Tärkeintä on että päätätte itse mikä teille ja lapsellenne on paras. Jos kuuntelee muita, niin sinut syyllistetään; teet sitten niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin...
Toiseksi jos huomaatte, ettei järjestely toimi, niin asiat voi muuttaa.
Meillä oli poika 4-v kun syntyi sisko. Ei tullut mieleenkään ottaa pois päiväkodista, jossa oli paljon kavereita. Poika kävi sitten kahtena päivänä viikossa siellä, ja päiväkoti sai aika pitkälle sanoa mitkä päivät oli sopivat, jos oli hiljaisempi päivä niin silloin poika oli siellä. Pikku toive meillä oli että edes välillä osuisi päivät samoiksi parhaan ystävänsä kanssa.
Tuo että ystävyyssuhteiden ylläpito on vanhempien aktiivisuuden varassa, on se myös niiden ystävien vanhempien varassa, jaksavatko he ottaa vieraita omien työssäkäynti-kotityörutiiniensa ohessa?
Meillä vauva oli niin huono nukkumaankin että helpotti kun sai edes päivällä huilata sen vähän mitä vauva nukkui. (Vauva kävi sairaalassa unikoulussakin vaille 1-vuotiaana, kun lääkäri kai huomasi että äidin verenpaine alkaa huidella 170/110, ja ilmeni jo rytmihäiriöitä unenpuutteesta johtuen jne.)Isäkin on toki olemassa mutta matkatöissä.
Kaikilla ei ole vauvan kanssa edes vaikeaa, mutta lapselle (omista lapsistani päätellen) juuri 3-v alkoi ystävät olla tärkeitä, jonkinlaisia "itsenäistymisharjoitteluja", kait.
Ja vielä tuohon, jos lapsesta tuntuu että hänet viedään päiväkotiin pois tieltä, no entäs jos lapsesta tuntuu että vauvan takia hänellä ei ole kavereita enää...
Itse jatkaisin aluksi vaikka sen pari pv/viikko päiväkodissa, jonkin ajan kuluttua kysyisin lapseltakin mitä hän on mieltä, onko kiva jatkaa näin vai haluaisiko hän olla "aina" kotona, ja miltä sitten itsestä on tuntunut, sinä kuitenkin lapsesi parhaiten tunnet.
Meidän lapsi oli ainakin innokas laulajakin, olisi ollut kova paikka jäädä pois esim. joulujuhlan esityksistä, jotka silloin osuivat juuri kohdalle.
Tsemppiä, tehkää oma päätös, jota korjaatte tarvittaessa:-)
>itse päätätte ilman muiden mielipiteitä–
To, 2011-10-27 12:08
Tärkeintä on että päätätte itse mikä teille ja lapsellenne on paras. Jos kuuntelee muita, niin sinut syyllistetään; teet sitten niin tai näin, niin aina jonkun mielestä väärinpäin...
Toiseksi jos huomaatte, ettei järjestely toimi, niin asiat voi muuttaa.
Meillä oli poika 4-v kun syntyi sisko. Ei tullut mieleenkään ottaa pois päiväkodista, jossa oli paljon kavereita. Poika kävi sitten kahtena päivänä viikossa siellä, ja päiväkoti sai aika pitkälle sanoa mitkä päivät oli sopivat, jos oli hiljaisempi päivä niin silloin poika oli siellä. Pikku toive meillä oli että edes välillä osuisi päivät samoiksi parhaan ystävänsä kanssa.
Tuo että ystävyyssuhteiden ylläpito on vanhempien aktiivisuuden varassa, on se myös niiden ystävien vanhempien varassa, jaksavatko he ottaa vieraita omien työssäkäynti-kotityörutiiniensa ohessa?
Meillä vauva oli niin huono nukkumaankin että helpotti kun sai edes päivällä huilata sen vähän mitä vauva nukkui. (Vauva kävi sairaalassa unikoulussakin vaille 1-vuotiaana, kun lääkäri kai huomasi että äidin verenpaine alkaa huidella 170/110, ja ilmeni jo rytmihäiriöitä unenpuutteesta johtuen jne.)Isäkin on toki olemassa mutta matkatöissä.
Kaikilla ei ole vauvan kanssa edes vaikeaa, mutta lapselle (omista lapsistani päätellen) juuri 3-v alkoi ystävät olla tärkeitä, jonkinlaisia "itsenäistymisharjoitteluja", kait.
Ja vielä tuohon, jos lapsesta tuntuu että hänet viedään päiväkotiin pois tieltä, no entäs jos lapsesta tuntuu että vauvan takia hänellä ei ole kavereita enää...
Itse jatkaisin aluksi vaikka sen pari pv/viikko päiväkodissa, jonkin ajan kuluttua kysyisin lapseltakin mitä hän on mieltä, onko kiva jatkaa näin vai haluaisiko hän olla "aina" kotona, ja miltä sitten itsestä on tuntunut, sinä kuitenkin lapsesi parhaiten tunnet.
Meidän lapsi oli ainakin innokas laulajakin, olisi ollut kova paikka jäädä pois esim. joulujuhlan esityksistä, jotka silloin osuivat juuri kohdalle.
Tsemppiä, tehkää oma päätös, jota korjaatte tarvittaessa:-)