Ainoa asia joka pisti silmään, on että onnistuneen kasvatuksen tuloksena lapsesta tulee mm. suosittu kaveripiirissä. Onko se joku ansio? Tai kasvatuksen tavoite? Annammeko lapsille viestiä, että "hyvät tyypit" ovat suosittuja? Ihmiset ovat eriluonteisia, ja monesti kaveripiireissä suosiota saavat sellaiset, joilla on lähinnä kyky tuoda itseään esille ja toisinaan myös pomottaa muita. Sosiaalinen rohkeuskin on pitkälti temperamenttikysymys.

Vahvuus ei tarkoita välttämättä juuri noita mainittuja ominaisuuksia, vaan vahvalla ihmisellä on minun käsitykseni mukaan ennen kaikkea hyvä itsetunto. Hän hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, olipa sitten suosittu tai ei, rohkea tai ei. Tässä on myös suvaitsevaisuuden siemen, sillä todennäköisesti tällainen ihminen oppii arvostamaan myös muissa ihmisissä erilaisuutta eikä itseisarvoisesti ihaile pelkästään niitä suosittuja ja rohkeita kavereita. Toivottavasti kukaan vanhempikaan ei mittaa kasvatuksensa onnistumista noilla asioilla!