Minun lapsuuskodissani ei saanut liikaa nauraa eikä juuri itkeä. Isä väsyi moiseen ja vihjaili tappavansa itsensä.
Nyt aikuisena ymmärrän isän sairastaneen vakavaa masennusta.
Työtä piti tietty kesälomat tehdä minkä jaksoi.
Mistään tunteista ei osattu keskustella. Niinpä jo 12 v. heittäydyin hangelle ja toivoin jäätyväni kuoliaaksi. Loppuisi hirveä tuska jolle ei ollut sanoja.
Kymmeniä kertoja olen ollut vain sekunnin päässä kuolemasta; josko nyt käännän tuon auton eteen.
Jos lapsuuskodissani olisi puhuttu tunteista tai otettu syliin, halattu, olisin ehkä säästynyt näiltä kohtaloilta.
Kun vasta nuorena aikuisena psykologin ja terapeutin kanssa niitä opettelin niin loppui työkyky jo 40 vuotiaana.
Kun avioiduin niin tiesin toistavani omaa isääni ja äitiäni joten emme ole tehneet lapsia.
- Miksi kenenkään täytyisi syntyä kärsimään.
>Henkisellä väkivallalla kasvatettu–
Su, 2011-08-14 13:15
Minun lapsuuskodissani ei saanut liikaa nauraa eikä juuri itkeä. Isä väsyi moiseen ja vihjaili tappavansa itsensä.
Nyt aikuisena ymmärrän isän sairastaneen vakavaa masennusta.
Työtä piti tietty kesälomat tehdä minkä jaksoi.
Mistään tunteista ei osattu keskustella. Niinpä jo 12 v. heittäydyin hangelle ja toivoin jäätyväni kuoliaaksi. Loppuisi hirveä tuska jolle ei ollut sanoja.
Kymmeniä kertoja olen ollut vain sekunnin päässä kuolemasta; josko nyt käännän tuon auton eteen.
Jos lapsuuskodissani olisi puhuttu tunteista tai otettu syliin, halattu, olisin ehkä säästynyt näiltä kohtaloilta.
Kun vasta nuorena aikuisena psykologin ja terapeutin kanssa niitä opettelin niin loppui työkyky jo 40 vuotiaana.
Kun avioiduin niin tiesin toistavani omaa isääni ja äitiäni joten emme ole tehneet lapsia.
- Miksi kenenkään täytyisi syntyä kärsimään.