Olen itse jo useamman vuoden "harrastanut" alkoholittomia juomia, lähinnä kaupasta saatua siideriä. Alkoholia nautin enää hyvin hyvin satunnaisesti. Vuosia takaperin se tosiaan oli ihmetyksen aihe kaveripiirissä, jos minulla kotibileissä oli alkoholillisten siiderien joukossa pari alkoholitonta, nyt se koettaisiin ihan normaalina. Toisaalta se muissa seurapiireissä kuin lähimmissä koetaan outona. Olet hyvä jätkä tai muija, jos juot, muuten tosiaan olet niuho.
Koska itse en juurikaan käytä alkoholia, koen lähipiirini alkoholinkäytössä satunnaisia harmistuksia. Tämä juontuu lapsuudesta. Ei kannata käsittää väärin, että vanhempani olisivat olleet alkoholisoituneita tms., mutta usein äitini ottamat saunaoluet humahtivat hänelle päähän kovin nopeasti ja hänestä tuli hyvin ilkeä pienessä hönössä. Lapsen silmille tämä ei ole ollut mukava kokemus, mutta opettavainen tietysti. Lisäksi hän aina näin vanhemmallakin iällä jaksaa moittia siitä, että alkoholia ei juoda (koska hän pitää siitä itse ja haluaa saada hyväksyntää juomiselleen, jos joku muukin juo. Jos kukaan muu ei juo, hän alkaa lähes haukkua kaikkia älyttömiksi ihmisiksi). Isäni ei ole koskaan pitänyt alkoholista, eikä sitä käytä, mutta nykyään hän käyttää sitä äitini pakottamana silloin tällöin. Äitini on sitä seurakuntaa, jonka on pakko saa se viikottainen annoksensa "rentoutuakseen" (ei siis kannata käsittää väärin, puhutaan joistakin oluttölkeistä tai viinilasillisista, ei kaatokänneistä, mutta joka tapauksessa). Hän ei voi ymmärtää sitä, että joku pystyy rentoutumaan ILMAN alkoholia!
Tätä samaa ilmiötä olen seurannut myös työyhteisössäni, jossa eräillä alkaa kuola valua suunpielestä, jos alkoholi otetaan keskustelun aiheeksi. Heillä alkaa sormet syyhytä, kun he perjantaina kertovat ottavansa illalla muutaman lasin viiniä hyvän juuston kera. Alkoholiannoksen odotus suistaa työpäivän raiteiltaan, koska ajatukset harhailevat jo pullossa. Mistä johtuu, että minulla ei ole mitään tarvetta juoda alkoholia minkään ruoan kanssa?
Toisaalta se, että en juo viinejä, koska mielestäni ne maistuvat karmeilta, sillä olen makean siiderin ystävä, katsotaan aina kieroon. On nykyään outoa, jos viini ei maistu joka käänteessä, ksoka siitä on tullut jonkinlainen henkilön soveltuvuuskäyntikortti joka paikkaan. Jos et koe viinissä tanniinista ja hiukan pyöreää ja hedelmäsitä makua, olet suoraan sanottuna tyhmä, et tiedä mistään mitään! Illanistujaisissakin isäntäväki ei yleensä ole edes ajatellut, että viini ei ehkä kaikille maistu, eikä ole siten edes varattu muuta juotavaa. Olen niin jyrkkä viinin suhteen sen omaan suuhuni sopimattomasta mausta johtuen, että sanon juovani mieluummin vettä. Kääntäen: Eihän kasvissyöjääkään voi pakottaa syömään lihaa vain seuran vuoksi, vai voiko?
Sirkka 27.7. klo 06:53
Olen itse jo useamman vuoden "harrastanut" alkoholittomia juomia, lähinnä kaupasta saatua siideriä. Alkoholia nautin enää hyvin hyvin satunnaisesti. Vuosia takaperin se tosiaan oli ihmetyksen aihe kaveripiirissä, jos minulla kotibileissä oli alkoholillisten siiderien joukossa pari alkoholitonta, nyt se koettaisiin ihan normaalina. Toisaalta se muissa seurapiireissä kuin lähimmissä koetaan outona. Olet hyvä jätkä tai muija, jos juot, muuten tosiaan olet niuho.
Koska itse en juurikaan käytä alkoholia, koen lähipiirini alkoholinkäytössä satunnaisia harmistuksia. Tämä juontuu lapsuudesta. Ei kannata käsittää väärin, että vanhempani olisivat olleet alkoholisoituneita tms., mutta usein äitini ottamat saunaoluet humahtivat hänelle päähän kovin nopeasti ja hänestä tuli hyvin ilkeä pienessä hönössä. Lapsen silmille tämä ei ole ollut mukava kokemus, mutta opettavainen tietysti. Lisäksi hän aina näin vanhemmallakin iällä jaksaa moittia siitä, että alkoholia ei juoda (koska hän pitää siitä itse ja haluaa saada hyväksyntää juomiselleen, jos joku muukin juo. Jos kukaan muu ei juo, hän alkaa lähes haukkua kaikkia älyttömiksi ihmisiksi). Isäni ei ole koskaan pitänyt alkoholista, eikä sitä käytä, mutta nykyään hän käyttää sitä äitini pakottamana silloin tällöin. Äitini on sitä seurakuntaa, jonka on pakko saa se viikottainen annoksensa "rentoutuakseen" (ei siis kannata käsittää väärin, puhutaan joistakin oluttölkeistä tai viinilasillisista, ei kaatokänneistä, mutta joka tapauksessa). Hän ei voi ymmärtää sitä, että joku pystyy rentoutumaan ILMAN alkoholia!
Tätä samaa ilmiötä olen seurannut myös työyhteisössäni, jossa eräillä alkaa kuola valua suunpielestä, jos alkoholi otetaan keskustelun aiheeksi. Heillä alkaa sormet syyhytä, kun he perjantaina kertovat ottavansa illalla muutaman lasin viiniä hyvän juuston kera. Alkoholiannoksen odotus suistaa työpäivän raiteiltaan, koska ajatukset harhailevat jo pullossa. Mistä johtuu, että minulla ei ole mitään tarvetta juoda alkoholia minkään ruoan kanssa?
Toisaalta se, että en juo viinejä, koska mielestäni ne maistuvat karmeilta, sillä olen makean siiderin ystävä, katsotaan aina kieroon. On nykyään outoa, jos viini ei maistu joka käänteessä, ksoka siitä on tullut jonkinlainen henkilön soveltuvuuskäyntikortti joka paikkaan. Jos et koe viinissä tanniinista ja hiukan pyöreää ja hedelmäsitä makua, olet suoraan sanottuna tyhmä, et tiedä mistään mitään! Illanistujaisissakin isäntäväki ei yleensä ole edes ajatellut, että viini ei ehkä kaikille maistu, eikä ole siten edes varattu muuta juotavaa. Olen niin jyrkkä viinin suhteen sen omaan suuhuni sopimattomasta mausta johtuen, että sanon juovani mieluummin vettä. Kääntäen: Eihän kasvissyöjääkään voi pakottaa syömään lihaa vain seuran vuoksi, vai voiko?