Jahas. Taas tuli teoriaa läjäpäin. Minä besserwisser olen opettanut lapseni muskarissa. Siellä on laululeikki "Kävelen, kävelen, STOP!" Liike lakkaa stop-käskyn kohdalla. Stop-karjaisu on äärimmäinen, jota lapset tottelevat, käsky on selkäytimessä.

Toinen on sitten keskustelun kautta ja pikkukakkosta töljäämällä opetettu:"Älä ole pelle! Mikä meni väärin? Älä mene autotielle!" Neljännen kanssa näitä ei ole opeteltu vaan ehkä on oppinut isompien mallista jotain. Yksi periaate on ollut tämä, että en juokse lapsen perässä - koskaan. (Tai no, muistan, kun olimme lankakaupassa, värikkäitä nauhoja joka puolella, älä koske -komento oli aivan toivotonta)

Vuoden vanhana lapsi (tai siis esikoinen) lähti tutkimaan maailmaa, mutta palasi aina takaisin äidin syliin. Sitten ne ovatkin menneet jokseenkin jonossa kaikki.

Sääntöjen jaottelu mukavuus- ja turvallisuussääntöihin oli myös hyvä (olisko ollut Sinkkonen). Lapsi ei kuole, jos sillä nyt ei olisikaan oikeat vaatteet päällä, mutta vesiaiheesta pitää pysyä turvallisen matkan päässä.