Asuin monta vuotta Keski-Euroopassa eikä siellä voinut missään luonnon muovaamassa lammessa-järvessä-joessa uida kun (jos sellainen ylipäätään löytyi) ne oli kaikki niin saastuneita. Aina kun pääsin Suomeen kesälomalle elokuussa oli parhain se kun pääsi uimaan. En voinut mitään kun naamalle levisi leveä hymy, ihan itsestään, niin hyvälle se ensimmäinen uinti tuntui. Koko naama reagoi iloon ihan itsestään. Tietenkin siihen lisäisi luonto ja puhtaus ja koti-tunne. Mutta uiminen oli se paras. Olen koettanut tutustuttaa Keski-Eurooppalaiset puolison sukulaiset tähän tunteeseen, ei ne mitään ymmärrä, kauhulla kiertävät uimisen luonnon järvissä ja haluavat suihkuun.