Hei Anonyymi,

Anteeksi kun vastaan vasta nyt! Samassa tilanteessa olevia ystäviäni kun olen seurannut, niin ulkomaisen kumppanin työllistyminen Suomessa on ihan oikeasti ongelma, ellei hän ole valmis uraan raksalla, baarimikkona tai -mikaelana, jne.

Meidän kohdallamme asiat loksahtivat tältä osin hyvin paikoilleen, sillä miehellä on todella vahva erikoisosaaminen. Niinpä oman alan töitä löytyi heti, vaikka kilpailu alan työpaikoista on Suomessa todella kovaa.

Itse koin, että koti-ikävä oli aivan pakottava juttu, sen kanssa ei voinut tehdä kompromissia. Ja nyt kun olen ollut Suomessa pari vuotta tankkaamassa tätä suomiperusturvallisuutta niin vanha seikkailumielikin alkaa palata. Jopa ajatus maailmalle lähtemisestä alkaa taas viehättää, muttei missään nimessä enää lopullisesti, vuosi pari korkeintaan.

Eipä sitä voi muille neuvoja antaa. Josd ikävä vain vahvistuu vuosi vuodelta, niin se on varmaan pakko ottaa tosissaan. Ehkä teidän kannattaisi kokeilla, miltä elämä täällä tuntuu ja saako mies töitä? Ja ainahan voi palata jos ei onnistu. Kaksikin vuotta sohjoisessa Suomessa voisi auttaa koti-ikävääsi. Lasten kanssa parin vuoden seikkailu äidin kotimaahan voi tietysti olla hankalampi juttu, muttei varmaan mahdoton.

Onnea teille ja tsemppiä päätöksiin!