Minusta tämä oli hyvinkin asiallista tietoa käytännöllisin esimerkein sisältävä artikkeli. Tällaista tietoa eivät tarvitse vain vanhemmat kotona, vaan usein myös päiväkotien työntekijäryhmistä suurin - lastenhoitajat. Lastentarhanopettajina toimivilla sosionomeilla on yleensä koulutuksensa vuoksi hyvät valmiudet kohdata työssään kiukutteleva lapsi läsnäolevana aikuisena, kuten yleensä myös nuoremmat OKL:stä valmistuneet lastentarhanopettajatkin. Joillakin vanhemmilla lastentarhanopettajilla, jotka ovat tehneet töitä enemmän esimerkiksi esikoululaisten tai 4-5 vuotiaiden kanssa, unohtuu pian millaisia ovat pienemmät lapset päiväkodissa. Ammattitaitoa syventää myös siviilielämän puolelta henkilökohtaiset kokemukset lapsista, joko omista lapsista, ystävien lapsista, kummilapsista tms.

Turvataitoja opetetaan ja kasvatetaan lapsille myös muita taitoja harjaannuttamalla yhdessä aikuisen kanssa ja aikuisen esimerkin voimalla - toki myös toisten lasten esimerkin voimalla. Vähitellen. Luistimia, polkupyöriä, suksia ja uimavarusteita ei saisi lapsilta puuttua siinä missä ei kumisaappaita ja sadevarusteitakaan tai talvipakkasessa toimivia ulkoiluvaatteita. Jos lapsi ei saa tutsutua alle 2 vuotiaana sormiväreihin - millainen ihme ne ovat kun joku aikuinen suvaitsee ne hänen eteensä laittaa kolmivuotiaana?

Eli paljon on aikuisen siedettävä pienimpien lasten kanssa epäjärjestystä ja jopa kaaosta - ja opetettava lempeästi ohjaten, joskus naakasti ei -sanalla . . . mutta perustellen lapselle myös miksi. Syliä ken säästää - se lastaan vihaa? Ikävä kyllä se kaikki menee aikuisen mukavuusvyöhykkeen rajoille ja rajojen ulkopuolelle. Mutta se vaivannäkö kannattaa - se tuottaa hedelmää ja siitä voi taas iloita!