Muutamat paastot on tullut nähtyä ja koettua. Pisin paastoni taisi olla kymmenen päivää. Ilon aihe oli, kun kiloja lähti mukavasti, mutta paluu arkeen ei tosiaan ollut kovin auvoisaa. Eikähän ne kilot tietenkään poissa pysyneet.

Nyt vanhempana en lähtisi enää tuohon leikkiin, mutta oli ihan mielenkiintoista huomata, että ihminen pystyy oikeasti olemaan syömättä niin halutessaan.

Euforiaa en muistaaksseni tuntenut kertaakaan, vaikka sitä kovasti paaston yhteydessä mainostetaankin.