Itselläni on tuttuna aikuinen, jonka äiti on ollut ns. utelias äiti. Aika kova homma on nyt aikuisena saada irtiottoa äidin uteluista, myös terapiaa on tarvittu. Äiti on vain narsistisesti loukkaantunut, "kyllä mun täytyy saada soittaa, kun mä haluan". En soisi kenellekään liian uteliasta äitiä, joka ei tietysti enää tule muuttumaan miksikään, mutta jatkuva rajojen vetäminenkin uteluiden edessä käy erittäin voimille. On jäänyt käsitys, että ko. äiti elää tämän lapsensa kautta edelleen.