ERNO PAASILINNAN KORPIKYLÄ

Kylä on varsin erikoinen: se perustettiin sodan jälkeen Petsamon siirtolaisten asutusalueeksi, eräänlaiseksi pakolaisleiriksi, Tervolan pitäjän syrjäkulmille, köyhille valtionmaille. Petsamo oli luovutetu Neuvostoliitolle ja sen asukkaat piti sijoittaa jonnekin, ettei syntynyt liikaväestö aiheuttaisi poliittisia ongelmia. Näin meneteltiin myös Karjalan siirtoväen asuttamisessa, se oli valtiojohdon poliittinen ohjelma.

Kylä rakennettiin kovalla ryskeellä keskelle korpea, muutaman vuoden kuluessa, yhteensä 72 asutustilaa. Elinehdot olivat tiukat ja vaurastumisen mahdollisuudet vähäiset. Ihmiset olivat kulkeneet vuosia evakkomatkalla, kokeneet paljon, miehet taistelleet sodassa, lapset eläneet mustalaiselämää. Ihmisillä oli taustansa, joka ei kitkattomasti soveltunut jähmeän, rauhassa eläneen maalaispitäjän eikä viranomaisen asettamiin ehtoihin.

Kylässä yksilöt taistelevat olemassaolostaan, unelmistaan, omasta osastaan maailmassa. Kylän sosiologiseen kirjoon kuuluu esimerkiksi Taustan Mikko, nuori poika, joka sairastaa keuhkotautia ja yrittää saavuttaa unelmansa opettelemalla englantia ja hapuilemalla johonkin parempaan osaan elämässä.

Erääseen taloon saapuu iso, lainsuojaton mies, joka lienee tehnyt vakavan rikoksen ja pakenee poliiseja. Hän tekee rehdisti työnsä talossa ja jatkaa sen jälkeen pakoaan. Häntä ei ilmianneta poliisin kyselyistä huolimatta, koska hän ei ole rikkonut rehellisyyden perussääntöjä.

Muuatta nuorta, riuskaa talonisäntää painaa ympäristön ahtaus, eikä hän voimantunnossaan, humaltuessaan, jaksa kestää olemukselleen liian ahdistavia rajoja. Hän ajautuu tahtomattaan miestappoon, joka muodostaa hänen elämänkohtalonsa, vastauksen kapinallisuuden rajoille.

Toista lajia on kirkonkylän varakas perintötalon omistaja, rento ja uskalias poikamies, salametsästäjä ja korven Shemeikka, joka löytää tarpeellisen vastaavuutensa asutusalueen itsetietoisista ja elävistä ihmisistä. Hänet hyväksytään, koska hän astuu omien rajojensa yli; hän ansaitsee kylän silmissä asemansa, vaikka hänen yhteisötaustaansa ei hyväksytäkään.

Kahta aikamiespoikaa painaa isän raskas taakka, isä on syyllistynyt miesmurhaan ja pojat saavat maksaa hänen teostaan koko elämän ylle lankeavana varjona. Humaltuessaan he vannottavat toisilleen, että he eivät syyllisty samaan tekoon, vaikka heitä siihen melkein pakonomaisesti ajetaankin. Yhteisön ankarat lait ovat kuitenkin olemasssa, alati toimintavalmis koneisto, joka pitää näitäkin veljeksiä otteessaan.

Kuvattuna aikana Korean sota aiheuttaa äkillisen korkeakonjunktuurin, jolloin puutavaran hinta nousee korkealle ja houkuttaa köyhät tilalliset luvattomaan metsänmyyntiin. Syksyn ja talven kuluessa hakataan metsiä ja noissa oloissa valtava puumäärä muodostuu uhkaavaksi ongelmaksi, koska sen myynti laillista tietä ei enää tule kysymykseen. Tieto suuresta puutavaralanssista vuotaa viranomaisten korviin ja he valmistautuvat tekemään yllätysratsian. Kylä liittoutuu yhdessä torjumaan vaaran. He etsivät juopon virkaheiton metsäpäällikön, jolla on oma tarve kohentaa asemaansa suurkaupan järjestäjänä. Hän tekee suunnitelman myydä puutavara salaa Ruotsin puolelle. Kyläläiset epäilevät häntä, mutta heidän on pakko ottaa riski ja yrittää säästyä pahemmasta.

Suuri puukauppa kietoo yhteen taisteluun kyläläiset, luo solidaarisuuden lainrikkojien kesken. Moraalisena perusteena on yhteinen kokemus siitä, että he ovat omaisuutensa sodassa menetettyään joutuneet omatta syyttään tilaan, jossa lainkuuliaisuus ei enää tuo moraalista oikeutta. Kaikki seisovat yhteisessä rintamassa virkavaltaa vastaan. Puukauppa huipentuu jännitysnäytelmään. Yhteiskunnan pakkovallan edustajana on vanha väsynyt metsänhoitaja, joka ymmärtää kyläläisten olemassaolon ehdot ja haluaa väistää omantunnonristiriitansa omalla tavallaan.

Murrosikäinen poika seuraa tapahtumia omassa vähäisessä osassaan, vielä ymmärtämättä, mitä oikein tapahtuu, mutta hänkin jotakin unelmaa tavoitellen. Hän on vielä liian nuori, kokematon, ihmettelevä ja yksinäinen niin kuin ihmisyksilö, jonka kohtalo ei ole vielä täyttynyt; aavistaa voi, että sekin tapahtuu niin kuin jokaiselle yksilölle tässä elämässä.

Erno Paasilinna

EPÄKIRJAILIJA ERNO PAASILINNAN TYÖSTÄ

Ärhäkkä satiirikko, anarkisti, vastaanajattelija Erno Paasilinna on ollut jo 60-luvulta lähtien tuottelias toimittaja ja kirjailija. Hän on aina siellä, missä keskustelu syttyy. Oman määritelmänsä mukaan hän on epäkirjailija.

Hirtehishuumori, parodia ja satiiri ovat Paasilinnan työkaluja, joilla kyytiä ovat saaneet milloin militarismi, milloin byrokratia tai omahyväinen kansallisajattelu. Mutta Paasilinna kirjoittaa myös herkkiä, teräviä novelleja - kuten Nuoruusaikoja. Hän on kirjoittanut myös aforismeja, Pohjois-Suomen historiaa käsitteleviä teoksia sekä toimittanut useita keskustelukirjoja sekä klassisen Lapin kirjallisuuden antologioita - ja saanut lukuisia palkintoja.

ERNO PAASILINNAN TEOKSET
Kylmät hypyt, 1967, satiireja
Alamaisten kyyneleet, 1970, satiireja
Mainio vallankumous, 1972, artikkeleja
Synnyinmaan muistot, 1973, satiireja
Timo K. Mukka, 1974, elämänkerta
Lukemista kaikille, 1975, artikkeleita
Valitut satiirit, 1976
Kadonnut armeija, 1977, romaani (Delfiinipainoksena 1982)
Musta aukko, 1977, aforismeja
Siperilainen estetiikka, 1978, esseitä
Kaukana maailmasta, 1980, historiaa ja muistoja Petsamosta
Maailman kourissa, 1983, historiaa ja muistoja Petsamosta
Yksinäisyys ja uhma, 1984, esseitä
Alamaisten elämää, 1985, kootut satiirit
Kansan palvelijoita, 1986, kirjoituksia vuosilta 1964-1984
Maailman sanoja ja tekoja, 1986, aforismeja
Majuri Holterin uroteko, Kirjoituksia Suomesta ja maailmasta, 1987
Kotiseudulla ja vierailla mailla, kuusi matkakertomusta, 1988
Lausui alustaja joka korosti, kootut aforismit ja aforistiset lauseet 1967-87, 1989
Kauppamiehet isänmaan asialla, 1991
Petsamo, 1992: yksissä kansissa teokset Kaukana maailmasta ja Maailman kourissa
Nuoruusaikoja, 1992, kertomuksia; uusi painos syksyllä -99
Tosikertomuksia, 1993, satiireja
Tähänastisen elämäni kirjaimet, 1996, muistelmat
Riita maailman kanssa, 1997, kirjoituksia neljältä vuosikymmeneltä
Rohkeus. Arndt Pekurisen elämä ja teloitus, 1998
Ruumisarkun nauloja, 1999, aforismeja

PAASILINNAN TOIMITTAMAT TEOKSET:
Matkoja vanhassa Suomessa, Elias Lönnrotista Urho Kekkoseen, 1990
Siintävät kaukaiset metsät: runoja metsistä, eränkäynnistä ja erämaista, 1993

KÄÄNNÖKSET
Kadonnut armeija ilmestynyt viroksi (-79), norjaksi (-85) ja ruotsiksi (Boklaget/Suomi, -90)

PALKINNOT
Kirjallisuuden valtionpalkinto 1971, 1978
WSOY:n tunnustuspalkinto 1975
Alfred Kordelinin säätiön kirjailijapalkinto 1979
Suuren Suomalaisen Kirjakerhon tunnustuspalkinto 1979
Valtion tiedonjulkistamispalkinto 1983
Eino Leino palkinto 1984
Finlandia-palkinto 1985 (Yksinäisyys ja uhma, -84)
Tampereen kaupungin palkinto luovasta kirjallisesta työstä 1993
Aleksis Kivi -palkinto, 1996