Hieman rajua väittää, että kolmivuotias nauttisi enemmän hoidossaolosta, kuin kotonaolosta... Lapset ovat sellaisia, että näyttävät sopeutuvan. Heidän on pakko.

Meidän vanhempien on ymmärrettävä, että elämä on perheellisen elämää kun lapsia on tullut hankituksi. Suomalaisessa päivähoidossa työtä 15 vuotta tehneenä, olen sitä mieltä että olisi mainiota, mikäli voisimme pitää lapsemme jopa esikouluikään kotona. Kysynkin: miksi meillä ei ole aitoa mahdollisuutta valita, mihin lastenhoitoon varatut rahat käytetään. Olisimme mieheni kanssa ilomielin hoitaneet lapsiamme kolmen ikävuoden jälkeenkin, mikäli päivähoitopaikastamme maksettu raha olisi kohdennettu tukemaan kotihoitoa.

Katsellanpa miltä yhteiskuntamme näyttää, kun nämä näissä päiväkotiryhmissä lapsuutensa viettäneet lapset kasvavat työelämään:( Stressinsietokyky nollissa...

Meni nyt hieman ohi aiheen, mutta kuitenkin:)