Juttuhan on ihan perusruisleipää kenen tahansa taloudenpidon kannalta, miehen, naisen, perheellisen tai perheettömän. Vinkit kannattaa ottaa tosissaan.

Meillä on aina ollut itsestäänselvää, että yhteisiin kuluihin osallistutaan maksukyvyn mukaan. Tämä on myös näkemyksemme yhteiskunnan toiminnasta. Kumpikaan ei ole koskaan kokenut asiaa millään lailla epäreiluksi, sillä yhteinen satsaus tulee aina myös yhteiseksi hyödyksi. Lisäksi tiliä ei koskaan kuluteta loppuun, vaan siellä on aina puskurirahasto. Kun pyykkikone hajoaa, emme kulje likaisissa kledjuissa vaan ostamme uuden koneen. Kyllä elämän saa maistumaan elämältä myös ilman kädestä suuhun elämistä!

Siitä olen eri mieltä, että kortilla maksaessa tulisi katsottua tarkemmin mihin rahat menevät: pikemminkin se kirpaisee enemmän, kun antaa kassalla konkreettista rahaa ja rahapussi silmin nähden tyhjenee ja taas pitää asioida automaatilla. Luulen, että muoviraha on nimenomaan se, jota moni ei hallitse.

Sijoituksiin taas en kovin helposti lähtisi. Jos nyt keskituloisella on tuhansissa euroissa laskettava summa rahaa säästössä, tuotot ovat parhaassakin tapauksessa absoluuttisesti ottaen niin pieniä, ettei kannata käyttää aikaa ja vaivaa moiseen. Säästötilin korko kyllä riittää suojaamaan inflaatiolta. Ja jos nyt tililläni makaisikin satoja tuhansia, minulle olisi yhdentekevää, mitä siitä tulee tuottoa vai tuleeko ollenkaan. Tai sitten en vaan kykene samastumaan upporikkaaseen henkilöön.