Tämä kohta taisi olla tärkein: "Turhalla suremisella ja ongelmien veivaamisella pilaa vain oman päivänsä, joten itsepintaisesti käänsin kesän aikana jokaisen turhan huonon ajatuksen ainakin varovaisen toiveikkaaksi, jos en parempaan pystynyt."
Olen itse ollut koko elämäni pikku pessimisti. Jossain vaiheessa kokeilin muutamiakin positiivisen ajattelun metodeja - vähän niinkuin väkisin. En tainnu olla tuolloin vielä "valmis". Viimeisen vuoden aikana olen kääntänyt kelkkaani, pikkuhiljaa, tavallaan huomaamattanikin. Myös optimistimieheni ystävällisestä painostuksesta.
Kyllä elämä on keveämpää, kun lempästi työntää negatiivisimmat ajatukset syrjään. Ei edes päästä niitä kokonaan päätä valtaamaan. Joskus tosin vieläkin aivan turhaan mietin, mitä jos, ja kyllä tässä vielä huonosti käy, mutta olen jo täysin sisäistänyt ajatuksen, että se jos mikä on ajan hukkaa.
Tämä kohta taisi olla tärkein: "Turhalla suremisella ja ongelmien veivaamisella pilaa vain oman päivänsä, joten itsepintaisesti käänsin kesän aikana jokaisen turhan huonon ajatuksen ainakin varovaisen toiveikkaaksi, jos en parempaan pystynyt."
Olen itse ollut koko elämäni pikku pessimisti. Jossain vaiheessa kokeilin muutamiakin positiivisen ajattelun metodeja - vähän niinkuin väkisin. En tainnu olla tuolloin vielä "valmis". Viimeisen vuoden aikana olen kääntänyt kelkkaani, pikkuhiljaa, tavallaan huomaamattanikin. Myös optimistimieheni ystävällisestä painostuksesta.
Kyllä elämä on keveämpää, kun lempästi työntää negatiivisimmat ajatukset syrjään. Ei edes päästä niitä kokonaan päätä valtaamaan. Joskus tosin vieläkin aivan turhaan mietin, mitä jos, ja kyllä tässä vielä huonosti käy, mutta olen jo täysin sisäistänyt ajatuksen, että se jos mikä on ajan hukkaa.