Kaiken tasa-arvon keskellä naiset eivät ole ryhtyneet siihen aktiivis-aktiiviseen parisuhteen etsijän rooliin, joka miehillä on perinteisesti ollut, vaan pysyvät edelleen passiivis-aktiivisessa tyylissä. Eli käyvät ulkona juhlimassa, teatterissa, leffoissa, rafloissa syömässä jne., mutta nähdessään kiinnostavan miehen, eivät ota aloitteentekijän osaa. Poikkeuksia on varmasti, mutta edelleen miehet menevät juttelemaan, aloittamaan kommunikointia ja siinä naisen osaksi jää toivoa, että tyrkylle tulisi joku oikeasti/tarpeeksi kiinnostava.
Itselläni on takana muutama vaihtelevakestoinen parisuhde, kolme upeaa lasta ja ihanat exät, mutta vain kerran minua on aktiivisesti lähestytty - olin tosin silloin niin nuori ja tyhmä, etten tajunnut omaa etuani :D (enää vain tyhmä).
En väitä naisia laiskoiksi tai aloitekyvyttömiksi tms., mutta sen ihan ekan yrityksen he jättävät edelleen tekemättä. Voi tietysti olla, että sen hallitseminen kertoo miehen hyvistä ominaisuuksista niin ratkaisevalla tavalla, ettei entisestään ujoutunut, mahdollisesta hyväksytyksi tulemisestaan epävarma mies ansaitse parisuhteen alkumetrejäkään...