneet. Kielioppi 3: koulukielioppi Kouluopetuksen tarpeisiin on laadittu monenlaisia opetuskielioppeja. Koulun tavoitteet kieliopin opetuksessa ovat vaihdelleet vuosikymmenten aikana. Kielioppia voidaan opettaa kirjakielen hallinnan tueksi. Tällöin kieliopissa keskitytään nimenomaan kirjakielessä esiintyviin suositeltaviin muotoihin. Kielioppia voidaan opettaa myös yleissivistyksen vuoksi. Oppilaiden katsotaan tarvitsevan tietoa siitä, mitä kieli on ja millaisia ovat sen lainalaisuudet. Aiemmin yleissivistyskielioppi tulkittiin lähinnä sijamuotojen ja lauseenjäsenten tunnistamiseksi. Nykykoulussa kielioppia tarvitaan laajalti lukemisen ja kirjoittamisen tueksi; nykykoulu puhuu monipuolisista tekstitaidoista. Tekstitaito tarkoittaa kykyä kirjoittaa, lukea ja eritellä tekstien merkityksiä. Oppilas tarvitsee tätä varten tietoa kielen rakenteista ja merkityksistä. Kielioppia tarvitaan myös kielen ymmärtämiseksi. Enää ei voi keskittyä pelkkään kirjoitetun kielen kuvaukseen, vaan on yleissivistyksen vuoksi osattava ymmärtää myös puhuttujen tilanteiden ominaisuuksia, onhan maailmassa puheen merkitys yhä suurempi. Oikeinkirjoitusoppi, kielenhuolto, tyylioppi Kielioppi kuvaa kielen, mutta se ei ota kantaa siihen, miten kieltä tulisi käyttää. Tätä tehtävää varten laaditaan erilaisia oppaita: oikeinkirjoitusoppaita, kielenkäytön oppaita, tyylin, kirjoittamisen tai puhetaidon oppaita. Oikeinkirjoitusoppaat kuvaavat, miten kieltä kirjoitetaan, miten erisnimet merkitään, miten lyhenteitä muodostetaan, miten virkkeitä ja lauseita välimerkitetään jne. Oikeinkirjoitus on eri asemassa kuin muut kielen kerrokset (taivutus, sanasto, lauserakenteet), sillä se ei kehity ja muutu., ellei sitä tietoisesti kehitetä. Kielenhuollon tueksi on laadittu suuri joukko erilaisia oppaita, jotka kuvaavat niitä kirjoitetun kielen seikkoja, joissa on runsaasti variaatiota tai joita ei aina pysty päättelemään luontaisen kielitajun mukaan. Tällaiset oppaat eivät esittele kieltä kokonaisuudessaan vaan vain suppean joukon ohjailun alaisia rakenteita. Nykyisin kielenhuolto pyrkii selittämään kielen käyttöä. Maailma kaikkine viestintätilanteineen tuo yhä kirjavampia esitystapoja eteemme. Kaikista asioista ei olemassa valmiita ohjeita, mikä on oikein ja mikä ei. Ei myöskään ole mieltä laatia tällaisia tiukkoja ohjeita. Moni ilmaus on oikein omassa ympäristössään. Toisessa tekstilajissa ja esitystavassa se ei ehkä kävisikään. Kieltä ohjaillaan myös tyyli- ja tekstioppaiden avulla. Kielioppi ei säätele sitä, millä tavoin tiedotteet tai vaikuttavat tekstit tehdään tai miten syntymäpäiväsankarille puhutaan. Tällaisia asioita ohjataan tyylioppailla, jotka kuvaavat kulttuuria ja sen vakiintuneita tapoja, ns. hyvää makua. Tyylioppaat ovat kielen etikettikirjoja. Kielestä kiinnostunut hankkii kaikista näistä lähteistä tietoa. Pirjo Hiidenmaa Osa 2: Kieli ja ohjailu HENKILÖGALLERIA HJK:n päävalmentaja Keith Armstrong muutti Englannista Suomeen ammattilaisjalkapalloilijaksi vuonna 1979. Peliuransa jälkeen hän on valmentanut lukuisia suomalaisseuroja ja toiminut mm. tv-kommentaattorina. Runoilija Otto Grundström muistetaan myös Tehosekoitin-yhtyeen laulajana, joka vastasi yhtyeen teksteistä kahdentoista vuoden ajan. FT Auli Hakulinen on suomen kielen professori Helsingin yliopistossa. Oikeustieteen tohtori, professori Jukka Kemppinen on myös kirjailija, kriitikko, runoilija ja kolumnisti sekä mm. latinankielisten tekstien suomentaja. Heli Laaksonen on lounaismurteella kirjoittava kirjailija ja runoilija. Esko M. Laine on Suomen ja Skandinavian kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa sekä helsinkiläisen Malmin seurakunnan pappi. Hän on myös toimittanut perinnejumalanpalveluksia 1600- ja 1700-lukujen jumalanpalvelusjärjestyksen mukaan. Professori Minna-Riitta Luukka on Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen johtaja Jyväskylän yliopistossa. Hän on myös verkostoperiaatteella toimivan Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen instituutin johtaja. FT Harri Mantila on suomen kielen professori Oulun yliopistossa sekä Suomen kielen lautakunnan puheenjohtaja. Antero Mertaranta on erityisesti jääkiekkoselostuksistaan tuttu urheilutoimittaja ja juontaja. Isä Mitro on Helsingin ortodoksisen seurakunnan pappi. Kirjailija Sinikka Nopola on julkaissut muun muassa hämäläismurteella hämäläistä kulttuuriperinnettä humoristisesti esitteleviä novelleja ja muuta proosaa. Hän on myös lastenkirjailija, pakinoija ja kolumnisti. FL Janne Saarikivi on tutkija Helsingin yliopiston suomalais-ugrilaisessa laitoksessa. Hän toimii myös vapaana kirjoittajana ja on mm. tehnyt sanoituksia Ultra Bra –yhtyeelle. Saksalaissyntyinen Roman Schatz on lähes kaksi vuosikymmentä Helsingissä asunut toimittaja ja kirjailija. Lola Wallinkoski (os. Odusoga) on vuoden 1996 Miss Suomi ja saman vuoden Miss Universum -kisojen 1. perintöprinsessa. Mallintöiden lisäksi hän on tullut tunnetuksi mm. näyttelijänä ja juontajana. |
|
||||||
| © YLE 2005 / Näytetään kieltä / PL 92 / 00024 YLE / Puh: 09 14801 / Fax: 09 1480 2576 / naytetaan.kielta@yle.fi / Vastaava ohjelmatoimittaja | |||||||
