Jos perheessä on kasvatukseen lähtökodiltaan hyvä/helppo tilanne - seesteinen vanhempi ja/tai matalan temperamentin lapset - jäähyjä voi varmasti lähteä korvaamaan yhteisellä toiminnalla. Keskimäärin pikkulasten vanhemmat ovat kuitenkin uupuneita. Ei silloin voi lähteä siitä että aikuinen on kovin rationaalinen, kärsivällinen tai empaattinen, kun lapset eivät suostu toimimaan ohjeiden mukaisesti. Perheessä jossa lapset ovat aktiivisia ja vanhemmat herkemmin kiukustuvia, jäähy on erinomainen työkalu.

Näissä viimeksi mainituissa perheissä jäähy toimii ensisijaisesti tilanteen rauhoittamisen välineenä. Se mahdollistaa tilanteen palauttamisen lähtöpisteeseen: ei enää äänen korottamista, ei huutoa, ei riehumista, eikä toisen vahingoittamista. Jäähyn jälkeen tilanne voidaan käsitellä rauhallisesti. Ilman jäähyä ongelma tilanne pahenee, tiuskimisesta tulee huutoa, ärtymys muuttuu vihaksi, ja kiukunpuuskassa vanhemman kynnys vahingoittaa lasta pienenee. Jäähy toimii tämän kierteen katkaisijana, jolloin säästytään paljolta pahalta.

Se, että vanhemmilla on käytössään keinoja, joilla peli puhalletaan poikki ja annetaan itselle tilaa rauhoittua ja toimia taas jämäkkänä, rauhallisena aikuisena on suunnattoman paljon tärkeämpää kuin se, ymmärtääkö lapsi nyt syy-seuraussuhteen jäähyllä istuessaan. Jäähyn jälkeen tilanteen voi aina selittää lapselle, että nyt menit jäähylle koska purit isiä / satutit siskoa / piirsit seinään. Kyllä lapsi sen ymmärtää siinä vaiheessa. Sitäpaitsi jäähyllä uhkaaminen on oikeasti toimiva keino, koska siitä lapset eivät pidä, mutta se on kuitenkin sen verran pehmeä keino ettei siitä lapsi katkeroidu vanhempaa kohtaan - toisin kuin lapsen fyysisestä vahingoittamisesta.