Jaana Rantala on varmasti oikeassa siinä, että vilkkauden ja ylivilkkauden raja on osin kulttuuriin piirretty viiva. Mutta hän kaunistelee asioita.
Rantala sivuuttaa sen, että neurologisia (aivojen toimintaan liittyviä) kehityshäiriöitä, kuten ADHD tai aspergerin-oireyhtymä, on ihan oikeasti olemassa, aika yleisestikin. Ne eivät ole lapsuuden vilkkautta, vaan ihan samanlainen vamma kuin jos lapselta puuttuisi käsi, jalka tai hän olisi sokea.
3-vuotiaan osalta saattaa olla vaikeata erottaa vilkkauden syytä, mutta jo 6-vuotiaan osalta ongelman ymmärtäminen on helpompaa. Kun syy ymmärretään, on myös hoito mahdollista - ei tarvitse vanhempien ja opettajien ihmetellä, kun lapsi on niin "puheliaasta perheestä". Esimerkiksi monet asperger-lapset ja -nuoret "puhuvat päälle" aina, joskus ihan koko ikänsä.
Apergerin osalta kannattaa Jaanankin katsoa Veikko Teräväisen väitöskirja http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8520-6.pdf asperger-lapsen koulutaipaleesta. Loistava ja koskettava juttu, vaikka onkin alkuun hieman teko-tieteellistä sananvääntöä.
Vanhempia ei pidä pelotella, mutta ei myöskään kannata peitellä sitä, että (yli)vilkkauden takana voi olla muitakin kuin kulttuuriin liittyviä asioita. Kun asiat ymmärtää, niihin voi vaikuttaa - tämä on oma kokemukseni ADHD/asperger-lapsen vanhempana.
>ADHD ei ole vain vilkkautta–
To, 2011-10-13 21:51
Jaana Rantala on varmasti oikeassa siinä, että vilkkauden ja ylivilkkauden raja on osin kulttuuriin piirretty viiva. Mutta hän kaunistelee asioita.
Rantala sivuuttaa sen, että neurologisia (aivojen toimintaan liittyviä) kehityshäiriöitä, kuten ADHD tai aspergerin-oireyhtymä, on ihan oikeasti olemassa, aika yleisestikin. Ne eivät ole lapsuuden vilkkautta, vaan ihan samanlainen vamma kuin jos lapselta puuttuisi käsi, jalka tai hän olisi sokea.
3-vuotiaan osalta saattaa olla vaikeata erottaa vilkkauden syytä, mutta jo 6-vuotiaan osalta ongelman ymmärtäminen on helpompaa. Kun syy ymmärretään, on myös hoito mahdollista - ei tarvitse vanhempien ja opettajien ihmetellä, kun lapsi on niin "puheliaasta perheestä". Esimerkiksi monet asperger-lapset ja -nuoret "puhuvat päälle" aina, joskus ihan koko ikänsä.
Apergerin osalta kannattaa Jaanankin katsoa Veikko Teräväisen väitöskirja http://acta.uta.fi/pdf/978-951-44-8520-6.pdf asperger-lapsen koulutaipaleesta. Loistava ja koskettava juttu, vaikka onkin alkuun hieman teko-tieteellistä sananvääntöä.
Vanhempia ei pidä pelotella, mutta ei myöskään kannata peitellä sitä, että (yli)vilkkauden takana voi olla muitakin kuin kulttuuriin liittyviä asioita. Kun asiat ymmärtää, niihin voi vaikuttaa - tämä on oma kokemukseni ADHD/asperger-lapsen vanhempana.