Joskus yleisessä vessassa käydessä on edelliseltä, tai sitä edelliseltä jne. jäänyt pyttyyn viiru ts. raita, joka ei ole kovin kaunis näky, tuoksusta puhumattakaan. Yleensä yritän toisten jättämiä viiruja ykkösasialla käydessä huuhtoa pöntön sisäreunoista vähemmäksi, varoen kuitenkin sotkemasta pöntön reunoja tai ympäristöä. Toisinaan viiru on kuitenkin niin kuivettunut ettei se sillä lähde. Silloin tuntuu että on hyvä yritys mennyt mönkään ja pettyy. Jos itselläni jää viiruja pönttöön huuhtelen sen bideesuihkulla pois ettei se jäisi siihen kuivettumaan ja toisia ihmisiä petyttämään. Jos bideesuihkua ei kuitenkaan vessassa ole, joutuu vain nolona luikkimaan tiehensä kun ykköstäkään ei yleensä ole jäljellä viirun poistamiseen, ja se on kauheaa.

Toinen kauheus on, että jos joutuu käymään kakkosella ja enties siivoamaan pöntönkin siinä, mikä olisi jo yksikseenkin riittävän kauheaa, vesi loiskahtaa pytystä ylös ja kastelee p:n. P ei ole kaikista puhtoisimpia paikkoja ihmisessä muutenkaan, mutta jotenkin se vesi tuntuu epähygieenisemmältä kuin oma p, kaiketi kun se oma p on kuitenkin oma ja se vesi ei. Sitten kun joutuu kallistumaan eteenpäin kuivatakseen p:nsä osuu p pytyn sisäpintaan. (Ei siis p, vaan p. P on liian iso mahtuakseen pyttyyn sisälle sen sisäpintaan koskeakseen, mutta p ei ole, mutta kuitenkin riittävän pituinen riittääkseen sinne pytyn sisäpintaan). Vielä jos pytyn sisäpinnassa on viiru, se lisää kauheutta entisestään. Isompia pitäisi olla pyttyjen ainakin siitä edestä.