Menimme vihille kesällä 1998. Viikon parin kuluttua siitä olimme asuntovaunun kanssa matkalla, eräällä leirityyppisellä viikolla. Nuori vaimo kävi jo tuolloin yöllä tyydyttämässä ainakin yhtä T.P:aa. T.P. kielsi jutin perustellen että 1) minä kävelen hänen mielestään tavallisuudesta poikkeavalla tavalla, 2) se oli ainoa päivä sillä viikolla kun hän käytti autoa ja 3) hän oli houkutellut kyytiinsä jotakuta muutakin naista. T.P:n vaimolle perustelut kelpasivat, minulle eivät mm. siksi että tunnistin vaimostani T.P:n partaveden hajun ja vaimo myös kertoi kumppaninsa nimen. Vaimo jatkoi harrastustaan siten että kodistamme. Tapahtumia oli vähintään päivittäin, eli siis jopa useita saman vuorokauden aikana. Yksi esimerkki: tulen lenkiltä ja menen suihkuun, kun sammuta suihkun ja alan kuivata itseäni, kuulen eteisestä vaimon huokauksen ja vaimea hei-hein, sitten seuraa hiljaa suljetun ulko-oven ääni. Kun poistun kylpyhuoneesta, on vaimo tyytyväisen näköisenä ja punoittavin poskin seisten työpöydän ääressä. Menen hänen luokseen ja lähestymiselkein tarkistan kuulinko harhoja. En kuullut, hänen sisältään valuu nestettä kertoen kiistatta tapahtumat. Hänen reviirinsa oli rajaton, oppilaita, professoreita, naapureita, yökyläpaikkojen miesväkeä jne. Hänen isänsä "opetti" minulle joskus että ei pidä vaatia liikaa uskollisuutta. Hänen oppinsa mukaan on siis olemassa joku suhteellinen uskollisuus, hän ei eritellyt sitä, mutta kävi kyllä ilmi että se oli erittäin väljä käsite. Kun totesin että vaimon käyttäytyminen ei ollut katsottavissa terveen ihmisen toiminnaksi, yritin auttaa mutta hän oli ja on sillä sektorilla pysyvästi sairas. Lopulta hommasin asunnon, vuokrasin pakun ja muutin pois.