Lapsuuden ajan ruokamuistoista vahvimmin nousee mieleen ehkä sunnuntain ruoka. Äiti teki melkein säännöllisesti itse verilättyjä, rapeita ja pitsireunaisia. Me kutsuttiin niitä punaslätyiksi. Siihen hieman puolukkaa ja sulanutta voita, niin jo oli hyvää. Sitä syötiin aina puolilta päivin, ja jälkeenpäin, kun olen ollut kotona ja olen ollut puolilta päivin keittiössä, jossa on myös radio ollut auki, niin tietty ohjelma muistutti minua aina punaslätyistä. Kotitekoisia punaslättyjä en nykyään pääse nauttimaan kovinkaan useasti. Mutta samasta raaka-aineesta äiti teki myös kampsuja (joku muukin mainitsi ne tässä blogissa). Ne vasta hyviä ovatkin. Ja niitä olen opetellut itsekin tekemään.
Ruokamuistoja on monenlaisia, ja tuntuu, että lapsena tosiaankin ruoka (melkein mikä vain tavallinen ruoka) maistui todella hyvältä.