Tässäkin asiassa vaaka voi valahtaa liikaa toiselle puolelle, liika ekologisuus saa vallan.
Huolestuttavaa, että tämä linkolalainen eko-nihilismi, "ihminen saa kuolla pois", -ajattelu tuntuu leviävän kulotaudin lailla. Luonto nostetaan epäjumalaksi, ihmisen yläpuolelle. Ennen sitä vastustettiin jyrkästi, nyt sitä pahimmillaan toivotaan! EI, itse kieltäydyn siitä jyrkästi.
Efofasismi on yhtä lailla ohjelmoitu mielentila kuin nykyinen liika tuhlaavaisuuskin. Kumpikin on tuhoisaa.
En kiellä etteikö luonnon näkyvä saastuminen olisi tosiasia, mutta mistä tavan kansalainen tietää, mikä meille selitetty on totta ja mikä propagandaa? On naiivia luulla että tieteellinen tieto (tai sellaisena mainostettu) on aina puolueetonta, sen takana on aina politiikkaa, arvoja.
Esim. näkyvän saastumisen todentaminen arkipäivän tasolla onnistuu nopeasti, mutta kaikkia mahdollisia "näkymättömiä" myrkkyjä ja niiden vaikutuksia ei tavan kansalainen voi itse todentaa, ne vaan sanotaan meille. Suurin osa nykyisistä mainostetuista myrkyistä ja niiden vaikutuksista on täysin uskon asia, pienen ihmisen on joko uskottava tai sitten ei. Samoin on kasvihuoneilmiön laita. Toiset ovat sen puolella, toiset tutkijat sanovat että itseasiassa uusi jääkausi on nurkan takana. Ketä uskoa?
Vielä vaikeampi kysymys: se vaihtoehto mitä meille tarjotaan ekologiseksi vaihtoehdoksi? Kuka nuo vaihtoehdot sanelee, hyvä tahtoko? Epämääräisiä visioita, jotka meidän pitäisi allekirjoittaa etukäteen tietämättä tarkemmin itseasiassa mihin lupaudumme?
Esim. maapallon "kantokyky" ihmisten suhteen on erittäin konkreettinen asia, miten näemme itsemme täällä ja millaiseksi elämä tehdään.
Joku sanoo että 2 miljardia ihmistä on "sallittu määrä" (kaikuja totalitaarisesta ajattelusta), toiset tutkimukset sanovat, että maapallo voisi elättää jopa 35 miljardia ihmistä, jos vain maankäyttö olisi järkevää ja tasapuolista. Ketä meidän pitäisi tässä uskoa?
Ihmisen katoaminen maapallolta kuulostaa sopivan dramaattiselta ratkaisulta tasan niin kauan, kunnes on itse lapsineen terminointijonossa, "ei-säilytettävänä materiaalina". Vasta-argumentteja ei kuunnella, sillä "luonnon tasapaino" vaatii vähentämistä, se on luonnonmukaista, vain luonnon parhaaksi.
Ei luonnolla ole mitään mystista "tahtoa" poistaa ihmistä, se on silkkaa panteismia. Ihminen itse poistaa toisia ihmisiä ja käyttää luontoa vain tekosyynä.
Jos tämä kuulostaa liian dramaattiselta, sitä voi miettiä kirotessaan tahoja, jotka kieltävät lääkkeet populaa niittäviin tauteihin. Kehitysmaiden ihmiset luultavasti kiroavatkin. Länsimainen ihminen voi tuhista "se on luonnon keino poistaa liikapopulaatiota", sen sijaan että miettisi että kenties on muitakin syitä, vaikka vallankäyttö. Vastuuta kukaan ei ota.
Tämäkin spermanlaatu-topikki: tavan kansalainen ei voi todentaa juuri mitenkään sen paikkansapitävyyttä, saatika mikä on "normi" tässä asiassa. Onko sellaista, normia lapsensaamisessa?
Jos fakta on, että ihminen on hedelmällisin n. 20-vuoden ikäisenä, voisiko olla, että siittiöiden määrä vähenee siitä iän kasvaessa? Ei ole mitään tietoa, miten näitä tuloksia on mitattu, on vain ylhäisten sana että näin tapahtuu, ja syynä ovat väärät elämänarvot. Lapsettomuuden todentaminen empiirisesti yli 35-vuotiaiden ikisinkkujen parissa ei kelpaa todisteeksi, sillä siinä iässä ihmisen hedelmällisyys ei koskaan enää ole ollut parhaimmillaan.
Luonto ei ole jumala. Mitä tapahtui ihmisen järjelle ja tahdolle omaan olemassaoloonsa? Haluun taistella alistumisen sijaan, etsiä ratkaisuja paremman elämän aikaansaamiseksi? Näitä uusia eko"totuuksia" on katseltava erityisen kriittisesti, ei hyväksyä mukisematta sellaisenaan.
Tässäkin asiassa vaaka voi valahtaa liikaa toiselle puolelle, liika ekologisuus saa vallan.
Huolestuttavaa, että tämä linkolalainen eko-nihilismi, "ihminen saa kuolla pois", -ajattelu tuntuu leviävän kulotaudin lailla. Luonto nostetaan epäjumalaksi, ihmisen yläpuolelle. Ennen sitä vastustettiin jyrkästi, nyt sitä pahimmillaan toivotaan! EI, itse kieltäydyn siitä jyrkästi.
Efofasismi on yhtä lailla ohjelmoitu mielentila kuin nykyinen liika tuhlaavaisuuskin. Kumpikin on tuhoisaa.
En kiellä etteikö luonnon näkyvä saastuminen olisi tosiasia, mutta mistä tavan kansalainen tietää, mikä meille selitetty on totta ja mikä propagandaa? On naiivia luulla että tieteellinen tieto (tai sellaisena mainostettu) on aina puolueetonta, sen takana on aina politiikkaa, arvoja.
Esim. näkyvän saastumisen todentaminen arkipäivän tasolla onnistuu nopeasti, mutta kaikkia mahdollisia "näkymättömiä" myrkkyjä ja niiden vaikutuksia ei tavan kansalainen voi itse todentaa, ne vaan sanotaan meille. Suurin osa nykyisistä mainostetuista myrkyistä ja niiden vaikutuksista on täysin uskon asia, pienen ihmisen on joko uskottava tai sitten ei. Samoin on kasvihuoneilmiön laita. Toiset ovat sen puolella, toiset tutkijat sanovat että itseasiassa uusi jääkausi on nurkan takana. Ketä uskoa?
Vielä vaikeampi kysymys: se vaihtoehto mitä meille tarjotaan ekologiseksi vaihtoehdoksi? Kuka nuo vaihtoehdot sanelee, hyvä tahtoko? Epämääräisiä visioita, jotka meidän pitäisi allekirjoittaa etukäteen tietämättä tarkemmin itseasiassa mihin lupaudumme?
Esim. maapallon "kantokyky" ihmisten suhteen on erittäin konkreettinen asia, miten näemme itsemme täällä ja millaiseksi elämä tehdään.
Joku sanoo että 2 miljardia ihmistä on "sallittu määrä" (kaikuja totalitaarisesta ajattelusta), toiset tutkimukset sanovat, että maapallo voisi elättää jopa 35 miljardia ihmistä, jos vain maankäyttö olisi järkevää ja tasapuolista. Ketä meidän pitäisi tässä uskoa?
Ihmisen katoaminen maapallolta kuulostaa sopivan dramaattiselta ratkaisulta tasan niin kauan, kunnes on itse lapsineen terminointijonossa, "ei-säilytettävänä materiaalina". Vasta-argumentteja ei kuunnella, sillä "luonnon tasapaino" vaatii vähentämistä, se on luonnonmukaista, vain luonnon parhaaksi.
Ei luonnolla ole mitään mystista "tahtoa" poistaa ihmistä, se on silkkaa panteismia. Ihminen itse poistaa toisia ihmisiä ja käyttää luontoa vain tekosyynä.
Jos tämä kuulostaa liian dramaattiselta, sitä voi miettiä kirotessaan tahoja, jotka kieltävät lääkkeet populaa niittäviin tauteihin. Kehitysmaiden ihmiset luultavasti kiroavatkin. Länsimainen ihminen voi tuhista "se on luonnon keino poistaa liikapopulaatiota", sen sijaan että miettisi että kenties on muitakin syitä, vaikka vallankäyttö. Vastuuta kukaan ei ota.
Tämäkin spermanlaatu-topikki: tavan kansalainen ei voi todentaa juuri mitenkään sen paikkansapitävyyttä, saatika mikä on "normi" tässä asiassa. Onko sellaista, normia lapsensaamisessa?
Jos fakta on, että ihminen on hedelmällisin n. 20-vuoden ikäisenä, voisiko olla, että siittiöiden määrä vähenee siitä iän kasvaessa? Ei ole mitään tietoa, miten näitä tuloksia on mitattu, on vain ylhäisten sana että näin tapahtuu, ja syynä ovat väärät elämänarvot. Lapsettomuuden todentaminen empiirisesti yli 35-vuotiaiden ikisinkkujen parissa ei kelpaa todisteeksi, sillä siinä iässä ihmisen hedelmällisyys ei koskaan enää ole ollut parhaimmillaan.
Luonto ei ole jumala. Mitä tapahtui ihmisen järjelle ja tahdolle omaan olemassaoloonsa? Haluun taistella alistumisen sijaan, etsiä ratkaisuja paremman elämän aikaansaamiseksi? Näitä uusia eko"totuuksia" on katseltava erityisen kriittisesti, ei hyväksyä mukisematta sellaisenaan.