Meillä meni poikani nykyisen perheen kanssa sukset ristiin reilu vuosi sitten. En saisi olla tekemisissä hänen entisen kumppanin kanssa, jonka kanssa hänellä on yhteinen lapsi ja haluan pitää sen vuoksi yhteyttä. Pojan nykyiseen perheeseen kuuluu myös lapsi ja ongelma on sellainen, että olen tätä 5-vuotiasta nähnyt puolentoista vuoden aikana 2 kertaa. Olen suunnilleen rukoillut, että he tulisivat käymään (20 minuutin ajomatka), mutta ei, he eivät kuulema ehdi. Itse olen eläkkeellä, eli aikaa olisi ja vielä kun jaksan, toivoisin, että näkisin tätä nuorinta. Aikaisemmin he kävivät lähes viikottain ja minä kävin silloisen kumppanini, eli poikani isän kanssa heillä todella kiitettävän usein. Näinkö olen poikaani neuvonut? Aikanaan ei olisi tullut mieleenkään kohdella omaa äitiä tai anoppia tuolla tavalla. Mihin on toisen ihmisen kunnioitus hävinnyt?
Meillä meni poikani nykyisen perheen kanssa sukset ristiin reilu vuosi sitten. En saisi olla tekemisissä hänen entisen kumppanin kanssa, jonka kanssa hänellä on yhteinen lapsi ja haluan pitää sen vuoksi yhteyttä. Pojan nykyiseen perheeseen kuuluu myös lapsi ja ongelma on sellainen, että olen tätä 5-vuotiasta nähnyt puolentoista vuoden aikana 2 kertaa. Olen suunnilleen rukoillut, että he tulisivat käymään (20 minuutin ajomatka), mutta ei, he eivät kuulema ehdi. Itse olen eläkkeellä, eli aikaa olisi ja vielä kun jaksan, toivoisin, että näkisin tätä nuorinta. Aikaisemmin he kävivät lähes viikottain ja minä kävin silloisen kumppanini, eli poikani isän kanssa heillä todella kiitettävän usein. Näinkö olen poikaani neuvonut? Aikanaan ei olisi tullut mieleenkään kohdella omaa äitiä tai anoppia tuolla tavalla. Mihin on toisen ihmisen kunnioitus hävinnyt?