Varhaisteininä sain oman äitini kiinni tutkimasta kaappejani. Suutuin siitä niin paljon, etten vieläkään suostu jakamaan äitini kanssa henkilökohtaisia asioitani. Hän tunkeutui täysin syyttä reviirilleni. Vielä nykyäänkin, jos joku menee edes keittiön kaapilleni kysymättä lupaa, pahastun, vaikken sitä avoimesti näyttäisikään (tämä ei koske avipuolisoani). Äitini teko jätti niin syvät arvet, etten kertakaikkiaan voi luottaa hänelle kaikkein henkilökohtaisimpia asioitani. Nyt aikuisiällä hän sitten ihmettelee asiaa, mutta lapsen/teinin muisti on pitkä. En tee tätä tahallani, mutta luottamus meni.