Miettiihän sitä monenlaista. Että olisi ollut kiva ilma kävellä, mutta kävelytiet ovat epämiellyttävän täynnä hiekkaa ja viimeisiä jäätiköitä, joita saa väistellä. Että kuinka paljon Jukka Takalon biisin "Jokainen on vähän homo" kuuntelukerrat YouTubessa ovat lisääntyneet nimenomaan homoihin liittyvien mediakohujen takia. Että miksi jotkut ihmiset eivät ole yhtään kiinnostuneita kauniista kengistä. Että onko tässä iässä liian myöhäistä ostaa lateksiasu ja ryhtyä elektropoplaulajattareksi. Että sitten jos olisi kansainvälinen tähti, niin millaisia haastatteluja sitä antaisi. Ja millaisiin hyväntekeväisyystempauksiin osallistuisi. Jos vaikka ihan mediaseksittömiin, tukisi Itä-Vantaan shakkiharrastajia tai ihan oikeiden paperisten tietosanakirjojen tekijöitä. Painomusteen tuoksua. Sateen tuoksua. Oletteko muuten huomanneet, että sateen tuoksu ja lumisateen tuoksu ovat ihan erilaisia, vaikka lumikin on vettä. Sorminivelet ja käden jänteet ovat jännän näköisiä, kun rupeaa vaikka koneella kirjoittaessa tai pianoa soittaessa oikein katselemaan. Meissä kaikissa on luuranko sisällä, ja harmittaa, ettei omaansa pääse näkemään. Että onko sellaista työtä olemassakaan, jota ihan mielikseen tekisi joka viikko 37,5 tuntia viikossa eläkeikään asti. Miksi sitä muistaa kaikenlaista hassua, kuten pätkiä vanhojen laulujen sanoista tai saksan prepositiolistoja, mutta unohtelee tärkeitä asioita, joille olisi enempi käyttöä. Ja miksei tule leivottua useammin, vaikka pulla- tai leipätaikinan tuntu käsissä on niin vapauttava.