Summa summarum, näyttäisi mielipiteiden mukaan siltä, että ajattelemalla positiivisesti parannetaan omaa henkistä tilaa ja samalla käyttäytymällä näin voidaan vaikuttaa kanssa ihmisten mielentilakokemuksiin omalla esimerkillä ja poistattaa neuroottisuutta yhteiskunnasta.

Toisaalta taas globaali informaatioviestintä tuo läheltä ja kaukaa esille todellisia ongelmia, jotka olisi ensisijaisesti korjattava. Keskittymällä vain ajattelemaan positiivisesti väistämättä joutuu elämässään tilanteeseen, jossa egoistisesti sivuutetaan nuo ongelmat eikä katsota nokkaansa pitemmälle - yksilön tunteet elävät defensiivisessä kuplassa tai on muutoin vain kovin tunteeton ja nihilisti. Eikö tämä jos jokin ole itsekästä, vastuutonta ja moraalitonta asennetta? Jos valtio koostuu tällaisista kansalaisista, tekeekö demokratiallakaan mitään? Tai miten tällainen yksilö elää lastensa kanssa; jos nyt toimittaisiin johdonmukaisesti, lopulta hän käyttää lapsiaankin raaka-aineena omien positiivisten tunteiden ylläpitämiseksi. Rakkautta rajojen sisäpuolella -logiikka ei toimi. Siitä ei ole maailman rakenteita ehjänä pitäväksi yleiseksi laiksi!

Positiivisesti siis pitää ajatella, se on yksilön hyvinvoinnin yksi edellytyksistä. Mutta se ei saa olla ristiriidassa eikä esteenä toisen tai kollektiivisen edun kanssa, koska kollektiivinen ristiriita särkee aina rakenteet yksilön mielihyvän ympäriltä, ennemmin tai myöhemmin! Semmosta...