Olen toki itse lellilapsi, joka oli koko ajan milloin mummun, tädin tai enon kanssa, kunnes äiti palasi Elannosta kuria pitämään. Itse olin taas jo 14-vuotiaana äidin kotihoitaja, kun naisten vaivana oleva osteosporoosi vei lonkan alta.
Lapsuus kumminkin oli hieno, mutta uskoisin silti vanhan ajan "kartsalla" juoksemisen olevan ainakin pikkupojille hyvästä.
Silloin on ikäistä seuraa ja oppii vähän kadun taitoja.
Enon jutut partiosta ja veljen puheet intistä olivat aina kiinnostavia ja innostavia. En usko kakrujen kehittyvän pelkällä pakko-laatuajalla.
Kun palasin aikanaan Töölön kansakoulusta silmä mustana, niin äiti vain totesi, että poika on sitten joutunut tappeluun.
Tuon muiston antajasta tuli kuitenkin hyvä malli siitä, että puolensa on pidettävä. Sitä ei soffalla lässyttäen opi. Kaveruuskin siitä alkoi; samassa rivissä kun istuttiin. Pari vuotta myöhemmin vedin turpiin pienempää kaveria kiusannutta jätkää, että hyötyäkin siitä opista oli.
Olen toki itse lellilapsi, joka oli koko ajan milloin mummun, tädin tai enon kanssa, kunnes äiti palasi Elannosta kuria pitämään. Itse olin taas jo 14-vuotiaana äidin kotihoitaja, kun naisten vaivana oleva osteosporoosi vei lonkan alta.
Lapsuus kumminkin oli hieno, mutta uskoisin silti vanhan ajan "kartsalla" juoksemisen olevan ainakin pikkupojille hyvästä.
Silloin on ikäistä seuraa ja oppii vähän kadun taitoja.
Enon jutut partiosta ja veljen puheet intistä olivat aina kiinnostavia ja innostavia. En usko kakrujen kehittyvän pelkällä pakko-laatuajalla.
Kun palasin aikanaan Töölön kansakoulusta silmä mustana, niin äiti vain totesi, että poika on sitten joutunut tappeluun.
Tuon muiston antajasta tuli kuitenkin hyvä malli siitä, että puolensa on pidettävä. Sitä ei soffalla lässyttäen opi. Kaveruuskin siitä alkoi; samassa rivissä kun istuttiin. Pari vuotta myöhemmin vedin turpiin pienempää kaveria kiusannutta jätkää, että hyötyäkin siitä opista oli.